tiistai 26. maaliskuuta 2013

Kukkamessujen maaliskuun blogihaaste



Viime kuun VIP-paketin voitosta innostuneena olen lähiaikoina osallistunut useampaankin arvontaan ja mielessä on ollut jopa, että pitäisi nyt ihan lototakin pitkästä aikaa:D Mutta tässä siis nyt sitten tämä rahattoman kotiäidin pääsiäisasetelma! Minun piti ensin osallistua paikallisen puutarhaseuran kukkasidonta iltaan ja blogata siitä kuva tähän kilpailuun, mutta sitten pihiys iski ja ostinkin marketista tuon perunanarskun 2.95 € ja muut tarvikkeet ovat luonnosta ja jo aiemmin ostettuja. "Kuvaus studioni" on vähän vasta valoon joten eipä näistä kovin laadukkaita otoksia tullut, mutta ilmeisesti tälläkin kertaa kisa ratkaistaan puhtaasti arpa onnella:) Yritin pitkästä aikaa oikein viritellä jalustaakin, vaan eihän siitä mitään tullut kun on niin tottunut räpsimään kuvia vapaasti ilman kahlitsevaa häiriötekijää:D


Täytyihän sinne taustalle tietysti saada tungettua myös tuo hortensia, joka onkin jo varsinainen linssilude;)


Tuon räkättirastaan pesän kävin hakemassa puukasan päältä, jossa se on ollut jo vuosia ilmeisen käyttämättömänä, en vaan ole hennonut siitä kohtaa ottaa yhtään puuta. Nyt joudutaan joka tapauksessa siirtämään nuo puut, joten pesä sai nyt sisälleen tyhjennetyt kananmunat, jotka värjäsin krakelointi maaleilla. Linnut ostin viime kesänä Inkoon satamassa sijaitsevasta pienestä lahjatavaraliikkeestä, ne oli niin taidokkaasti maalattu ja pohjassa on kätevät nipsut joilla ne saa oksalle istumaan! Narskun juurelle on varissut magnolian kukkia:D


Nuo kurpitsat oli ihan pakko myös saada kuviin niin pääsiäismäisen värinsä puolesta, kuin myös siksi että monien ystävien silmissä luulen olevani = kurpitsa:D Ne jotenkin kuvaavat minua ja facebookin profiilikuvanakin oli pitkän aikaa kuva muhkeista kurpitsoistani!


Siis oikein leppoisaa ja munarikasta pääsiäisen aikaa kaikille lukijoilleni, toivotaan että kelit säilyvät yhtä ihanina kuin mitä ovat nyt olleetkin!

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Kevät oli tullut puolen hehtaarin metsään




Kun Nasu eräänä aamuna heräsi, hänellä oli outo tunne. Jokin oli erilaista kuin eilen, mutta hän ei saanut selkoa mikä. Nasu nuuski ilmaa ja tunnisti tutun tuoksun, mutta ei muistanut, mitä se merkitsi. Nasu nousi ja avasi ikkunaluukut. Tuoksu oli nyt hyvin voimakas. Hän katseli ympärilleen, näki kirkkaat auringonsäteet ja puiden pienet vihreät lehdet ja tajusi, että kevät oli saapunut.... Kolmikko poikkesi ensin Kanin luo. Kani ahersi kasvimaalla lapio kourassaan. Hän oli kääntänyt maata ja kylvänyt siemeniä koko aamun. Kani oli tietysti aloittanut porkkanoista, koska hänestä porkkanat olivat maailman parasta ruokaa. "Kuinka kani on jo noin pitkällä, vaikka kevät tuli vasta tänään?" Ruu ihmetteli. Nasu tiesi vastauksen: "Se johtuu siitä, että Kani on kasvimaallaan joka päivä ympäri vuoden. Hän tietää, milloin vuodenajat vaihtuvat. Hän on varmasti tiennyt kevään tulosta jo pari päivää."

