Maariankämmekkää etsimässä

musta-apila

Olin kuullut jo vuosi sitten näihin aikoihin naapurin rouvalta, että lähimetsässämme olisi maariankämmeköitä! Nyt bongasin viikolla kuvan kukkivasta kämmekästä Täysin pihalla- Facebook ryhmässä, ja päätin pyytää naapuria oppaaksi kämmekkäretkelle. Aamulla sitten päästiin matkaan ja voi sentää, miten kaunis kesäinen metsä olikaan<3 Ja mitä aarteita se kantoikaan mullassaan! Monta minulle ennen tuntematonta kasvia tuli taas tutuksi. Tässä niistä teillekin kuvasatoa, aina on mukava oppia muutama uusi kasvi. Suomen luonto on niin ihmeellinen ja aarteita täynnä!

Tällainen ihana tähtitalvikki tuli myös vastaan! Näimme myös pikkutalvikin, mutta mukana ollut pokkarini ei onnistunut tallentamaan kasvista kelvollista kuvaa:( Voi kun tekisikin mieleni uutta kameraa!!

Sitten kuvia näistä kaunottarista<3 Voi kuinka ne lumosivatkaan herkällä kauneudellaan ja olivat todellakin kaiken sen tarpomisen arvoisia ;D

Lehtensä olivat kauniin täplikkäitä, muistuttivat eräitä koiranhampaan lehtiä.

Reitin varrella oli monenlaista metsää. Kämmekät kasvoivat yllätyksekseni myös hiljattain hakatun metsän reunallakin!

riidenlieko

Retkellä nähtiin useita hurmaavia saniaisia<3

Myös ihmisen kädenjälki näkyi monin paikoin. Tämä lehtikuusi kuitenkin saattoi olla viereisen isomman lehtikuusen siementaimi?!

Ylitimme kauniin niityn<3

Ja lopun matkaa taivalsimme läpi huikeiden peltomaisemien<3 Rakastun kotipaikkaamme aina vain syvemmin<3 Kiitos, rakas naapuri tästä retkestä!

Minulla muuten alkoi nyt neljän viikon kesäloma, huikeaa!! Tänään käytiin Sammatin Sampomäellä katsastamassa mestaritonttu. Vaahterateatteri esitti huikean sadun Aili Somersalon kirjaan pohjautuen. Huomenna on vuorossa sitten avoimet puutarhat, sain houkuteltua koko perheen mukaani<3 Ensi viikolla sitten ankaraa ravaamista huvipuistoissa, toivottavasti kelit suosivat! Sitten kun huvit on huviteltu, pääsen toivottavasti maalaamaan terassia ja toteuttamaan joitakin pieniä projekteja puutarhassa, sitä odotellessa:)

Sateinen sunnuntai ja kolme erilaista puutarhaa

Eilinen päivä oli ikimuistoinen puutarhavierailupäivä! Saimme vierailla kolmessa ihanassa puutarhassa joista ensimmäisestä emme meinanneet tajuta lähteä ollenkaan, niin paljon emännällä oli erilaisia kasveja ja alueita esiteltävänään. Valitettavasti unohdin kameran parkkeeraushässäkän takia autoon ja kerkisin räpsiä vain muutaman hätäisen kännykkäkuvan. Kun vielä paremmasta kamerastani oli taas kerran muistikortti täynnä, ovat lopukin kuvat vallan huonolaatuisia pokkarikuvia:( Haluan kuitenkin tehdä tämän postauksen, sillä niin vaikuttunut olin näistä kaikista kolmesta pihasta, kustakin erilaisista syistä.

Kanoille oli rakennuttu hurmaava tuohella päällystetty koppi.

Ensimmäinen kohteemme oli Sammatissa, Hyötykasviystävämme luona. Puutarha sijaitsi kauniin Enäjärven rannalla ja uimaankin olisi päässyt ihanalta hiekkarannalta<3 Keli tosin oli kolean puoleinen, joten edes pienin matkaseuralaisemme ei innostunut ajatuksesta. Hänen, niin kuin meidän aikuistemmekin mielenkiinnon vei paikan eläimet, vuohet ja kanat. keväällä oli syntynyt pikkuinen kili, joka tuli emännän syliin kotikissan tavoin<3 Rannassa oli myös hurja lautakeinu, jonka vauhdit ylsivät korkealle veden ylle asti, V muisteli tuota keinua vielä pitkälle iltaan asti:)

