lauantai 27. heinäkuuta 2013

Pelakat ja muut


Mme Thibault, neilikkapelargini
Tässäpä tulee nyt pelakkapäivitys! Pukin puutarhalta tilaamani pistokkaat ovat nyt jonkin verran kasvaneet ja jokainen on jaksanut tehdä myös jo ensimmäiset kukkansa<3 Tant Hannasta ei nyt saanut oikein edustavaa kuvaa, oli jo kukat kuihtuneet eikä uusia ollut näkyvissäkään. Sama juttu Appleblossom rosebudin kanssa, täytynee siirtää ne kasvihuoneen viidakosta vähän valoisampaan kasvu ympäristöön, sillä parhain kukkaloisto näyttäisi puhkeavan tuossa talon avoimella ja niiiin paahteisella terassilla, jossa siemenestä keväällä kylvämäni Raspberry ripplet majailevat.

Blueberry ripple

Raspberry ripple


Noista kuvista voi nähdä "mustikan" ja "vadelman" hienoisen värieron. Tuossa alemmassa kuvassa näkyy vähän meidän vadelmapöheikköä:D Ei ole mammalla liian pitkä matka marjaan;) Hm, lisäksi kuvasta voi nähdä, että viljapelto alkaa jo uhkaavasti muuttamaan väriään.

Mårbacka
Tästä se pelakka huuma viime kesänä alkoi! Perinteinen Mårbacka rehottaa kasvihuoneessa hulvattomana puskana. Tämä oli minulla viime kesänä ulkona ilman katosta ja tottahan se on niin, että kukat olivat paljon rumempia kun vanhimmat homehtuivat aina keskelle. Täällä kasvihuoneessa ja terassilla ne vain kuivuvat ja ovat helppo rapsaista pois rumentamasta.

Denise

Denise
Denise oli toinen pelargonini, jonka pistokkaan sain myöhään viime syksynä Riikalta. Jännitin sen selviämistä talven yli, mutta sinnikkäästi hän jaksoi ja kasvoikin talven aikana. Tämän kukat ja lehdistö ovat niiin mieleeni, aivan ihana yksilö!

Appleblossom rosebud
"Omenankukan" kukat ovat myös niin ihania kuin olin kuvista jo nähnytkin, häivähdys tuota vihreää keskellä<3. Tälläkin on nyt sama vaihe kuin täti Hannalla, taidan vaihtaa nämäkin saviruukuun ja tuoda terassille vahvistumaan.

Keijunmekko
Keväällä käräyttämäni keijunmekot ovat vähän elpyneet kasvihuoneessa ja kukkivat jälleen. Juurilleen on itänyt reilusti uusia taimia ihan itsekseen.


Karstaohdakkeen ensimmäinen kukka on kyllä varsinainen taistelija!! Mikä lie vioittanut tainta alku kesästä kun siitä nuutui melkein kaikki lehdet ja tästä kukkavarresta jäi vain alle puolet kiinni juurakkoon. Silti kukka on kasvanut ja jaksaa muodostaa tuon "karstan". Kasvista on nyt nousemassa uusia lehtiä ja toinenkin kukkavarsi, jee!


En tiedä haluaisinko tätä vielä kertoa, mutta syysvuokon eka kukka on auennut!


Samoin on asian laita viime kesän siemenkylvöistä istutettujen valkoisien punahattujen kanssa. Harmikseni en ole vielä nähnyt tässä yhdenkään perhosen viihtyvän, vaikka juuri heitä varten näitä kylvinkin ja kasvihuoneessa odottelee koulimistaan myös tavallinen punainen punahattu.


Tässä toinen perhosten kukka, täpläpunalatva, muodostelee ensimmäistä kukkaansa! Tämän kasvin toin Uudenkaupungin tuliaisena ja se näyttää kotiutuneet tuohon pellonreunus penkkiin.




