torstai 27. kesäkuuta 2013

Oman pihan kuulumisia



Pionit, ne kukkien kuningattaret ovat puhjenneet toissa päivänä ensimmäisiin kukkiinsa. Katse hakeutuu koko ajan kukkasten suuntaan ja tällä karulla (ainakin vielä;) pihalla ne todellakin loistavat ja erottuvat edukseen, muuten melkeimpä vain vihreästä taustastaan. Sain syksyllä tädiltäni huikaisevan isot jakopalat kahdesta jo kauan kyseisen talon pihalla kasvaneesta pionista, joista toinen on mitä ilmeisemmin Sarah Bernhard (ylempi kuva), mutta tämä huumaavasti tuoksuva valkoinen on nimetön. Valkoisesta kukasta on sitten tosi vaikea saada selvää kuvaa, mutta jos joku tuosta tuon tunnistaisi, niin olisi mahtavaa!  Minulla olikin tuota Sarahia jo ennestään kolmen juurakon verran ja nekin ovat muutamassa vuodessa kasvaneet jo kovasti. Viime kesänä tuli viisi kukkaa, nyt näyttäisi tulevan huikeat yhdeksän:) Hitaita ovat nämä kuningattaret kasvamaan, mutta hitaasti hyvä tulee!

Tämäkin pieni kurjenmiekka on tuntematon??!


Uudelle mansikkamaalle tuohon kiviaidan viereen on kypsynyt jo muutama mansikka. Oikeastaan lasten mansikan nälkää tyydytetään kuitenkin tällä hetkellä metsämansikoilla, joita kasvaa tuossa kallion ympäristössä niin paljon kuin vain jaksaa kerätä:) Rastaiden määrä on lisääntynyt mansikoiden kypsymisen jälkeen varmaan tuplasti ja ainoa suoja niitä vastaan taitaakin olla ne niin ikävät verkot:( Noista kesäkerhossa värjätyistä kivimansikoista ei ollut kyllä mitään iloa, vaan pian kuvan oton jälkeen tuokin mansikka oli käyty syömässä ja vain raaka pää oli jätetty jäljelle:( No onneksi pienimmäinen käy syömässä myös raakoja marjoja, joten ihan kaikki ei mene räksien suuhun:D


Orjanruusut jotka luonnostaan kasvoivat tontilla, kukkivat myös parasta aikaa! Kiersin keväällä kaikki pusikot ja leikkasin kuivuneet oksat pois, joten nyt nuo piikikkäät daamit näyttävät oikeinkin viehättäviltä. Oksat ovat tuollaisia korkeita kaaria ja erittäin piikikkäitä. Piikit ovat kuin kissan kynnet, niiden päät käyristyvät hieman ja näin ovat tosi tarttuvaisia vaatteisiin ja hiuksiin. Keräsin leikatut oksat tarkasti nurmikolta, etteivät reijittäisi muksujen jalkoja.


Tämä valkoinen kukka kuuluu tänä keväänä istutetulle pensaalle. Pensas on nimeltään kameliajasmike (Philadelphus x virginalis). Olin yllättynyt kun se jaksoi jo tehdä muutaman kukan, mutta pettynyt siihen, että kukat eivät tuksu vaikka niin luvataan ainakin Suomalainentaimi.fi sivuilla. Täytyy vielä kyllä uudelleen nuuhkia näitä kunhan ovat täysin auki, vaan viimeksi kun polvistuin nuuskimaan, niin huomasinkin tuijottavani suoraan kyytä silmiin, yöks, yöks, kyllä mammalle tuli kiirus ja kylmät väreet! Kyitä näkyy nyt jostakin syystä entistä enemmän tänä kesänä. Lähes joka päivä ja monesti montakin kertaa päivässä. Kompostissa asustelee ainakin yksi vakituisesti. Lapsia tämä ei kyllä vaivaa mitenkään, he käyvät katselemassa kompostikäärmettä ja lepertelevät sille kauniisti:) Ei käärmeitä saa tappaa, niilläkin on vain yksi elämä! No en ole onneksi ainakaan tartuttanut heihin mitään käärmekammoa. Toisaalta sitten taas punkeista ei ole tänä kesänä yhtään havaintoa, joten aina on näköjään oltava joku vitsaus.



Lapsuuden kodista siirtämäni akileijat kukkivat kauniisti. En muistanutkaan, että nämä olivat näin kerrottuja vaan muistelin olevan samannäköisiä kuin anopilta saamani yksilö. Joku lehtoakileija tämä on ja varmasti erittäin vanhaa kantaa. Jos luet tätä S, niin kasvaako tätä muuten Uudellapaikalla? Kasvien alkuperän selvittäminen on vähän kuin sukututkimusta, mutta harmillisen vaikeaa kun harvoin kasveista on mitään dokumenttejä kirjattu ylös ja vanhuksilta ei voi enää kysellä kun ovat jo poisnukkuneita. Ei tullut tietenkään nuorempana kyseltyä, että mistähän mikin kasvi on peräisin:(.



Laukoista kukkivat lehtolaukka ja tuo alakuvan ainokainen `Ambassador`. Täytynee oikein mitata tuon boltsin halkaisija, sitten kun kaikki kukat ovat avoinna!


