sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Pelakat poliklinikalla


Aurinkoinen ja talvisen keväinen viikonloppu takana. Vaikka ulkona oli mitä kaunein sää, en oikein saanut itseäni ja pesuettani raahattua ulos aurinkoon. Miksiköhän?! Jotenkin olen niin kyllästynyt pihan paksuihin lumikinoksiin, että se vähäinen ulkoilu mitä viikonloppuna sain aikaiseksi, suuntautuikin jälleen metsän siimekseen, missä lumettomiakin kohtia oli ihana mukavasti näkysällä.

Olin jo jonkin aikaa katsellut pitkiksi hujahtaneita pelargoneja "sillä silmällä" ja tänään päätinkin vähän pätkäistä enimpiä roikkuja pistokkaiksi. Hämärämmällä makkarin ikkunalla varret olivatkin kasvaneet paljon, aulan ikkunalla talvehtineita pidemmäksi. Varret olivat kurotelleet kohti keskellä olevaa pientä kasvivaloa, useita kymmeniä senttejä.


Nämä aulan yksilöt olivat selvästi paremmassa hapessa muutenkin, sillä ne ovat saaneet paistatella ison Valoya Oy:n kasvivaloni alla jo useita kuukausia ja ikkuna on lisäksi etelän suuntaan. Muutaman pistokkaan napsaisin myös näistä aulan kasveista, sillä kyllähän niihinkin oli lisäysmateriaalia ihan kivasti kertynyt. Kunhan kevät tästä vähän etenee, uskaltanen ottaa näistä vielä vähän lisääkin pistokkaita.


Pistokkaat leikkasin terävällä mattoveitsellä ja jätin jäljelle vain kaksi ylimmäistä lehteä. Napsin pois myös varressa olevat pienet "lehdykkäiset".


Tökkäsin pistokkaiden päät tuohon Neudorffin juurtumista edistävään jauheeseen ja laitoin sitä myös pistokkaiden kasteluveteen.


Laitoin pistokkaat sittenkin tuollaisiin muovisiin potteihin, vaikka aluksi pyöräyttelinkin sanomalehtipotteja. Ehkäpä kosteus säilyy hieman paremmin noissa muovisissa, sillä lampun alla multa kuivuu ennätysvauhtia.



Kuvan ottamisen jälkeen virittelin vielä pistokkaiden päälle vähän muovikelmua. Toivottavasti mahdollisimman moni jaksaa lähteä kasvamaan. Suunnittelin vähän mielessäni istuttavani näistä sekalaisen seurakunnan johonkin suureen astiaan terassille. Olen siis päättänyt jälleen tänäkin vuonna pitää kesäkukkaostokseni ihan minimissä, ehkäpä vain jokunen orvokki alkukeväästä. Pelakat ja keijunmekot saavat riittää. Yritän nyt kovasti säästää rahaa ja aikaani kesän suurempiin projekteihin ja tietty sille Viron reissulle:)


Tästä kyllä pitäisi saada eräskin keijunmekon taimi kesäkukaksi, ainakin itivät jälleen kerran huikealla prosentilla. Joka vuosi epäilen itävyyttään ja kylvän ihan liian runsaalla kädellä:(


Vanhoista siemenistä löytyivät myös nämä muutamat pelargonit ja latva-artisokat. Olen pysynyt edelleen päätöksessäni olla tilaamatta uusia siemeniä, vain muutaman hyötykasvin ja tuoksuherneen olen ostanut kaupasta.



Tähän loppuun vielä muutama kuva eiliseltä metsäretkeltä. Jyrkkien kallioiden päältä oli virrannut vettä, muodostaen huikeita puikkorivistöjä. Nyt en jaksanutkaan könytä kallioiden päälle, vaan kiertelin niiden reunoja. Kovin jyrkkiä nuo ovat ja kuvaan (varsinkin kännykällä) oli vaikea vangita niiden todellista jyrkkyyttä.