Twist-N-Shout hortensia näyttää myöskin ainakin vielä olevan mieleisellään paikalla! Kuin myös valkotäpläimikkä hänen juurellaan. Molemmat ovat rehevöityneet ja nauttivat ilmeisesti kuorikkeen pitämästä kosteudesta. Lisäksi arvasin, että tuo multa, jota viime syksynä saimme oli todellista "mustaa kultaa". Vähän kyllä harmittaa kun suurin osa siitä on nyt tuolla nurmikon alla, vaikkakin nurmikko siinä kohdassa kasvaa ja viheriöi komeasti, kun vieressä taas paahde on polttanut sen ruskeaksi.



Kasvimaalla kaikki rehottaa kuivuudesta huolimatta. Tämä tontin alaosa on keväällä niin läpeensä märkää, että ilmeisesti tuosta kosteudesta on kuitenkin vielä osa jäljellä. Eilen tuli ukkoskuuron kanssa 7 mm, mutta lisääkin saisi tulla!! Auringonkukat taitavat viimeinkin meillä onnistua. Olen monena vuonna niitä kylvänyt ja lajike on ollut jotakin jättiläistä. Muutamia on kasvanut ja kasvanut myöhäiseen syksyyn asti korkeutta, mutta eivät sitten ole ehtineet kukkia ennen halloja. Nyt kylvin matalia, pussin mukaan 50 cm korkeita kukkia, mutta osa noistakin näyttää vähän venyvän siitä pidemmiksi. Samaan riviin kylvetyt kehäkukat jäävät auttamatta näiden varjoon:(


Loppuun vielä kuva aarteesta, jonka sain maalaisreissulta kotoani. Tuo uuninluukku on kotoisin kotimme vanhasta riihestä, joka on palanut jo ennen syntymääni. Tuohon paloon liittyi suurta dramatiikkaa, koska se ilmeisesti sai alkunsa isäni ja hänen sisarustensa tulitikkuleikeistä, eikä ollut kaukana etteikö tuossa palossa olisi tullut aineellisten vahinkojen lisäksi vieläkin pahempia vahinkoja. Viime tipassa isommat sisaret olivat raahanneet pienimmän pois roihuavasta riihestä.
Ajattelin yhdistää tuon luukun jotenkin siihen haaveitteni kesäkeittiöön, kenties oven eteen kuin kynnysmatoksi?! Vai tulisiko jollekin mieleen ideoita tuon käytöstä??! Siitä puuttuvat saranat ja nuppi.
Jälleen näyttäisi aurinko porottavan tänään pilvettömältä taivaalta, joten letkun varsi kutsuu meikäläistä;D Lämpiä kesäpäiviä (ja vähän sateita sinne väliin) toivotellen!

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Maalla



Reilu viikko vierähti super nopeasti kotopuolessa Keski-suomessa. Lapset odottavat reissuja niin innolla, että pakko on aina saada aikaiseksi näitä vierailuja sukulaisten luona. Ei siinä muuten mitään, mutta tuo reilun neljän tunnin matka kolmen kanssa on ollut monesti melkoista häslinkiä;) No nyt on kyllä viimeisimmät reissut sujuneet jo ihan mukavasti, kun pieninkin on jo pari vuotias. Vauvan kanssa olen ollut aina tosi hermona noilla matkoilla ja keskimmäisen kanssa itkuiset ajamiset ovat jääneet parhaiten/pahiten mieleen:( No nykyään tosin lähtemisen vaikeus johtuu ihan itsekkäistä syistä;D En millään hennoisi kesäaikaan jättää puutarhaa!! No kastelijani oli kyllä hoitanut homman oikein hyvin poissa ollessamme, suuret kiitokset <3
Äitini luona käymme aina ihastelemassa vanhoja junia ja veturitallia. Koska hän asuu kerrostalossa kaupungin keskellä, on leikkipaikkoja lähettyvillä kaksikin, näin ollen loma hänen luonaan vietetään paljoltikin kiipeillen, keinuen ja liukuen;)









Kävimme myös kotikuntani joka kesäisillä markkinoilla ja aittatorilla, jonne olikin nyt laitettu tuollainen pieni vanha kauppamuseo. Tai on se siellä muistaakseni ennenkin ollut, mutta eri paikassa ja pienempänä. Parasta markkinoilla oli lakujen ja vanhojen tuttujen näkemisen lisäksi nuo lampaat, joita sai syöttää!