Sammatin piha oli varsinaisen villipiha, sillä vasta ihan hiljakkoin oli taloon tullut ladattava ruohonleikkuri. Asukkaiden ideologiaan kuuluu mahdollisimman luonnonmukainen elämä, ilman turhia saastuttavia bensiinikäyttöisiä laitteita.
Harmittaa kun en tohkeissani kuvannut ollenkaan emännän laajassa hyötytarhassa:( Siellä oli toteutettu istutusalueita permakulttuurin mukaisesti ns. avaimenreikä (keyhole) kohopenkein. Tuohon permakulttuuriin täytyy kyllä meikäläisen tutustua oikein ajan kanssa, unohdinkin kysyä emännältä mikä teos permakulttuurista mahtaisikaan olla aloittelijalle paras alku? Paljon oli myös käytetty kasvitunneleita ja harsoa, jota itse olen niin turkasen laiska käyttämään:( Kylvin vähän aikaa sitten retiisiä ja punajuuria, ainakin niiden päälle täytyisi kyllä käydä laittamassa harsot, pysyisivät lehdet ehkä vähän vähemmän reikäisinä:)
Hyötytarhan alapäähän oli tulossa uusi kasvihuone, johon oli jo valmiiksi hankittuna huikea kasa vanhoja tiiliä<3 Alueen jäykkääkin jäykempi savi tosin hankaloitti työskentelyä ja kaivamista. Saven vuoksi kohopenkit olivat alueella välttämätön vaihtoehto. Maanparannukseen oli käytettävissä emännän itse rakentamasta lämpökompostorista tulevaa kompostia ja tietysti hevonherkkua;) Tässä puutarhassa kyllä näki myös savisen maan valtavan ravinteikkuuden, kunhan sen vain ensin saa käännettyä kasvien ulottuville:)
Metsäpuutarhan alue oli huikea! Taustalla jykevää kalliota ja alhaalle kaivettu pieni luonnollisen näköinen lampi. Emäntä tosin naureskellen kertoi, että maanrakentajalle oli vähän vaikeuksia saada lammesta luonnollisen kaartava muodoltaan, suorakaiteenmuotoinen olisi ollut helpompi toteuttaa:) Alueella oli paljon rhodoja ja perennojakin, jotka varttussaan varmasti lisäävät alueen kauneutta entisestään. maaperä oli rehevää lehtoa, jossa kasvoi luonnostaan tervaleppää ja pähkinäpensasta. Komeita pähkinäpensaita kasvoi myös lähempänä pihapiiriä.
Ensimmäisessä kohteessa aikaa vilahti ihan huomaamatta reilusti yli kaksi tuntia ja suunnittelemamme ruokatauko typistyikin sitten autossa syötyihin lihapiirakoihin:) Hyvin niilläkin jaksettiin ja seuraavaksi suunnattiinkin sitten kohti Vihdin Ojakkalaa. Päivölän iirispellot vaihtuivatkin viikon aikana Raakkilan puutarhaan, sillä tänä vuonna eivät iirikset sitten olleetkaan oikein kukintapäällä. Kutsu Päivölään säilyi onneksi voimassa, joten ehkä vielä joku kesä päästään sielläkin vierailemaan. Raakkilan vierailu oli minulle kyllä henkilökohtaiseti  erityisen mieluisa, sillä olinhan seurannut Raakin kirjoittelua niin täällä blogimaailmassa kuin muillakin puutarhafoorumeilla, jo pitkään.

Nyt nappasin taskuuni surkean pokkarini, heti pihaan päästyämme. Auton parkkeeraaminen sujuikin tässä kohteessa mukavasti isännän ohjatessa ja olimmekin paikalla yllättäen ensimmäisinä. Heti taloon johtavan tien varsilla huomio kiinnittyi laajoihin sammalleimukasvustoihin, henkeä salpaavan upeita!

Tässä erään seuralaisemme sanoja lainatakseni, suomen kauneimmat puutarhaportaat<3

Isännän säntilliset puupinot olivat niin hienoja! Hennoisiko noin kauniita pinoja polttaa sitten ollenkaan?!

Kuollut puu oli herännyt henkiin köynnöshortensian kietoutuessa siihen<3

Kauniisti oli puupölkyillä tehty rajauksia ja aitoja puutarhaan!

Tässäpä ainakin yhdelle lukijalleni tuttu pioni ;) Ihana juhannuspioni Ahvensaaresta!

Tämän pionin lehdet olivat kauniit, vaikka kukinta olikin jo loppupuolella.

Kaunis iiris sadepisaroilla kuorrutettuna.

Luonnonalueitakin löytyi.  Ne oli rajattu kauniisti puupölkyillä ja joukkoon oli kylvetty ainakin unikkoa.