Vuokkojen saapumiseen menee vielä varmasti jokunen viikko, mutta kyllä nyt eilen ja tänään on ollut ainakin täällä eteläisessä suomessa tuo Nalle Puhin Vuodenajat kirjassa kuvailtu fiilis keväästä, ihanaa vihdoinkin jotain on tapahtunut, pihaan on sulanut yhä isonevia pälviä ja ihan kuin hangetkin olisivat vähän vajentuneet!


Oli ihanaa olla eilen lasten kanssa virpomassa ja vaihtaa samalla kuulumisia naapureiden kanssa pitkästä aikaa, jotenkin sitä vaan talvella jokainen hautautuu sinne omaan mökkiinsä ja kevään tullessa, sitten kun siirrytään enemmän ulos, niin nähdään toisiammekin useammin. Kuulin myös  eilen illalla ensimmäisen kerran mustarastaan lauleskelua, joka jatkui aamulla postireissullani, joten kevään täytyy nyt olla hyvällä alulla;)

Mukavaa ja aurinkoista viikkoa kaikille ja nyt NAUTITAAN näistä keväisistä päivistä!!

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Dahlia


Koristedaalia `Wittem`

                     
Koristedaalia `Gallery La Tour`


Kruunu Vuokon innoittamana päätin itsekin laittaa jutun kolmesta daaliastani. K V kertoi blogissaan Puutarhan lumo mahtavasta kokoelmastaan erilaisia daalioita, joista yksi oli hänelle erityisen rakas<3 Juttu sisälsi myös rautaisen annoksen daalioiden kasvatukseen, hoitoon ja talvettamiseen liittyvää tietoa!

Olen jo vuosia haaveillut omista joriineista (Dahlia) ja ihastellut niitä anoppini pihalla, mutta koska omaa talvetus paikkaa ei ole ollut, olen vaivoin pystynyt olemaan ilman juurakon juurakkoa:) Nyt viime keväänä en enää voinut hillitä itseäni vaan tilasin kaksi juurakkoa senkin uhalla, että ne olisi vain yhden kesän ilona. Sain juurakot joskus huhtikuussa ja niihin alkoi pian ilmestyä pieniä hentoisia alkuja, joten toukokuun alku päivinä istutin ne vateihin kasvihuoneeseen kun pelkäsin, että kasvavat liikaa hauraita hentoja varsia. Toukokuussa oli vielä viileitä öitä joten peittelin vadit vielä jollakin kuplamuovilla tai peitteellä aina öiksi. Kun hallan vaara väistyi kesäkuun alussa siirsin ne lopullisiin astioihinsa tuohon aidan viereen. Tuon `Wittem`:in olisi pitänyt pussin kuvan mukaan olla  hieman lilan sävyinen, vaan yhdessäkään puhjenneessa kukassa ei kyllä ollut häivähdystäkään väriä?! Liekö sitten jopa jotakin muuta lajia tuo yksilöni. Tuo vaaleanpunainen oli yhtä ihana kuin pussin kuva lupasikin, vaikka tekikin vain yhden isomman kukan! No en tainnut laittaa noille kertaakaan mitään ravinnetta, joten saanen olla tyytyväinen tuohon yhteenkin:D



Kolmas joriini tuli minulle ihan mielenkiinnosta, kun Loviisan avoimet puutarhat tapahtumassa oli erään kohteen pihalla myynnissä mysteerijuurakoita 2€/kassi! Myyjä kertoi että ovat punaisia eivätkä tarvitse tuentaa. Kasvimaalle jäi sen verran tilaa, että laitoin juuren palaset suoraan sinne kesäkuun alku puolella, pian tapahtuman jälkeen ja alussa taisin vähän kastella niitä. Kasvu oli hurjaa noihin uusiin jalostettuihin verrattuna, luulin jo että valtaavat koko kasvimaan, vaan sen homman hoitivat kuitenkin silläkin kertaa kurpitsat:) Tukiakaan en sitten niille pahemmin viritellyt, joitakin keppejä taisin vähän pisimpien oksien tueksi laittaa, mutta pysyivät kyllä ihmeen hyvin pystyssä noin hujopeiksi. Ja miten valtavasti nuo juurakot kesän aikana kasvoivatkaan!! Mullan alle laitoin pieniä kuivakkaan näköisiä juuren pätkiä ja syksyllä sain kaivaa talikolla ylös valtavia juurakoita. Nuo jalostetut taas eivät olleet kasvaneet juuri ollenkaan. Kaikesta päätellen tämä "Loviisalainen" saattaa olla melko vanhaakin kantaa?!