Aurinko kultasi osan puikoista ja näky oli lumoava<3 Kumpa sitä vain osaisi olla onnellinen myös näistä talvisen luonnon ihmeistä ja malttaisi vielä mielensä keväthössötyksen suhteen. Maaliskuun alun päivät näyttäisivät vielä Forecan ennustuksen mukaan olevan pakkasella ja ensi yönä pitäisi kiristyä melkein -15 asteeseen. Mikäli kymmenen vuorokauden ennusteeseen on uskomista, alkaisi kuitenkin ensi viikonloppuna lauhtumaan ja olipa ennusteessa tuolloin myös vesipisaran kuvia! Siispä päästänkin nyt ilmoille ihan varovaisen hiljaisen hurraa-huudon;D

Mukavaa alkavaa viikkoa ja ennen kaikkea, ihanaa maaliskuun alkua<3

torstai 25. helmikuuta 2016

Viehkot vuokot


Tätä näkymää odotan kuin kuuta nousevaa! Vaikka tässä onkin juuri perheen kanssa talvilomaa vietelty (tänään piti jo palata töihin), niin en saa sitten millään itseäni tähän hetkeen, talvisiin fiiliksiin. Janoan Facebookista keväisiä kuvia mm. Irish Garden Plant Sociatyn sivuilta, joilla julkaistaan lähes päivittäin uusia kuvia lumikelloista, taikapähkinöistä ja krookuksista<3 Kaipaan paljasta maata, paksun lumipeitteen alla. Lisää lunta tosiaan tupsutti heti loman alkajaisiksi, ihan liiankin paljon lisää. Hieman lohduttaa se, että lapset ja Mammakin pääsivät lumen ansiosta hiihtämään läheiselle hiihtomajalle, jonne latu kulkee meidän oman kotitiemme ylitse. Kuin olisi jossakin kauempanakin pohjoisessa hiihtelemässä, kun määränpäässä odottaa valmis nuotio ja lämmin maja takkatulineen ja lämpimine mehuineen<3 Haluankin tässä vielä kiittää Gunnarlan majan ylläpidosta, siitä huolehtivia tahoja. Retki oli lomamme kohokohtia!




Blogin päivittäminen on jäänyt viime aikoina aika vähille ja olen kärsinyt kovasta inspiraatiovajeesta. Tuntuu, että kaikki kuvat on jo julkaistu ja tarinat kerrottu:( Ääh, toivottavasti tämä on vain väliaikaista ja alkava kevät toisi lisää intoa tänne blogiinikin. Muiden postauksia olen kyllä lueskellut edelleen aktiivisesti ja saanut niistä paljon voimia, kiitos siis postauksistanne  rakkaat blogiystävät<3




Mieltä vetää matalaksi myös puutarhassa mellastaneet kauriit:( Pensassembrat on kaluttu, kuten myös kauniin vihreinä, vielä joulun jälkeen koreilleet harjaneilikat. Myös pellonreunan valkoiset syreenit on pätkitty. No kaikki muut varmasti toipuvat, paitsi sembrat. Hain hädissäni lisää verkkoa ja suojailin loput puut ja pensaat. Verkon lisäksi otin käyttööni kaikki ylimääräiset lasten pulkat yms. ja pääsipä myös jääkiekkomaalikin suojaamaan aarteita:) Pohdin paljon sitä, miksi juuri tänä talvena nuo kauriit tänne puutarhaan löysivät ja uskon lopulta houkutelleeni ne tänne ihan itse, omilla toimillani. Suurin syyllinen lienee lintujen ruokintapaikka. Sen ympärillä jälkiä on eniten ja tuhoja on tullut juuri ruokintapaikan läheisiin kasveihin. Nyt pohdinkin jo ensi talvea, hennoisinko lopettaa ruokinnan kokonaan?! Laudalla käy kova kuhina ja nautin kovasti lintujen katselusta ja ruokapaikan hoitamisesta. Myös hiiriä juoksentelee laudan alla ihan pitkin päivää, tuleekohan niistäkin ongelmaa jossakin vaiheessa?! Harmillista! Nyt vain toivon, että kauriit häipyvät siihen mennessä kun maa paljastuu ja sipulien alut alkavat työntymään maasta. En tiedä kestäisinkö sitä, että kaikki napsittaisiin ja tuhottaisiin. Pensaat ja puut nyt vielä suojaa verkoilla, mutta entäpä laajat istutusalueet, suojaaminen käy melko mahdottomaksi, kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan.





