perjantai 26. huhtikuuta 2013

Mielenmaisema


Niin miten sitä ihminen ajautuukaan asumaan kuka mihinkin? Mikä vaikuttaa valintoihimme? Jokaisella on oma unelmansa kodistaan ja siitä millaisessa ympäristössä haluaisi elää ja asua. Itselläni rakkaus peltoihin ja niiden tuomaan tilaan ja avaruuteen juontaa kyllä varmasti juurensa lapsuuden kotiini Keski-suomeen. Siellä sinapin keltaisessa rintamamiestalossa asuttiin peltojen ympäröimänä, tuulessa ja auringon porotuksessa, ihan kuin nyt oma perheeni täällä meidän kodissamme!





Pellolla maisema vaihtuu koko ajan ja niin kuin aallot liikuttavat järvimaisemaa, niin tuuli tekee aaltoja myös viljan korsilla. Keväinen oraan vihreä on väri, jota voisi tuijottaa loputtomiin<3


Syksyllä kun vilja alkaa kypsymään, maisemaan liittyy haikeus kesän loppumisesta, vaikka toisaalta on aika iloita sadonkorjuusta!


Lapsille ja varsinkin pojille on erittäin tärkeää kaikenlaisten koneiden vierailut pellolla, silloin seurataan silmä kovana, miten maanviljelijä hoitaa peltoaan ja korjaa sadon.




Kaikenlaisia luonnonilmiöitä ollaan päästy näkemään avonaisella taivaalla, erityisesti tämä pyörre mikä lie ja ukkosen salamoinnit ovat jääneet mieleen.


Kunnon valokuvaa en löytänyt juuri kynnetystä pellosta, mikä sekin on omalla tavallaan kaunis kaikkine ruskean ja beigen eri sävyineen.




Talvella pelto antaa perheelle monia ilon aiheita! Siellä hiihdetään ja sinne lasketaan mäkeä talon vieressä olevalta kalliolta. Hankiaisten aikaan on ihanaa kun voi vapaasti, lumihankien kahlitsematta kävellä vaikka kuinka pitkälle! 



Viimeinen kuva löytyi sattumalta peltokuvia etsiessäni ja tämä "herkistely" loppuukin sitten oikein kunnon mainos pläjäykseen, vaan ei maksettuun sellaiseen;D Perustaessani viime kesänä tätä kivikasan istutusaluetta, joka sijaitsee melkoisessa rinteessä, pähkäilin aikani miten hoitaisin tässä kastelun?! Bongasin sitten onnekseni tämän juurikastelijan Sarin puutarhat blogista ja tilasin sen Esviltä. Oli muuten erittäin hyödyllinen kapistus, suosittelen lämpimästi myös tasamaalle ja erityisesti rinteeseen! Vesi menee todellakin juuri sinne mihin pitääkin eli kasvien juurille, eikä liritä pieninä puroina rutikuivan maan pinnalla. Viime syksyhän oli melko sateinen, joten kovin paljon en tätä sitten kuitenkaan tarvinnut, mutta nythän sitä taas tarvitaan tuon uuden alueen kasteluun! En ole muuten vielä keksinyt nimeä uudelle alueelle!! Mikähän se voisi olla?! Meillä on jo nimettynä ainakin sammalkivi I ja sammalkivi II, luonnonalue ja talon ja kasvihuoneen vierus penkit:) Ai niin ja maitokopin pikkupenkki tuossa roskakatoksen takana:D Hm taidan ristiä uuden alueen vain tylsästi sisääntuloalueeksi, joo se se on! 

Mukavaa viikonloppua!

11 kommenttia:

  1. Ihana avara maisema! Avaruudesta minäkin pidän, en osaisi asua metsän keskellä, se ahdistaisi.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin ihmisestä kiinni, joku varmaan voisi kokea metsän turvallisenakin ja avarat maisemat ahdistavana, meitä on niin moneksi:)

      Poista
  2. Ihanat kuvat ja maisemat. Itsekkin allekirjoitan sinun laillasi kiintymykseni avaraan peltomaisemaan, joka onneksi avautuu laajasti myös meidän nykyisen kotimme ikkunasta. Olen myös laillasi alkuaan maalaistalon tyttö, Keskipohjanmaalta ja peltoaukeiden ääreltä ja myös meri on minulle äärettömän tärkeä elementti, koska asuin koko lapsuuteni meren ja Pohjanlahden upeiden hiekkarantojen läheisyydessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meri on taas minulle aina ollut jotenkin pelottavan iso ja syvä:/ Olen tottunut vain järviin ja siihen, että ranta näkyy aina:) Harmillista sinänsä ettei uskaltauduta merelle kun se nyt olisi tuossa lähettyvillä. Pitäisi saada joku merenkävijä oppaaksemme:D

      Poista
  3. Siellä silmä ja sielu lepää ... siis pohjanmaalla jokilaaksoissa ja peltoaukeiden äärellä tai sitten aavan meren rannoilla ... siellä on minun mielenmaisemani.
    Jollekin toiselle se on jotain ihan muuta, ja ihan hyvä niin.

    VastaaPoista
  4. Jännä miten tuo rakkaus aakeisiin laakeisiin peltoihin ja niiden tuomaan maisemavaihteluun tarttuukin lapsuudesta. Komeita maisemia ja ihania peltoja Sinulla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni asia juontaa juurensa lapsuudesta saakka. Sieltä kannetaan mukana myös niin monet ilot kuin surutkin!

      Poista
  5. Olipa ihanasti kuvattu vuodenajat! Vähän kun meidän ikkunasta ihastelisi aukeaa peltoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se on suuri rikkaus nämä meidän neljä vuoden aikaa, vaikka talvi voisikin olla vähän lyhyempi:D

      Poista

Kiitos kommentistasi!