Syyslomalla vein sitten kaikki nämä aarteeni maalle anopin huomaan! Jouduin leikkaamaan varret ennen kuin pakkanen oli niitä puraissut ja mietin vaikuttaisiko se niiden säilymiseen?? Viimeisin tieto juurakkojen voinnista on hiihtolomalta ja silloin olivat ainakin vielä kunnossa! Nyt pääsiäisenä aion tuoda ne jo kotiin kun seuraava mahdollisuus olisi vasta toukokuun lopulla, jolloin saattavat jo, jos hyvin käy, kasvaa kasvarissa kohti toista kesäänsä<3

torstai 21. maaliskuuta 2013

Ensimmäinen haasteeni

Sain jokin aika sitten ensimmäisen haasteeni Pirkolta Elämää ja elämyksiä blogista. Huh jotkut kysymykset näyttävät olevan melko hankalia, mutta yrittänyttä ei laiteta ja ainahan voi pikkuisen soveltaa, eikös niin?! No sitten vaan vastailemaan.



Viisi asiaa joita tarvitsen päivittäin:


Tietysti perhe ja läheiset kuuluvat tähän kategoriaan, mutta erittäin korkealle tärkeysjärjestyksessä nostaisin kyllä myös kunnon yöunet! Kun kerran on ne menettänyt niin niitä osaa sen jälkeen arvostaa ihan kympillä ja vieläkin muistan olla joka aamu onnellinen hyvin nukutun yön jälkeen. Viimeinen villlahousumme on nyt 2v. ja nukkuu yönsä terveenä ollessaan jo erinomaisesti, josta kiitän joka aamu!  

Kotona kun päivät pyörii lasten kanssa niin toisen aikuisen seura on arvossa arvaamattomassa. Niin ihania kuin lapset ovatkin, niin voi sitä riemua kun saa jutella toisen aikuisen kanssa ihan jostakin muusta kuin tavallisesta arjen jutuista, joita pyörittelee muutenkin koko ajan mielessään. 
Olisihan se ihan kiva saada päivittäin myös se pikkuinenkin hetki omaa aikaa ihan rauhassa! 




Viisi kirjaa joita suosittelen muille:

Tässä kohdassa köpötän kirjahyllylle ja valitsen viisi mieleisintä puutarhakirjaa joita tällä hetkellä omistan, hetkinen... Siis ykkösenä tällä hetkellä ja jo pitkään on ollut Hannu Sarenströmin Trädgårds visioner, joka on niin ihana! Mahtavia kuvia upeasta puutarhasta, pienenä miinuksena että on ruotsinkielinen, mutta ainahan siitä on hyötyäkin kerrata välillä toista kotimaista:D Toisena pinosta löytyy Hanna Tuurin Vihreän saaren puutarhoissa jonka johdosta lumouduin Irlannista. Olen lukenut se aina vaan uudelleen ja uudelleen ja kuvitellut mielessäni nuo kirjan puutarhat. Kolmantena Mattias Tolvasen Villi puutarha, joka on toiminut minulle lähtökohtana oman pihan suunnittelussa. Olen löytänyt siitä hyvin paljon vinkkejä niin luonnonkasveista kuin kaikesta muustakin puutarhan hoitoon ja rakentamiseen liittyvästä. Neljäntenä Arja Paasion Unelmien huvimajat josta olen löytänyt paljon lisää unelmia kesäkeittiööni liittyen. Arjan oma Villa Roni on lähtökohtana aiemmin esitellyn lehtikuvan lisäksi, jos joskus pääsen kasaamaan keittiötä ihan oikeasti eikä vain unelmissani. Viimeisenä hyllystä tarttui käteeni Inger Palmstiernan Unelmien kasvihuone, jota lueskelin huolellisesti ennen oman kasvihuoneen rakentamista, siitä löytyy paljon asiaa niin rakentamiseen kuin kasvien kasvattamiseenkin liittyen. Eih pakko vielä ekstrana esitellä kuudeskin opus nimittäin Meeri Saarion Kotipuutarhan marjat ja hedelmät! Erittäin kattava teos jota suosittelen kaikille hyötykasveista kiinnostuneille. Meerillä on oma hedelmälajipuutarha Fruticetum, jossa voi samalla alueella nähdä kaikki suomessa menestyvät monivuotiset, puuvartiset hedelmäkasvit!