Tähän postaukseen keräilin kuvia erilaisista vuokoista. Ihan kaikista puutarhassa kasvavista en kuvia löytänyt ja osa aarteista on vielä pieniä ja vasta viime keväänä istutettuja, joten kuvia niistä ei vielä olekkaan. Ihan kiva kokoelma on jo vuokkojakin tullut keräiltyä, toivottavasti kaikki viihtyvät ja lisääntyvät tulevina vuosina. Ja pysyköönkin kauriit kaukana kaikista vuokoistani!!




Pientä kevään tuntua on kuitenkin, lumesta huolimatta, ollut ilmassa viime päivinä<3 Vesi tippuu päivällä räystäistä ja linnut ovat aloittaneet ti-ti-tyyn. Myös päivän pituus on kasvanut ihan huomattavasti ja iltaisinkin näkee jo pihailla valoisalla, lähes kuuteen asti. Pieniä, mutta niin merkittäviä askelia on siis luonto jo ottanut ja kohti kevättä mennään kovaa vauhtia. Ensi viikolla päästäänkin jo sitten maaliskuulle ja siitä se vauhti vain kiihtyy, kiihtymistään. Pian sitä sitten jo huomaakin toivovansa, että kevät ei ihan vielä kääntyisikään kesäksi. Sellainen se on, vuodenkierto, vuodenajat seuraavat toinen toistaan.


Hyvää alkavaa maaliskuuta siis teille kaikille! Yritetään pinnistellä lumen keskellä ja keskitetään kaikki aistimme tarkkailemaan pieniä, herääviä kevään merkkejä<3

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Mamman puutarha nyt myös Facebookissa


Avasin juuri blogilleni uuden Facebook-sivun, linkki sivuille löytyy tuolta blogin oikeasta reunasta, heti lukijalistan alta. Tervetuloa tykkäämään! Facebook-tilin avaaminen on ollut mielessäni jo pitkään, en vain ole aiemmin saanut aikaiseksi. Lähinnä olen ajatellut hyödyntää sitä kanavana, missä ilmoitella uusista postauksistani. Luulenpa, että monikaan kavereistani ei enää jaksa ainaisia puutarha-aiheisia postauksiani henkilökotaisessa profiilissani, niimpä nyt voin vähentää sen puolen julkaisujani ja tykittää sitten täysillä vihreää ilosanomaani, tuolla Mamman puutarhan puolella ;D


Kaikki eivät tietenkää ole, saatika halua kirjautua Facebookiin, joten jatkan tietenkin edelleen jorinoitani täällä Bloggerissa entiseen tapaani ja julkaisen myös tätä kautta ihania ja hyödyllisiä linkkejä. Tässäpä heti muutama itselleni mieluinen löytö netin syövereistä. Tuo jälkimmäinen linkki johtaa The Irish Garden Plant Societyn blogisivuille ja sieltä löytyy hurjasti ihania postauksia, kuten vaikka postaus Just give Them Away!