Kallion ja sitä seurailevan kivimuurin suojissa kasvoi rehevästi kaikenlaisia kasveja.

Vanhat kottikärryt kauniisti esillä!

Kivimuurilla röyhysi komeasti joku kärhö.

Kierroksen loppumetreillä alkoi harmillisesti sataa, mutta onneksi porukka oli varustautunut hyvin.

Tässä kuvassa näkyy hyvin tontin hurjat korkeuserot.

Luonnonkalliolla oleva painauma oli hurjan kauniisti kasvitettu.

Sammalleimu varasti huomiomme tuon tuostakin<3

Isännän uusin mielenkiinnonkohde olivat yöperhoset, joiden parissa hän valvoskeli monesti pitkälle aamuyöhön. Itselleni sopisivat paremmin kyllä päiväperhoset;D

Lopuksi vielä kuva talon kuuluisasta patsaasta! Mieliin jäävä vierailu sateesta huolimatta. Kiitokset vielä isäntäväelle vierailusta ja pasuunakukan taimesta<3

Loppuun vielä kaksi kuvaa kolmannesta puutarhasta, joka jäi sateen ja murisevan mahan vuoksi aika vähälle kiertämiselle. Pienimmäinenkin alkoi jo kovasti riskaamaan, vaan olipa hän kyllä jaksanutkin mukavasti matkassa koko pitkän päivän. Tätä pihaa oli alettu kasvittaa vasta kaksi vuotta sitten ja niinkin lyhyessä ajassa oli puutarha kasvanut jo oikein mukavan näköiseksi. Erityisesti ihastuin tähän punalehtiseen pähkinään, josta sainkin pistokkaan matkaan. Toivottavasti se juurtuu! Talon takana oli myös monilajinen aidanne, josta uskon kasvavan aivan mahtavan!! Rohkeasti istutettu vieretysten monia kasveja, aidanne oli kaikkea muuta kuin tylsän näköinen yksilajinen. alkoi mietityttämään heti omatkin aita suunnitelmat;)
Harmillisesti nyt työt kutsuvat, mutta toivottavasti tästä postauksesta välittyy kiireestä huolimatta tunnelmat näistä kaikista kolmesta puutarhasta.
Jokainen puutarha on omistajansa näköinen ja ihana juuri sellaisena kuin on<3 Mukavaa viikkoa kaikille!

Nuppula 2015

Saimme viettää ihanan päivän viime sunnuntaina, kun kauan odottamani Nuppulan taimivaihto käynnistyi Karjaalla Nupun puutarhassa. Paikalla oli hurjasti väkeä jo heti kymmeneltä ja hulinoita riitti pitkälle iltapäivään! Olin liikkeellä vain yhden lapsen kanssa, joten tilanne oli koko ajan hallinnassa, ainakin melkein ;D Hurahdin jo heti etupihalle saapuessani, sillä heti talon edessä oli tarjolla Enno Talun saniaiset ja muut herkkukasvit. Tunnustan, repsahdin, mutta annan sen itselleni anteeksi, sillä enhän millään voinut vastustaa niitä kaikkia herkkuja:) Kassiin sujahti seitsemän uutta saniaista, joita olin jo etukäteen googletellut, sillä Enno oli laittanut listan saniaisistaan jo etukäteen Klorofyllin tapahtumaan liittyvään keskusteluun. Häneltä ostin myös yhden uuden hiipan (`Orangekönigin`) ja ihanan kielon. Näistä sitten joskus lisää kunhan saan kuvattua ne istutettuna.

Seuralaiseni löysi ikäistään leikkiseuraa ja Mamma sai katsella kasvitarjontaa kaikessa rauhassa<3

Entinen hiekkalaatikko on hurmaava kaikkine yksityiskohtineen!

Nupun puutarha on ihanasti kahdessa kerroksessa ja rinteet on täynnä mitä erikoisempia kasveja. Joka ikinen kerta tuolta puutarhasta löytää jotakin uutta ja ihmeellistä!

Huolellisesti rajattuja istutusalueita, enkä nähnyt muuten missään yhtäkään rikkaruohoa:)

Hedelmäpuut kukkivat kauniisti, pienelle pihalle tällainen pilaripuu on sitten juuri passeli!