Viisi materiaalista (joulu)lahjatoivetta:

Autotalli, kunnon varastotilat, maakellari, leikkimökki, se kesäkeittiö ja kivituhkaa pihan sepelialueille:) Hups siinä tulikin jo heti yksi liikaa:D Olenpas ahne, hih!





Viisi paikkaa, joihin haluan matkustaa (uudelleen ja uudelleen ja sitten yksi uusi kohde):

Tämä on kyllä vaikein kysymys! Olen matkustellut niin vähän, tuskin ollenkaan:( No mitä ei ole nähnyt sitä ei osaa niin kaivatakaan, ehkä sitten joskus lähdetään isännän kanssa vähän kiertämään moalimaa kun lapset on isompia?! Kotimaan kohteista vastaisin tähän kuitenkin Loviisan, Tammisaaren, Hangon, saariston, Kuopion ja tietysti kotipaikkamme Keski-suomessa<3
Kyllä sen tuon Hanna Tuurin kirjan innoittamana olisi tuo Englannin ja Irlannin suunta, jonne haluaisin matkustaa. Siskoni valokuvat Skotlannista ja Sailan omassa viitos haasteessaan julkaisema kuva Irlannin länsirannikosta ovat vain lisänneet kiinnostustani tuota maailman kolkkaa kohtaan.

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat minua:

Rempseä, optimistinen, kiltti, joskus räjähtäväkin:) ja ja... En keksi viimeistä!

Viisi lempiruokaani:

Tähän on pakko vastata makarooniloota:D Muistan sen vieläkin elävästi kun seitsemännen luokan monnibileissä vastasin sujuvalla savon murteellani tuon lempiruokani ja salissa kuului pienoisia hörähtelyjä:D No ruokien kanssa olen melko kaikki ruokainen, joten en nyt erikseen osaa mainita muita pöperöitä, jos on oikeasti nälkä niin kaikki ruoka on hyvää! Niin ja tietty kaikki oman maan kasvatit maistuu erityisen hyvällä!

Viisi elämänohjetta, jotka haluaisin jakaa kaikkien kanssa:

Kohtele toisia niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. 
Aika aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin.
Se, että pikku prinssi on viehättävä, että hän nauroi ja halusi lampaan, todistaa, että hän on todella elänyt. 
Ole kaikkien kaveri (naapurin mies kyllä sanoi minulle kerran, että ei kukaan voi olla kaikkien kaveri, mutta aion kuitenkin yrittää:). 
Pysähdy joka päivä miettimään mitkä kaikki asiat ovat hyvin elämässäsi ja ole niistä onnellinen. 
Vastoinkäymiset kasvattavat.
jahas siinä taisi tulla yksi ekstrakin!







Lopuksi vielä hassuja kuvia hortensioista:) Ne kasvattaa tuollaisia pikkukukkia joita en ole niissä ennen huomannutkaan. Ja nuo normaalin näköiset kukan alut ovat niin ihanan limen vihreitä että! Tuohon yhteen yksilöön on kasvanut ihan tavallisia kukkia.