Loppuun vielä kuva kasvimaalta, jossa alkaa olla jo mukavan vihreää. Muistelen aina välillä niitä valtavia lumimassoja, jotka peittivät talvella tämän paikan. Nyt ne ovat onneksi muisto vain <3
Nautitaan nyt lämpimästä kesästä, vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä...

16 kommenttia:

  1. Hui olkoon! Olen nähnyt luojan kiitos toistaiseksi vain yliajettuja yksilöitä enkä välitä elävää nähdäkään. Täällä on myös punkkeja paljon, melkein joka päivä kissojen turkista niitä nypin.

    Ihanan runsas akileijapöheikkö ja upean väriset kukat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin oli punkkeja viime kesänä yhdessä tietyssä paikassa, ihmettelen että mihinkähän ne ovat hävinneet!? Noihin käärmeisiinkin tottuu jollain tavalla, tietty sitä pelkään milloin purevat jotakuta, olen yrittänyt valmistautua siihen sekä henkisesti, että kyypakkauksella! Hm ja kait ne vähän verottaa myyrä kantaa, jotakin iloakin mokomista!

      Poista
  2. Ihanat alileijat. Jotenkin niin eksoottinen kukka. Ja kiva muisto pihalla kun ovat lapsuudenkodista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akileijan kukka onkin todella erikoisen näköinen, kun sitä katsoo tarkasti läheltä. Tuolla kannalla on myös valtava elinvoima, lapsuuden kodissani se kasvaa särkyneiden betoniportaiden rakosesta, olikin aika haastavaa saada siitä jakopala irti;)

      Poista
  3. Oih, ihania kuvia! Kauniita ovat nuo akileijat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo! Kuviin on niin helppo rajata vain se kaunein kohta pihalta;D Juuri tulinkin istuttamasta lisää kuvattavia, kovasti on tänne povattu ukkoskuuroja, joten toivottavasti saavat pian vettä niskaansa!

      Poista
  4. Niin on erilaiset tontit meillä. Meillä eivät käärmeet viihdy. Muurahaiskekoja meillä onkin sitten enemmän kuin runsaasti, niin ja punkkeja.
    Ajan kanssa peremnat runsastuvat. Varo vaan, kohta saat alkaa niitä jakamaan ja siirtelemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on useita muurahaispesiä, joten ne ei näköjään haittaa käärmeiden eloa! Varsankello jo vähän kirmailee;D

      Poista
  5. iik, sydän kurkussa olisin juossut ja kovaa kyyn nähdessäni! kait niidenkin kanssa oppisi elämään, jos pakko olisi, reippaita lapsia Sinnulla tosiaan. tuo kerrottu akilleija on todella kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin alussa juoksin ja kavahdan kyllä vieläkin, mutta tämä on niin kaikenlaisten matelijoiden (sisiliskoja, vaskitsoja, tarhakäärmeitä ja kyitä on tunnistettu) paratiisi kun on paljon lämpimiä kallion koloja ja alas kun laskeutuu niin ruokaa riittää! Nurmen leikkaus on haasteellista kun sammakoita loikkii koko ajan tiellä:D Meidän on vaan parasta tulla toimeen näiden elukoiden kanssa!

      Poista
  6. Hyötykasviviljelijänä (kauhea sana, onko edes kirjoitettu oikein, ihmettelee lukihäiriöinen) ihastelin upeaaa kasvimaatasi.

    Ruusuista en kamalasti piittaa, kun ovat niin piikkisiä, (ainakin muutamat) mutta juuri tuo ruusukuva oli minusta varsin viehättävä.

    Punaisia mansikkakiviä minäkin olen lastenlasten kanssa maalannut kauan sitten. Joskus tuntuvat tepsivän. Olen jo muutaman nokkimattoman mansikan saanut itsekin maistaa, ehkä kivien ansiosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin nautin kasvimaan laitosta ja sen antimista yhdessä perheen kanssa. Lapset ovat niin innoissaan kun löytävät jotakin suuhun pantavaa:) Pienihän tuo meidän kasvimaa on ja nyt varsinkin kun innostuin noita pottuja laittamaan useata sorttia, niin muille jäi tosi niukasti tilaa. Talvivalkkaria, paria laatua hernettä ja porkkanaa, vähän papuja, tillia ja persiljaa. Niin ja vähän kukkia reunassa, matalia auringonkukkia ja tietty kehäkukkaa!
      Orjanruusussa on karua kauneutta, mutta on se niin julmetun piikkinen:D
      Mitenkä minusta tuntui, että nuo omat kiveni eivät kyllä huijanneet rastaita yhtään!! Ehkä olivat väärän punaisia?! Nyt on verkko tuolla kasvimaan mansikkapenkkien yllä, toivottavasti ei yhtään lintua jää ansaa!

      Poista
  7. Kaunista. Komea kasvimaa! Kaunis ja erikoinen akileija. Sipoossa asuessamme näin kyitä harva se päivä. Lämmittelivät läheisellä asfalttitiellä. Käsittääkseni ovat rauhoitettuja. En yhtään tykkää mistään matelijoista, mutta minkäs ne olemukselleen voivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rauhoitettujahan ne ovat, käyvät vaan niin tuttavalliseksi kun ei hätyytellä! Äskenkin taas mötkähti kompostista kanaverkon reijästä melkein käsille kun kastelin siinä vieressä hepokastanjoita. Kylmät väreet vaan helteestä huolimatta meni lävitse, yöks!

      Poista
  8. Kauniita kesäisiä näkymiä ja kukkia.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!