Tässä vielä ostokseni, joista vasta ihan muutama taimi on päässyt Tammelan multiin. Jospa tulevana lauantaina pääsisin oikein kunnolla näiden kimppuun. Kaikki muut taimet voisin jo hyvinkin istuttaa, vain samettisumakin vesan ruukutin ja se saa rauhassa kasvatella juuristoaan, vaikka elokuulle asti. Voipi kyllä olla, että joudun samalla tekaisemaan vähän laajennusta alapihan katajanalus penkkiin;D Myös metsänreunan vuohenputkialueita voisi yrittää vallata saniaisille. Ainakin toistaiseksi on viime vuonna alueelle tekemäni penkki ollut melkoisen vapaa vuohenputkesta, vaikken edes kattanut aluetta mitenkään, keräsin vain juuret niin tarkasti pois kuin suinkin pystyin. Ja heti nyppäisen alun pois, kun sen vain huomaan.
Sitten onkin ensi sunnuntaina jo vuorossa uudet reissut ja kaksi uutta mielenkiintoista kohdetta. Hyötyläisystäväni puutarha ja Päivölän iirispellot odottavat, ihanaa!
Mukavaa viikon jatkoa, toivottavasti hurjat ukkosmyrskyt eivät enää aiheuta kiusaa kenellekkään!

Sateen jälkeen tulee aina pouta

Kovasti on suomen kesä nyt antanut meille vaihtelevia kelejään! Eilinen tuulen tuiverrus tihkusateen kera näyttäisi nyt tänään kuitenkin jo rauhoittuneen.
Kurjista ilmoista huolimatta, puutarhassa tapahtuu koko ajan kasvua. Ylemmissä kuvissa ihanainen Fritillaria pontica. Voi että miten toivon näistä pikarililjoista vakituisia asukkaita tänne Tammelan puutarhaan. Koitan parhaani mukaan hoivata heitä ja antaa kasvutilaa ja rauhaa näille sulottarille<3

Korkeat hujopit punakolmilehden seurassa osoittautuivat F. acmopetala pikarililjoiksi. Näitä kasvoikin minulla jo ennestään tuolla kasvihuoneen päädyssä, mutta siellä ne lähes tukahtuivat särkyneensydämen helmoihin. Ovat kyllä hauskasti tehneet siementaimia, taktisesti kauemmaksi sydämen helmoista, aina varren verran eteenpäin, kurotellessaan kohti valoa.

Tämän penkin takana nousee toivottavasti joskus tulevaisuudessa autokatoksemme.

Tässä multakasan penkissä kukkivat pihamme lähes ainoat isommat tulppaanit. Jotenkin kyllästyin tulppaaneihin jokin aika sitten, kun aina hävisivät myyrien suihin. Nyt olen onneksi löytänyt nuo pienemmät villitulppaanit, joista toivon itselleni uutta tulppaanimaniaa:) Tuon kuvan ruusulapion, sain muuten äidiltäni tuliaisiksi viime viikonloppuna. Kiitos vielä mammalleni<3
Juuri tämän multakasan penkin taakse ollaan suunnittelemassa autokatosta ja sen myötä päästäisiin eroon kaikista tonttia rumentavista pressukyhäelmistä. Olemme suunnitelleet, että kaivinkone siirtäisi alueelta tulevan pintamullan tuohon multakasan penkin taakse kasaan, siinäpä oiva laajennusosa tälle penkille, ellei maata nyt sitten tarvita esim. sen maakellarin maisemointiin. Paikalta nousee myös varmasti lisää kiviä, joita voisi käyttää laajennusosan pengertämiseen. Äh taas tämä on niin tätä!! Suunnittelen vain istutusalueita, kun pitäisi keskittyä itse rakennusten suunnitteluun ;D Minulla oli jo kesäkeittiön materiaali lähes koossa, ennen kuin edes talomme kivijalka oli muurattu ;D;D Kesäkeittiö sentään on vielä kokonaan vain unelmissani ja saattaapi sinne vaikka jäädäkin, aina tulee jotakin tärkeämpää tehtävää:( Raahasinkin toissapäivänä, jo ainakin toisen kerran, ne jykevät pariovet tuolta pressukatoksesta kasvihuoneeseen turvaan. Siellä saavat nyt olla niin kauan kuin saadaan jotakin pysyvämpää varastorakennusta aikaiseksi. Odotan jo niin innolla tuon ylemmän kuvan, vasemmassa reunassa olevan katoksen purkamista, vaikka kyllähän se palveli asiaansa monen monituista vuotta. Ovet olivat täysin kuivat ja säilyneet vaurioitta, siellä säilyttämisen ajan. Kasvihuoneen ajoittainen kosteus vähän huolettaa, mutta onneksi huone on räystäiden alta täysin avoin, joten kasvihuoneelle tyypillistä kosteutta sinne ei ole vielä koskaan kunnolla muodostunut.

Lokakuussa Pirilän alesta ostetut koivuangervot ovat tulossa kukkaan.