Päivän pakollinen multakuva on tässä:) Sailalta saamani rohtosormustinkukkien (D. purpurea `Apricot beauty`) siemenet itivät hurjan hyvin, niitä taisin ripotella vähän liian tiukkaan innostuksissani:D

Ja koska ihan kohta on pääsiäinen viimeiseksi munakuva! Olen kitkutellut vähän lisää munia langan jämistä, täytyykin muistaa taas säästää suklaamunien muovikuoret ensi vuotta varten, näyttää siltä että näitä on tehtävä joka pääsiäisen alla! Tuo pehmoisen näköinen on  Novitan Huopasesta.




perjantai 15. maaliskuuta 2013

Optimistin ooppera:O



Lähiaikoina olen ollut huomaavina bloggaajien keskuudessa pientä taistelumielen hiipumista ja ehkä hieman jo talvelle periksi antamista?! Mitä, eihän me voida vielä luovuttaa, pakko on vaan uskoa että kyllä se kevät sieltä viimein tulee, vaikka näkymä ikkunasta onkin melko lohduton:( Suosittelenkin nyt kaikille vaan armotonta kylvämistä ja kaiken mahdollisen vihreän parissa puuhailua. Kylvin keskiviikkona useita rypälerasioita monen moisia siemeniä ja nyt on taas kiva joka päivä käydä kurkkimassa alkaako mitään vihreää ilmestymään mullan pinnalle! Nyt on vaan jostakin revittävä iloa elämään ja yritettävä keksiä tekemistä ja muuta ajateltavaa, jottei ihan kokonaan menetetä toivoamme tulevan kevään suhteen.




Orvokki taaperot ovat jo kasvaneet mukavasti ja on mukava miettiä millaisia kukkia näihin mahtaa tullakaan, kunhan ne vielä vähän tuosta varttuvat. Minulla oli viimekin keväänä orvokkeja kasvamassa, vaan täysin kyseiseen kasviin tutustumatta olinkin kylvänyt tuoksuorvokkia (Viola odorata `Queen Charlotte`) joka olisi vielä tarvinnut kylmä käsittelyäkin, joten omat orvokit vapuksi jäivät silloin haaveeksi. Toisaalta erehdys koitui lopulta onnekseni, kun kesän aikana muutama sinnikäs siemen iti kuitenkin ilman kylmääkin ja syksyllä sain istuttaa pikkuruisia orvokin taimia "kivikasan" istutusalueelle.


Tässäpä pieni tunnistustehtävä! Täpläkellojen kylkeen on eksynyt joku joukosta poikkeavan näköinen yksilö, kukahan hän mahtaa olla? Ajattelin ensin nyppäistä hänet kylmästi kompostiin, vaan uteliaisuus voitti ja annoin toiselle mahdollisuuden näyttää kuka oikein on miehiään:D Vai liekö joku leidi?!


Lopuksi vielä kuva raaskurukasta keijunmekostani, joka on talvehtinut viileässä vinttikamarissa. Siinäkin alkaa näkymään jo hieman piristymisen merkkejä, joten otetaampa ystävät nyt mallia näistä kevään herättämistä kasveistamme ja piristytään yhdessä onnenapilan ja muiden innokkaiden kanssa! Viikonloppuna alkaa lisäksi Villiniityn tulppaanien lumo-näyttely Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa, joten sinne siis kaikki jotka vaan suinkin pääsevät, lataamaan akkuja ja lisäämään kärsivällisyyttä hitaasti heräävää neiti-kevättä kohtaan! Me emme voi muuta kuin vain odottaa...