Isäni luona lapsuuden kodissani on sitten tilaa temmeltää ja pojille lisää koneita ihasteltavaksi:) Käytiin marjassa, verkoilla ja nähtiin naapureita ja sukulaisia. Tuosta portaan kolosta kasvavasta pöheiköstä on se kerrottu akileija lähtöisin! Isäni pihaa hallitsevat isot pihapuut. Erityisesti tuo ylväässä yksinäisyydessä kasvanut terijoensalava on upea ilmestys. Toinen pihan hallitsija on myöskin valtaviin  mittoihin venynyt poppeli, jonka oksat raapivat tuulella jo entisen huoneeni seiniä;) Tuo kotitaloni piha on kaikessa yksinkertaisuudessaa vaan jotenkin niin rauhoittava, peltojen ympäröimä avoin piha. Maanviljelys on loppunut ja suunnitelmissa on peltojen metsitys, joten seudut tulevat kokemaan melkoisen muutoksen vuosien saatossa. Avaruus häviää, eikä kotilampi enää näy välkehtivänä peltojen takaa. No näin se vain menee ja jälleen tähän kohtaan sopii isäni sanonta, aika aikaansa kutakin!



Mieheni kotona odottaa sitten taas aivan toisenlainen ympäristö. Runsas puutarha täynnä upeita istutuksia. Isäni pihan jälkeen tämä värien tykitys oikein huimaa, mutta niin ihanalla tavalla! Lapset ryntäävät uimaan ja onkimaan kun minä puolestani kierrän pihaa ja ihailen kasveja:) kalaonni olikin tällä uudella laiturilla nyt oikein hyvä. Kaikki saivat saalista, särkiä, ahvenia ja kolme lahnaa! Särjet pääsivät takaisin, ahvenet paistettiin ja lahnat savustettiin. Pienimmäisestä oli niin vallan hauskaa tutkia kaloja vesiastiassa.



Vaikka nuo reissut ovatkin sitten aina niin mukavia, on kuitenkin mahtavaa palata lopulta omaan kotiin. Isommat viihtyisivät varmasti jo useamman viikon, mutta pienin alkaa siinä viikon jälkeen kyllä jo selvästi kaivata kotiin lepäämään;) Myös itselleni alkaa viikon jälkeen olemaan jo kiirus kotiin. Kastelijani kun ei taida edes tietää kaikista pikku taimistani, joita olen "piilotellut" ympäri tonttia;D Jännitys on kova joka kerta kun kaarramme viimein puuduttavan ajomatkan jälkeen pihaan. Ryntäilen ympäri pihaa kastelukannujen kanssa ja tarkistelen tilannetta. Lapset taas ryntäsivät keräämään vattuja, joita olikin paljon! Olin täysin siinä uskossa, että tämä kuivuus verottaisi vadelma satoa siinä määrin, ettei valtavasta raakilemäärästä huolimatta tulisi yhtään vadelmaa, vaan väärässä olin. Tuo ruma ryteikköinen rinne on muuttunutkin... makoisia villivadelmia antavaksi ryteiköksi;DD
Ylemmän kuvan tilannetta jännitin varmasti eniten! Olisiko Sailan antamat unikot jo kerenneet kukkia??! Valtavan ihana näky kuitenkin odotti kompostin vierellä, nuo upeat kukat olivat vielä täydessä kukassa ja nuppujakin oli vielä paljon jäljellä, ihanaa!!
Toisen yllätyksen olivat tehneet nuo vaaleanpunaiset daaliat, jotka olivat avanneet ensimmäiset nuppunsa. Tiesin juurakosta vain sen, että kukat olisivat vaaleanpunaisia.