Metsätyräkki nousee kannon käppyrän koloista, juuri kuten sitä istuttaessani suunnittelinkin. Etualan puoreät lehdet kuuluvat Jeffersonia dubia :lle.

Ihanainen helmisaniainen<3

Taimimoisiolta tilattu uusi tertturotkokielo (Smilacina racemosa) sai paikkansa varjotarhan takaosasta. Taistelkoon siellä vuohenputken kanssa kasvutilasta :)

Rönsytiarellan pitsikukat avautuvat. Vasemmalla ovat vielä tammenlehtitiarellan kukat nuppuisina kiinni.
.

Tässä vaiheessa kermesmarja näyttää vielä kovin pikkuruiselta, syksyyn mennessä se on vallannut koko tämän ensimmäisen osan varjotarhasta.

Tätä hurmaavaa liuskavaleangervoa sain uuden alun puutarhaseuran taimivaihdosta. Mietin parhaillaan, mihin muualle tätä istuttaisin. Kuvasta ei oikein erotu, mutta kasvin ruskea lehti toistaa niin passelisti sen edessä olevan kiven ruskeaa sävyä<3

Myös nämä valkoisen syreenin taimet sain taimivaihdossa. Näin vuosia sitten kotoani tuomat syreenit saivat jatkoa pihlajan toisellekin puolelle. Kuorikkeen haravoin tieltämme, jonne sen oli sikin sokin päristellyt iso hakettaja, joka haki kasan energiapuuta läheisestä metsästä. Kasa kerkisi lähes maatua paikoilleen, rungot makasivat kasassa ainakin kaksi vuotta! Tie siistiytyi ja Mamma sai katteen uudelle aidanteelle. Tähän mietin aluksi laittavani myös ne Annalan syreenit, mutta läheinen vaahtera kasvaa sellaista vauhtia, että pelkään sen joskus varjostavan aarteitani liiaksi. Laitan Annalat hyötytarhan alueelle heinäseiväsaidan eteen, yhdessä erilaisten ruusujen kanssa.

libanoninlaukka

Kirsikat kukkivat<3 Alemmassa kuvassa on kalliolta, liian kuivasta paikasta, pelastetun suklaakirsikan oksa. Taimesta on latvus kuivettunut, mutta alempana on elossa olevia oksia, joten eiköhän tuosta vielä jonkinlainen pensasmainen puska kehity.

Sammalleimut leiskuvat<3

Ensimmäinen dahlian kukka! Siksi tämä on näin aikainen, kun oli jo huhtikuulta esikasvatuksessa sisällä. Tämän pitäisi olla ystävältä saatu Arabian night, mutta ainakin tämä ensimmäinen kukka on kovin punainen?! Toivottavasti tummenee vielä syksyyn mennessä!

Alaskanvatukka Olympic double, kukkii kauniin kerrotuilla kukilla. Tähän pitäisi tulla ihan syötäviä vadelmia. Viime vuonna narsissitupakat peittivät tämän puskan niin kovin, että nyt soisi tälle tänä vuonna vähän valoakin:) Vieressä on kuitenkin kasvamassa uhkaavasti monta dahlian juurakkoa.

Äh taas tämä sama kuvakulma. Vaan kun en koskaan itse kyllästy tähän katsuran ja varjohiipan liittoon<3 Kuvan oikeassa alakulmassa havaitsin viimeinkin pikkuruisia japaninhiirenportaan kiehkuroita!! Kyllä sitä taas kerkisikin kaipailemaan ja julistamaan jo moneen kertaan kuolleeksi ;)

Metsäunikko hurmaa<3

Lemmikin sineä<3

Nyt näyttäisi siltä, että viimein on löytynyt tähän talonvieruspenkin päähän, ahomansikan lisäksi, joku kasvi joka viihtyy ja leviää. Ja se on tämä lapinvuokko<3 Kyllä siinä monta kasvia on jo yrittänytkin kotiutua:)

Sormeni syyhyävät päästä jatkamaan tätä talonvieruspenkin pengertämistä. Jatkan kivillä ainakin tuonne ylös vasemmalle, maksaruohojen välistä. Siellä on valmiiksi paljaita sorakohtia, joihin istuttelen sitten kiviä, kun maksaruoho ei kerran siellä suostu leviämään;) Kivet "kukkii" kivihullut penkeissä ympäri vuoden<3
Nyt kipin kapin hetkeksi ulos ja sitten töihin. Voiko olla kurjempaa, kuin iltavuorot tähän aikaan vuodesta, mutta onneksi on ihanat työkaverit<3 Mukavaa loppuviikkoa!