sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Kukkamessujen helmikuun blogihaaste

Olin ajatellut napata Uudenkaupungin kukkamessujen haasteen puutarhani aarre, mutta sehän olikin jo vanhentunut ja löysin sieltä helmikuun haasteen. Siis yhdistämpä nyt tässä näppärästi molemmat haasteet, kertomalla miten olen saanut aarteeni kukoistamaan. Siis aarteet monikossa kun en osannut valita kahden välillä:)


Rautatienomenapuu (`Malus Hyvingiensis`), joka kukki näin ihanasti jo ensimmäisenä keväänään! Tällä puulla on muutenkin tunnearvoa, kun istutimme sen esikoisen koulun alkamisen muistopuuksi. Tietenkään tuo omenapuu ei ehkä tarvitse mitään erikoisia niksejä kasvaakseen ja kukoistaakseen, mutta luulen että ainakin pari juttua auttoivat sen onnistuneessa kasvuun lähdössä. Ensinnäkin kuopan tuolle puulle rouhaisi kaivinkone! Kun maanrakennusalan naapurimme oli tekemässä tuota roskakopin vieressä (piilossa just puun takana) olevaa sireeni aitaa, johon muuten toi sireenit isoina oman pihansa autokatostyömaan alta, niin pyysimme samalla kaivamaan kuopan omenapuulle:D Kun istutuskuoppa oli tosiaankin kunnon kokoinen ja täynnä kuohkeaa multaa, oli puun helppo juurtua heti hyvin. Lisäksi kuoppa täytettiin kunnolla, jotta puu jäi pienelle kummulle. Vielä lopuksi laitoin puun ympärille hesarikerroksen ja kivesin sen pyöreillä seulanpääkivillä, joten rikkaruohotkaan eivät päässeet rehahtamaan sen juurelle kosteutta viemään.
Yksi asia tuon puun tulevaisuuden kannalta minua on kyllä alkanut vähän vaivaamaan. Nimittäin se, että onko tuon rungon pituus riittävä?? Näin nimittäin viime kesänä Loviisan avoimet puutarhat tapahtumassa vähän surullisen näköisen puun, jolla oksat makasivat aika lailla maata myöten. No pystyyhän niitä tietysti leikkaamaan, mutta harmittaa kun en tajunnut ostohetkellä valita mahdollisimman pitkä runkoista yksilöä, kun tuo puuhan ei tosiaan kasva enää pituutta!


Tässä toiset aarteeni! Tilasin nämä kirjopikarililjat (Fritillaria meleagris)  Villiniityltä syksyllä 2010 ja viime keväänä ne olivat mielestäni jo pikkuisen lisääntyneet! Luulen että näiden salaisuus on ihan niinkin tavallinen kuin kasville mieleinen valon/varjon määrä. Ne kasvavat kasvihuoneen päädyssä idän puolella ja ovat piilossa etelän puoleiselta porotukselta, mutta saavat valoa kuitenkin myös kasvihuoneen lävitse. Lisäksi maa tässä alhaalla on lehtometsää, joka on kait todella kauan sitten ollut myös jonkinlaista niityn pohjaakin. Myös särkynytsydän viihtyy tuossa keskellä, säilyttäen lehtensä koko kesän eli kyllä tuohon siis valoakin tulee. Tiedä nyt sitten mikä se aina onkaan se salainen niksi, vai perustuuko tämä puutarhan hoito sittenkin vain hyvään sattumaan ja hituseen onnea:)


Nämä pikarililjat (F. acmopetala) ovat samana syksynä istutettuja ja kasvavat särkyneensydämmen toisella puolella. Ovatkohan nämä sitten vähän liikaa tuon "sydänpehkon" varjossa, kun eivät ole näyttäneet viihtyvän yhtä hyvin kuin siskonsa. Nuo hailakat akilleijat ovat muuten viherakileijaa (A. viridiflora `Chocolate Soldier`) ja ne ovat taatusti liian varjossa ja odottavat siirtoa kunhan paikka löytyy.
No toivottavasti onni suosisi minua tuossa kukkamessujen blogihaasteessa ja voittaisin tuon VIP-paketin!! Laittakaahan toisetkin omat niksinne blogeihin, jotta voidaan kaikki oppia toisiltamme!

10 kommenttia:

  1. Lykkyä haasteeseen. Hyvät on sun konstit. Kauniit liljat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tattista! Kyllä oliskin hyvä syy lähteä uuteenkaupunkiin jos onni suosisi ja voittaisi liput:)

      Poista
  2. Ai niin! Minäkin myöhästyin edellisestä haasteesta, jospa tässä nyt keksisi jonkun niksin.
    Tuo omenapuusihan on istutettu kuin suoraan oppikirjasta! Ja kirjopikarililjoilla on varmaan juuri se mieleinen kasvupaikka, kuulostaa ihanteelliselta niille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän sulla varmasti niksejä piisaa:) Ainakin minä olen oppinut jo vaikka mitä sun blogia lukiessani!

      Poista
  3. Terhakka pikkuinen rautatieomenapuusi on totta tosiaan ja pikarililjat kukoistavat kauniisti:)) kyl noin perusteellisella istutuksella puun luulisi voivan hyvin tulevina vuosinakin. oma pihanikin V-S:ssa sijaitsee savimaalla ja kohopenkkiin istuttaminen on silloin paikallaan, ettei juuret ole vesihaudassa.
    Onnea kisaan minna:))

    VastaaPoista
  4. Kiitos! Tuo omenapuun istuttaminen nyt oli kyllä ihan poikkeuksellisen perusteellinen, yleensä saa heiluttaa lapiota:) Meillä on taas tuo yläpiha sellaista kivistä moreenia ja sielläkin kohopenkki on ainut mahdollinen vaihtoehto.

    VastaaPoista
  5. Sanomalehtikonsti on tosi kätevä kotipihoilla. Puustasi tulee vielä tosi upea kun vähän kasvaa :)

    VastaaPoista
  6. Onneksi tajusinkin viime kesänäkin viimein hyödyntää hesarit kun ensin laitoin katetta ilman lehteä ja hetihän tuo nurmi ja rikat kasvoi marjapensaiden juurelle uudestaan. Loppukesällä tein saman sitten uudestaa hesarien kanssa, katotaan miten pitkälle päästään nyt ennenkuin puskee läpi!

    VastaaPoista
  7. Vastaukset
    1. Jihuu jipii! Nyt täytyy vaan saada järjestettyä reissu kukkamessuille!!

      Poista

Kiitos kommentistasi!