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Jihuu, jipii:)


Vielä ei lumikellot täällä kuki, vaan ovat vielä ihan lumen alla, mutta tuulettelen tässä Uudenkaupungin kukkamessujen helmikuun blogihaasteen voittoani! Nyt vaan täytyy saada reissu järjestettyä tuonne kukkamessuille. Siellähän voi törmätä vaikka itse puutarhaguru Aarno Kasviin:) Siitä tulikin mieleeni, että uusimmassa Oma piha lehdessä oli pari ihanaa juttua ylitse muiden. Juuri tuon Aarnon artikkeli magnolioista ja Saaripalstan Sailan paljon tietoa ja ihania kuvia sisältävä juttu esikoista! Arvatkaa nautinko eilen illalla, kun sain muksut unille ja käperryin sohvan nurkkaan tuo lehti hyppysissäni, arjen pieniä onnen hetkiä lämmin kotisohva ja hyvä puutarhalehti<3


maanantai 11. maaliskuuta 2013

Tomaatista



Keskiviikkona on perinteinen tomaattien kylvö päiväni, äitini syntymäpäivä:) Viime vuonna poikkeuksellisesti lampustani innostuneena kylvin tomskut jo maaliskuun alku päivinä ja en kyllä huomannut merkittävää muutosta ainakaan parempaan. Tomaatti kypsyi tosi hitaasti, vaikka nyt yritin ihan tosissaan myös karsia lehtiäkin reilusti alhaalta päin ja taisin hennoa katkaista latvakin jo suht hyvissä ajoin. Niin, varkaat olen aina hennonut hyvinkin poistaa, mutta muuten kasvu on ollut melko viidakkomaista:D Aluksi oli vaan niin ihanaa kun sai kasvamaan tuuheat kasvustot niistä heiveröisistä ruipaleista, joita oli vaalinut sisällä monta kuukautta, joten en hennonut karsia kovin kovalla kädellä ja latvatkin hurahtivat niin korkealle, etten ylettänyt niitä enää poikkaista:) Tälle kasvukaudelle olen suunnitellut istuttavani taimet ihan tavan multasäkkeihin ja lisään niihin vaan lantapatterit itse kanankakka pussista. Tulee hurjan paljon edullisemmaksi kuin nuo valmiit kasvusäkit, sekä luulen että niissä on ollut jopa liiankin paljon ravinteita, jolloin tuo lehtimassa tosiaan ryöpsähtää ihan valtavaksi. Hm, tai sitten pitäisi vaan karsia niitä!!!
Säkkien päälle kertyy kaikenlaisia taimilaatikoita, tuossa taitaa olla jotakin ritarinkannusta anopin pihalta kerätyistä siemenistä:) Siellä se onkin ihana siemenpankki ja niin paljon olen saanut myös taimia häneltä, kiitos H<3



Tuossa alemmassa kuvassa ovat tomaattien ylimmäiset lehdet tuollain hassusti käpristyneet, mutta en muista että siitä olisi sitten lopulta ollut mitään haittaa. Mikähän tuon aiheuttikaan, muistan joskus lukeeneeni kyllä jostakin tuosta??


Tässä on viime kesäistä paprika ja chili kasvustoa, jotka jäivät aivan tomaattien varjoon, eikä kypsää satoa tullut kuin chileistä ja nekin jäi hyödyntämättä:( Tänä keväänä en laittanut sitten yhtään kasvamaan. Jouluun asti jaksoin säilyttää muutamia chilejä, mutta sitten joulusiivouksessa puskat pääsivät koristamaan lumista avokompostia!


Tässä pieni vesimelonin taimi, jonka ihan huvikseen kylvin syömästämme melonista. Ei tainnut olla ihan pohjolan kesään tarkoitettu lajike, mutta kukki se kuitenkin, vaikka sekin kasvoi ihan tomaattien varjossa!



Satoakin on joinakin vuosina tullut ihan mukavasti ja kun olen kerännyt kaikki vihreätkin vinttiin kypsymään, niin ainakin kahtena syksynä muistan syöneeni omia tomaatteja vielä marraskuussa. Eihän ne enää makeudellaan huimaa, mutta syötyä on tullut kuitenkin!