Loppuun vielä korjaus edelliseen postaukseeni. Voi että olen ollut täysin sokea näiden viime kesänä hankkimieni daalian juurakoiden suhteen!! Tuo ylempi oli viikon aikana tehnyt uusia kerrottuja kukkia ja jotenkin siinä sitten yhtäkkiä silmäni avautuivat ja tajusin, että tietystihän nuo kaksi ovat aivan eri daalioita keskenään!! Näkeehän sen nyt noista lehdistäkin miten erilaisia ovat. Olen siis vain saanyt väärän juurakon, joka ei ole mitenkään kummallista. Nuo kasvoivat viime kesänä samassa astiassa ja en silloin kiinnittänyt huomiota lehtien ja kasvien korkeuden eroon. Joten samassa daaliassa ei siis ole kahta erilaista kukkaa, vaan ovat kyllä ihan eri juurakoista peräisin nuo kukkaset;)))
Vaikkakin kelit hieman viilenivätkin on ilmeisesti vielä odotettavissa niiden lämpiäminen uudelleen, joten pois pois syksyiset mietteet ja kesä vaihde uudelleen päälle:D Nautitaan tästä vielä täysillä!!!

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Perunan kukkia



Perunat alkavat pikku hiljaa tulemaan kukkaan! On ollut mielenkiintoista seurata niiden kasvua ja niin erilaista olemusta keskenään. Kunkku Edvard retkottaa aivan samalla tavalla kuin viime vuonna, lakoontui jostakin ihan olemattomasta sateesta, kun "raajansa" ovat niin pitkät roikaleet;D Noissa ensimmäisissä kuvissa  on ihastuttava Mayan twilight! Nämä potut kasvoivat ihanan lyhyinä ja tuuheina heti alusta alkaen ja kukkansa ovat mielestäni oikeinkin suloiset <3



Näissä kuvissa tuo vaaleampi kukkainen on Kestreliä ja tuosta kuvasta näkeekin hyvin miten paljon lyhyempi vartista on etualan Mayan pottunen. Parsapotun (Asparges) piti olla näistä kaikista neljästä aikaisinta ja kesällä heti syötävää pottua, vaan siinä on ainakin kukinta vasta ihan alku tekijöissään, verrattuna mm. tähän Mayaan, jonka piti taas olla kaikista myöhäisintä. Ompa jännittävää nähdä millaisia ovatkaan pottujen varsinaiset tuotokset, varsinkin kun nyt on ollut niin tosi kuivaaaaa, eikä kasvimaata ole oikeastaan tullut kasteltua juuri lainkaan!


Punertava kukkainen herne on alkanut muodostaa hauskan tummia palkoja! Tytär lausui jyrkän tuomionsa näistä mamman kokeiluista ja oli onnellinen, että puoleen hernepenkistä näyttäisi tulevan ihan syötävän näköisiäkin herneitä:D



Hernekeitto pussin herneetkin jo kukkivat ja palkoja näyttäisi muodostuvan tavalliseen tapaan. Näillä on sitten vahvat ja hauskan kiemuraisen kähärät  nuo "tarttuma" oksat, mikä lienee onkaan muuten niiden oikea nimitys?!


Tilli näyttäisi tänä vuonna kasvavan ihan mukavasti! Viime vuonna sitä saatiin tuskin ollenkaan, ups taisivat jäädä silloin vähän "Loviisalaisten" daalioiden varjoon.