http://www.telegraph.co.uk/gardening/gardens-to-visit/where-to-see-snowdrops-in-ireland/

https://igpsblogs.wordpress.com/2016/01/21/favourite-books-from-2015/

Usean päivän vesisateet ovat antaneet nyt lumille kyytiä ja tuleva viikonloppu näyttäisi olevan tämän hetkisen ennusteen mukaan jo vähän kuivempi, joten viimeistään silloin täytyy päästä jälleen tervehtimään, lumen alta paljastuneita pikkuisia piippoja<3 Alapihan lammikon tekele on muuten ääriään myöten täynnä vettä! Ylivirtausputkihan lammikosta vielä puuttuu, joten toivottavasti emme pian kohtaa vedenpaisumusta:)

perjantai 5. helmikuuta 2016

Perjantai-illan pikarikatsaus

11.5.2015

Viime päivien viimat ovat pistäneet jo heränneen viherpeukkuni palelemaan ja kevään saapuminen tuntuu todella kaukaiselle haaveelle. Onneksi huomisesta eteenpäin on luvattu jälleen lauhtuvaa<3
Mukavia suunnitelmia on tosin ilmassa, kurjista keleistä huolimatta ja suunnitelmien tueksi päätinkin nyt tehdä katsauksen viime kevään pikarililjoihin<3 Tästä lisää tuonnempana, mikäli suunnitelmat toteutuvat.
Selvittelin kuvatiedostoistani, milloin eri pikarit olivatkaan kukkineet. Kauden aloittivat tietysti kirjopikarililjat kuten muistelinkin.



Samana päivänä olen kuvannut myös keltareunapikarililjat ja valkoiset kirjopikarililjat.

13.5.2015
Muutamaa päivää myöhemmin, puutarhan varjoisemmassa kohdassa, olivat kirjopikarililjat vielä ihan nupuillaan.

14.5.2015
 Samoihin aikoihin kukkivat kyllä vielä myös aurinkoisemman paikan pikarit.


Tummapikarililja (F. camschatcensis) ei kukkinut ollenkaan, mutta näytti tältä 14.5.


Vielä 19.5 kukkivat nämä yksilöt varjon puolella.



19.5 näyttivät tältä F.crassifolia ja F. ruthenica. Jälkimmäinen vielä nupulla, vaan en löytänyt tästä kuvaa avautuneena. Aina ei ehdi näköjään kuvailemaan, edes maailman suloisimpia kasveja:(


F. pontica oli kukassa 1.6.15. Tähän ihastuin erityisesti, kumpa se tulisi ensi keväänäkin ilahduttamaan<3 Tilasin tätä viime syksynä lisääkin, joten ehkäpä tapaamme jälleen...


Myös F. acmopetala on tässä kuvattuna kesäkuun ensimmäisenä.

Puutarhan penkeissä pitäisi olla näiden lisäksi myös F. thunbergii, joka ei valitettavasti näyttäytynyt ainakaan vielä viime keväänä:( Tänä syksynä multiin pääsi myös useita pikareita lisää:) Syksyn uutuuksia olivat: F. kotschyana, F. whittallii, F. hermonis subsp. amana I, F. hermonis subsp. amana II, F, aurea `Golden Flag` ja F. bucharica.
Vähän jännitän kyllä miten nämä pikarililjat sitten yleensäkin alkavat meillä viihtymään, vai jäävätkö erikoisimmat yksilöt yhden kevään iloksi. Myös syksyisessä ison litteän kiven siirrossa, sai kaunein varjotarhan penkkini vähän siipeensä. Kiveä asentaessa nimittäin penkki painui puolisen metriä kasaan. No, ehkäpä sipulit kuitenkin säästyivät rytäkässä ehjinä, mutta niiden paikka vain vaihtui vähän peremmälle, kohti penkin takareunaa. Katsotaan miten pikarien kanssa sitten käy, senhän vain tuleva kevät voi näyttää!

Nyt toivottelen kaikille mukavaa perjantai-illan jatkoa, pitäkäähän itsenne lämpimänä, vielä ensi yön ajan:) Sitten jatkossa toivottavasti tarvitaan enää sateenvarjoa, pitämään tarhuri kuivana;)