Joka vuosi minulla on ollut kasvamassa vain tuota Gardener`s Delight tomskua, mutta nyt ajattelin laittaa muutaman taimen myös jotakin muuta. Tuota Black Cherryä nyt sitten puutarhurin ilonaiheen kanssa keskiviikkona multiin:)


Onnenapila on avannut lisää kukkia, ne kääriytyvät kivasti suppuun yöksi ja tämä yksilö on muutenkin ihan erilainen kuin entinen onnenapilani, kolmiokäenkaali (Oxalis triangularis), josta oli tummalehtisenä kuva uusimmassa Oma pihan numerossa! Tässä apilassa on tosiaankin onnea tuottavasti neljä lehteä kolmen sijaan! Ja tämä kaveri ei paljon kasvivalostani perusta, vaan kaikki nousevat varret luikertelee kohti ikkunaa ja sitä oikeaa valoa, aurinkoa.



Tässä vielä kuvia hortensioiden kukista. Ylempi on yksilöstä, joka on ikkunaa lähempänä ja siihen näyttäisi tulevan ihan oikean näköisiä kukkia, mutta toisen kasvin kukat taitavat tulla tällaisiksi epämuodostuneiksi ja hassuiksi:D Lieneekö valon puutetta vai mistähän tuo johtuu? Tökin kanankakkakeppejäkin tänään niiden juurille, mutta toisaalta lehdet ovat ihan hyvinvoivan värisiä joten liekö ravinnon puutettakaan!?


Deniseen taitaa olla tulossa nuppu, jännää <3 Lisäksi odottelen malttamattomana tilaamiani pelargonin pistokkaita Pukin puutarhalta:) Mukavaa alkavaa viikkoa!

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Naistenpäivää



Oh hoh mikä pakkanen oli taas yöllä:( Ei se talvi nyt helpolla näköjään päästä otettaan! Kuvailin aamulla taas hankia ja huokailin niiden paksuutta. Vaikea uskoa että tässä enää milloinkaan kukkisivat tulppaanit, kesäpikkusydämmet ja nämä ruusut (Peace), huoh:( Kuvassa olevassa luumupuussa olen muuten käyttänyt hätäsuojaukseen foliota! Verkko loppui syksyllä ja tämä puu jäi vain muovisen runkosuojan varaan, enkä ole tämän ympäriltä edes lumia luonut, kun tuosta parkkipaikalta ja kasvihuoneen katolta tulee koko ajan lunta niin paljon, että työ tuntuu  aika mahdottomalta. Heitin tuohon juurelle tuota tuhkaakin jos vaikka vauhdittaisi vähän lumien sulamista, eikä jänöset enää ylettyisi aterialle:)


Geranium kirjoitti juuri blogissaan tammesta, joka ei halua riisua lehtiään! Meidänkin pihalla kasvaa paljon pieniä tammen alkuja ja yksi heistä on tällainen hienohelma, joka pitää kiinni leningistään koko talven:) Olen seurannut tätä puuta nyt jo monta talvea ja aina sille tosiaan jäävät nuo lehdet, jotka vasta uusien myötä katoavat hiljalleen. Tuossa vieressä kasvaa toinen tammi joka riisuu kuitenkin yläosansa, jättää kuitenkin alushameen:D Olen kuullut että joku jopa kaataa tammen tämän ominaisuuden takia, mutta mielestäni tämä on talvipihamme helmi ja vielä sopivasti tuon alueen keskellä. Tuulella lehdet kahisevat yhdessä viiruhelpin kanssa ja keväällä lehdet tosiaan häviävät jonnekin kasvavan nurkikon alle. Toki roskaahan se tietysti sitten enemmän kun kasvaa isommaksi, mutta joka tapauksessa pidän siitä juuri tuollaisena, hienona leidinä;)



Tänä aamuna naistenpäivän kunniaksi tämä onnenapila avasi ensimmäisen pikkuruisen kukkansa! Kyllä se on niin terhakka tapaus ja nopea käänteissään. Tuo kukkavarsi luikertelee tosi nopeasti valon suuntaan ja varsi oli eilen ihan mutkalla kun vähän kääntelin ruukkua.
Mukavaa viikonloppua ja yöpakkasista huolimatta nautitaan keväisestä auringon paisteesta <3