maanantai 18. marraskuuta 2013

Villi piha



Saattelin aamulla esikoista kouluun ja aurinkoisen ilman houkuttelemana tulin kotiin vähän pidemmän reitin kautta. Ajelin kynnettyjen peltoaukeiden rauhallisissa maisemissa ja saavuin tälle autiolle talolle. Olen käynyt täällä jo monesti ihastelemassa todellista villipihaa, jotakin lumoavaa tässä vain on, mikähän näissä oikein viehättää?! On jännittävää etsiä luonnonkasvien seasta nousevia, puutarhaan kauan sitten istutettuja kasveja. Äkkiseltään ja ihan vain tieltä käsin löysin ainakin kuvien valtavan alppiruusun ja kolme omenapuuta.


 Tontin reunalla kasvavat tuijat olivat valtavia!


Talon vieressä kasvoi suuria puskia jotakin hortensiaa, kenties pallohortensiaa ja tienvieressä ainakin lumimarjapensasta, josta saattoi vielä hädin tuskin erottaa jonkinlaista aidanteen tapaista muotoa. Täytyypä tulla viimeistään hortensioiden kukinnan aikaan uudestaan, tänne villin pihan lumoihin<3


Tulin sitten kotiin ja katselin omaa "autiota" pihaamme ja mietin miten nopeasti luonto ottaisi tämänkin pihan villiin syleilyynsä, ellemme jostain syystä sitä kykenisi joskus hoitamaan. Mitkähän kasvit silloin jäisivät elämään ja mitkä häviäisivät taistelussa luonnonkasvien kanssa?!


Vaikka pidänkin kovasti vähän villeistä puutarhoista, niin en silti haluaisi omamme koskaan villiintyvän liiaksi. Jotenka tartuinpa sitten seuraavaksi lapioon:) Tuohon kuvassa lähimpänä olevaan varjotarhan laajennukseen olin siis jo aiemmin syksyllä haravoinut kerroksen lehtiä ja aluksi olin aikeissa peittää alueen sanomalehdillä viimeistään keväällä. Nyt kuitenkin kaipasin mullan möyrintää ja päätin sitten kuitenkin pehmittää maan ja samalla noukkia pois kaikki eteen tulevat rikkaruohot. Vaikkei tuosta millään kaikkea vuohenputkea saisi kitketyksi, niin olisipahan sitä joka tapauksessa ainakin vähän vähemmän. Samalla maasta nousi runsaati valkovuokon juuria, jotka nakkasin vain takaisin multaan. Vuokkojen vuoksi olenkin tullut vähän toisiin ajatuksiin sen sanomalehden kanssa, sehän estäisi myös niiden kukinnan:( Lisäksi olen saanut huomata, miten sanomalehti ja kuorikate kerros vievät hajotessaan maasta typpeä ja estävät maata "hengittämästä". Ainakin luulen, että nuo joidenkin kasvien hailakat lehdet ja omenapuiden hitaasti puhjenneet lehdet olivat seurausta maan pinnan liian tiukasta kattamisesta. Nyt hedelmäpuiden juurella kasvaa tuppaat valkoista bellistä.

Alkuperäisen kipinän tähän varjotarhan laajennukseen taisin kyllä saada jo viime viikolla. Täysin pihalla ryhmään ilmestyi kuva parhaillaan kukkivista vaaleista jouluruusuista, voi miten kauniita ne olivatkaan <3 Jospa vaikka sattuisikin nämä lauhat ilmat jatkuvan joulun yli, niin alennusmyynneistä saattaisi löytyä pelastettavia jouluruusuja ja silloin ne voisi näppärästi istuttaa suoraan maahan, vai voisiko?! Kuivassa sisäilmassa kun nuo ihanuudet tuppaavat ainakin minulla ruskistamaan lehtensä niin herkästi, että olen vain kerran aiemmin saanut yhden yksilön säilymään kevääseen asti. Istutin sen silloin lopulta liian kuivaan ja valoisaan paikkaan ja se raukka menehtyi sitten kuitenkin lopulta:( Nytpä minulla olisi niille ehkä mieleisempi kasvuympäristö jo valmiina, ainakin tuota voisi yrittää. Kärräilen tuohon vielä huomenna turvetta sekaan ja jätän sen sitten odottelemaan ruusujaan;)

Vieläkö teillä toisilla muuten puutarhakipini palaa vai oletteko jo siirtyneet kokonaan sisälle muihin puuhiin? Täysin pihalla ryhmässä on nyt käyty mielenkiintoista keskustelua puutarhakrapulasta, joka on iskenyt joihinkin ryhmäläisistä. Oletko itse koskaan kärsinyt moisesta taudista? Mikäli lauhat ilmat vain jatkuvat, niin voivatko kevätkylvöt jäädä väliin, elleivät mieli ja keho saa yhtään lepoa puutarhalta tai sen suunnittelulta?