Jokunen daalian kukkakin on jo auennut! Tämä kuvan daalia on sitten kummallinen tai sitten en vain osaa antaa sille oikeita kasvuolosuhteita. Se nimittäin tekee vain ihan muutaman noita ihania kerrottuja kukkia tuonne alemmas ja loput näitä yksinkertaisia hujoppeja, jotka nekin kyllä ovat ihan kauniita ja kimalaisten mieleen!


Loppuun vielä kuva hempeän puoleisesta ritarista, huojumassa hovineitojen ympäröimänä. Jotakin malvaa nuo  hovineidot taitavat olla, sain niitä sekä valkoisena, että vaaleanpunaisena tontille tuotujen maiden mukana viime kesänä. Kyllä maiden ja muiden kasvien mukana saattaakin sitten saada myös näin mukavia yllätyksiä, tosin etana vaarakin noissa siirroissa on olemassa :(
Mutta nytpä ulkona alkaakin näyttämään mukavan kostealle!!! Lisää vaan saisi sataa, minun puolestani vaikka kuin saavista kaatamalla:) Huomiselle taas saisi poutaantua, ajattelin aamusta käväistä lasten kanssa Billnäsin antiikkipäivillä, jospa vaikka löytäisin sieltä jotakin ihanaa puutarhaan <3

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Käyn ahon laitaan, minä ilman paitaa.... ;D









Huoh nyt kyllä tarhurilta kysytään voimia ja vesivaroja tämän kuivuuden keskellä! Eilen oli pieni ukkoskuuro joka antoi 4 mm vettä, mutta mitäpä tuo liraus auttaa aivan rutikuivassa maassa:( Vielä on muutama vesisäiliöllinen keväällä kasvimaan kaivosta pumpattua vettä jäljellä, joten sen turvin mennään kohti rankkasateita!!
Maksaruohot (Sedum) kukoistavat kuivuudesta huolimatta. Keltakukkaiset alkavat olla kohta kukkineet kun  kaukasian- ja valkomaksaruohot aloittelevat. Koska kalliollamme kasvaa luonnostaan valkokukkaista isomaksaruohoa ja keltamaksaruohoa, olen niiden innoittamana keräillyt maksaruohoja ja mehitähtiä aina kun on kohdalle kauniita osunut. Miksi sitä yrittääkin kasvattaa jotakin sellaista mikä ei alueella luonnostaan viihdy?? Paljon sitä saa vinkkiä luonnonkasveista, kun vähän malttaa tutustua alkuperäiskasvistoon.
Pellon reunassa kiviaidan takana kasvaa monenlaisia luonnonkukkia. Olisikohan tämä ahdekaunokki? Tämän lisäksi olen edellisinä vuosina havainnut sieltä heinän seasta myös ketoneilikkaa, jota pitäisikin pelastaa sieltä vähän paremmalle kasvupaikalle. Olen alkanut miettimään viikatteen hankintaa, mutta osaisikohan sitä sitten kuitenkaan käyttää, saatika teroittaa?? Olisi vaan ihanaa alkaa hoitamaan tuota pellonreunan niittyä, tiedä mitä pikkuruisia kukkia sieltä löytyisi kun saisivat vähän kasvutilaa.



 No tässä sitten taas sellainen, sarjassa epätoivoinen yritys;) Hortensiat ovat vieneet sydämmeni ja näihin rhodoille tarkoitettuihin kuoppiin kesäkeittiön yläpuolella, taitaakin muuttaa ainakin kolme hortensiaa! Tässä ensimmäisenä Twist-n-Shout jalohortensia. Hih ostin taimen jossa oli jo valmiiksi pari kukkaa, kukkiipahan ainakin yhden kerran ;) No maa näissä kuopissa pitäisi olla hyvää hapanta multaa ja lisäksi käytin tälle vielä pussin pohjan ihan kaupasta ostettua rhodomultaa. Tuohon ympärille istutin siemenkylvöistä saamani kolme jaloängelmän taimea, jouluruusua ja vielä tuon valkotäpläimikän. Toivottavasti noista ainakin joku viihtyy tuossa.