Krapulatonta alkavaa viikkoa kuitenkin toivottelen teille, rakkaat blogiystäväni!

10 kommenttia:

  1. Autiotalojen puutarhassa on jotakin kaihoisaa..en osaa selittää.
    Vierailen säännöllisesti eräässä ihanassa (vieläkin) villiintyneessä puutarhassa ja huomaan jokaisella vierailulla jotakin uutta. Puutarhuri on sieltä poissa mutta rakkaus kukkiin näkyy vieläkin.
    Puutarhassa tehdään niin kauan kuin pystytään..Sisällä saa olla koko pitkän talven!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaukseni kommenttiisi livahtikin tuonne alemmas:)

      Poista
  2. Oi, leudot kelit ja pelastetut jouluruusut <3. Olen tuikannut pari kertaa juuri tuollaisia jouluruusuja maahan ja ovat säilyneet, joten peukut pystyyn kelien puolesta!
    Perho/ Kasvihormoni.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksestari Perho, en ole varma maltanko sittenkään odotella mitään aleja, vai ryntäänkö heti jouluruusu ostoksille kun saan turpeen kärrättyä penkkiin;D

      Poista
  3. Lähellämme on toinenkin autioitunut talo, jonka pihan varjoliljoista olen kerännyt siemeniä ja kasvattanut pikkuruisia sipuleita. Jospa ne sitten joskus tulevaisuudessa kertovat omaa tarinaansa ja kenties joku nappaa niistä taas siemeniä uuteen puutarhaansa;) Olen kyllä kanssasi samaa mieltä, eiköhän tässä vielä kerkiä mahdolliset krapulatkin sairastella ennen kuin kevät koittaa;D

    VastaaPoista
  4. Autiotalojen pihoilla on jotakin lumoavaa. Täällä maalla niitä on paljon. Ennen opiskelujani tein työtä paikallispostissa ja jakoreiteillä pysähdyin taukoni ajaksi usein autiotaloille ihailemaan jotakin kukkivaa kasvia. Kun vaan tietäisi kuka talot omistaa, niin pyytäisin lupaa saada kaivaa kasviaarteita talteen omalle pihalleni.
    Kaikki valoisa vapaa-aika kuluu minullakin vielä pihapuuhissa. Pimeät illat vietän sitten sisällä opiskelujen parissa. Puutarhajuttuja niissäkin :O)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai se on juuri se edelleen erottuva puutarhurin kädenjälki, joka noissa pihoissa viehättää<3 On niin ihanaa löytää joku puutarhakasvi sinnittelemässä luonnonkasvien lomassa.
      Minäkin olen joskus leikitellyt ajatuksella alanvaihdosta;)

      Poista
  5. Totta on, että liian paksu katekerros on kasveille haitaksi.Lisäksi paksu katekerros hidastaa oleellisesti maan sulamista keväällä. Katteilla on hyvät ja huonot puolensa, kuten monella muullakin asialla. Minä suosin omassa puutarhassani paljon maanpeitekasveja ja valitsen ne paikan ja maalajin mukaan. Kuorikatteita käytän lähinnä havuilla ja alppiruusuilla, sillä niille kate sopii hyvin pidättäen kosteutta ja tuoden sopivaa happamuutta kasvualustaan. Totta on myös että katteet aluksi syövät typpeä, mutta myöhemmin se palautuu palamisen ansiosta takaisin maaperään ja kasvien käyttöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Näin se vaan tosiaan on, että kuorikate ei ole kaikille kasveille niin mieleen. Meillä vaan on ollut sitä niin runsaasti tarjolla, joten sitä on siksi tullut laitettua vähän joka paikkaan. Kai se myös happamoittaakin maata jonkin verran, takan tuhkat heitän monesti tuohon kivikasan penkkiin, jossa kuorta on eniten käytetty, tiedä sitten auttaako se tasapainottamaan pH:ta.

      Poista
  6. Minun jouluruusuissa ei näy nupun nuppua. No, ostin ne keväällä ja kukkivat silloin. Hengissä ovat. Ehkä ensi syksynä...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!