Suoritin toissa päivänä Ambassadorin pallon virallisen mittauksen! Tuon viivottimen ja kortin avulla sain tulokseksi 18 cm. Käydään yhdessä muksujen kanssa sitä välillä ihastelemassa, muuten niin karulla istutusalueella, tuo pallo on todellakin edukseen.

`John Davis`

Mustialanruusu `Minette` luulisin

Muutamia uusia ruusuja on tullut kukkaan. Tuo `John Davis` on uusi viime syksynä istutettu ja se teki vain tuon yhden kukan. Kävinkin ruusuista mielenkiintoista ja opettavaista keskustelua eilen täysin pihalla ryhmässä, kun kyselin Mme Plantier ruusuni kohtalosta viisaammilta. Madame kukki vain yksinkertaisin kukin kun oikeasti hänen kuuluisi kukkia näyttävästi isoilla valkoisilla täyteläisillä kukilla. No ilmeisesti tuo ruusu on sitten menettänyt madamen ja jäljellä on vain juurakko, johon madame on vartettu. Olin myös istuttanut tämän ruusun aivan liian pintaan vaikkakin madame oli kyllä poistunut tästä juurakosta jo taimistolla, koska siitä ei viime talven aikana ruskettunut yhtään oksaa. Jatkossa osaankin ottaa heti selville ruusua hankkiessa, onko kyseessä omajuurinen vai vartettu yksilö. Varttamiskohta täytyy istuttaa vähintään kymmenen sentin syvyyteen. Olen kyllä tajunnut tehdä näin tunnettujen jaloruusujen kohdalla kuten rauhanruusun, mutta nämä viime syksyiset hankinnat mielsin jotenkin vain tavallisiksi pensasruusuiksi, enkä ottanut heistä sen enempää selvää. Kaivan madamen kompostiin, snif!


Komposti alkaakin olla jo varsin koreana, kyllä siellä kelpaa kyyn köllötellä kurpitsan kukkien alla!


Herneet ja perunat kukkivat, valitsinkin tänä vuonna herneet sen kukan ja palon värin perusteella ;) Hän on sokeriherne (Pisum sativum) `Shiraz`. Toinen puoli penkistä on varmuuden vuoksi kylvetty ihan hernekeitto hernettä:D


Talvivalkkarit pukkasivat kukat, jotka nyppäsin nopeasti pois voimaa viemästä. Kukat olisivat kyllä viehättävän näköisiä noiden kiemuraisten varsien päissä. Muutama maa-artisokka oli jäänyt syksyllä maahan, ne maistuvat kovasti peuroille, mutta haaroittuvat vain kivasti näykkäisyjen alapuolelta:)


Onnenapila rehevöityi ihan silmissä, kun se pääsi ulos ja aurinkoon. Uusien lehtien varret lyhenivät puolella, eivätkä nyt retkota ikävästi. Myös tuoksumiekkaliljat venyvät ja niiden vihreä metallin hohtoinen väri lehdissä on erikoinen.




Pionit vetelee viimeisiään, huoh kukat menevät niin nopeasti ohi tälläisella paahteella. Onneksi nuo kiven takana vähän varjommassa olevat, kestävät hieman pidempään, vaikkakin sitten tulevat kukkaan vähän myöhemmin.


Loppuun jälleen pikku panikointia!! Jos nyt viljat ovat jo komealla tähkällä ja syysvuokkokin pullistelee nuppujaan, niin mitä tästä voikaan päätellä??! Lohdutan itseäni sillä, että kenties tuo vuokko onkin täysin henkitoreissaan tuossa kivikasan penkin paahteessa ja on siksi pukkaamassa nuppuaan näin aikaisin?! varjoisemmassa paikassa kasvavassa vuokossa ei näy vielä nupuista vilaustakaan. Eletään siis vielä kesässä ja nautitaan helteistä ja veden kantamisesta;DD