Forest gardening, peltometsäpuutarha

Ruokaa metsästä?! No mikähän uusi ja ihmeellinen juttu tuo nyt muka on?! Ainahan me suomalaiset olemme täyttäneet syksyisin pakastimemme marjoilla ja sienillä, luonto antaa meille antimiaan ja vielä täysin ilmaiseksi, kiitos jokamiehenoikeuden! Vaan tämä ylellisyys ei olekaan aivan jokaiselle ulkomailla asuvalle niin itsestään selvä asia kuin meille suomalaisille. Joten joku viisas keksi alkaa rakentamaan metsää omaan putarhaansa, tai sitten hän oli vain kyllästynyt ajamaan nurmikkoa;D

Olen nyt viimein saanut luettua joululahjaksi itselleni hankkimani kirjan Creating a forest garden by Martin Grawford. Täytyy sanoa, että kirja oli täyttä asiaa ja sain pitkästä aikaa lukea kirjaa, josta todella opin paljon uusia asioita, kasveja ja miten niitä voisi hyödyntää ravinnossa. Kirjassa oli myös laajalti käsitelty metsäpuutarhan, eli tarkemmin suomennettuna peltometsäpuutarhan (agroforestry, forest gardening), kuten Ella Räty täällä asian hyvin selittää, rakentamista. Miten suojavyöhykkeen istuttaminen alueen pohjoiselle puolelle on hyvin tärkeää ja miten kasvit pitää istuttaa, jotta ne varjostaisivat toisiaan mahdollisimman vähän. Kirjassa oli myös laajalti ja erikseen käsitelty kasvien eri kerrokset, mm. puut, pensaat ja maanpeittokasvit. Kaikkien kasvien ei tarvitse olla kuitenkaan syötäviä, vaan useassa kohdin kirjaa suositeltiin istutettavan myös kasveja. jotka ovat hyviä sitomaan typpeä ja kerryttämään muiden kasvien tarvitsemia mineraaleja kasvualustaan (nitrogen fixation and mineral accumulation). Näistä esimerkkinä rohtoraunioyrtit (comfreys) ja imikät (lungwort).

Raunioyrttiä voisin yrittää jostakin metsästää valkokukkaisena (S. orientale), mutta toisaalta vähän pelkään kasvin villiä leviämistä?! Vaikka peltometsäpuutarhan olemukseen kuuluisi sellainen villi ja vain ihmisen varovasti ohjailema kasvu, niin luulen, että lopulta päädyn toteuttamaan tätä omassa pihassani hieman soveltaen. Jo ihan siitäkin syystä, että alueella kasvaa keväisin ihana valkovuokkomeri, jota en missään nimessä halua tukahduttaa rohtoraunioyrtillä, vaikka se olisi kuinka hyvä typen tuoja:) Ja vaikka ruohonleikkuu työllistääkin kesällä kovasti on vielä tulevina vuosina vain jaksettava jatkaa sitä. En voisi kuvitella, että lapset juoksentelisivat alapihalla paljain jaloin, jos alue olisi perinteisen peltometsäpuutarhan kaltainen. Kyitä luikertelee pihallamme siihen malliin, että niin kauan kuin lapset ovat pieniä, on kasvustot pidettävä mahdollisimman siisteinä ja pusikkomaisia alueita oltava mahdollisimman vähän.

Peltometsäpuutarhan olemukseen siis kuuluu, että paljasta maata ei ole näkyvissä ja heinät ja muut rikkaruohot tulee aluksi hyvin tukahduttaa esim. peittämällä alue mustalla muovilla! Kuulostaa kätevälle, mutta jokainen saattaa mielessään kuvitella, miltä jopa puolitoista vuotta paikallaan pidettävä muovi näyttää:( No muitakin keinoja kirjassa esiteltiin, mutta tämä oli koettu parhaimmaksi. Mikäli alkaisin toteuttamaan tuota menetelmää, saisin siis sanoa hyvästit vuokoille ja kevätlinnunsilmälle. Siis ei mustaa muovia tähän projektiin;) Kirjassa esiteltyjä maanpeittokasveja ajattelin kyllä käyttää. Kardoni eli villiartisokka (ainakin Kauppila on joskus näiden siemeniä myynyt) oli minulle aivan uusi kasvi ja aluksi luulinkin että kirjassa kerrotaan latva-artisokasta! Ovat kuitenkin eri kasveja, vaikkain sukulaisia keskenään. Kirjassaa suositellaan myös istutettavaksi maanpeitoksi alaskankleitoniaa (Claytonia sibirica), joka on muuten mainio salaattikasvi!!  Sain viime vuonna tuota kasvia pienen alun ja toivon nyt kovin, että se viihtyy ja lisääntyy magnolian juurella, jotta voin myöhemmin levittää sitä myös alapihalle.

Toinen minusta erittäin yllättävä syötävä kasvi joka kirjassa mainittiin ovat kalliokielot (Polygonatum spp. Solomon`s seals)!!! Tässä suora lainaus kirjasta: Uses: The young shoots are cooked as a vegetable. Kirjassa luetellaan ainakin nämä: P. biflorum, P. commutatus, P. x hybridum, P. multiflorum, P. odotatum ja P. verticillatum. Empä kyllä kuitenkaan ihan heti lähtisi noita keittelemään, sen verran huono kaiku on sanalla kielo:)

Kuvan saniainen ei ole kotkansiipisaniainen.

Tässä kotkansiipi.

Eikös kallioimarteen juuret olekin syötäviä?!

Saniaisista mainitaan ainakin kotkansiipisaniainen (Matteuccia struthiopteris) ja uskokaa tai älkää, niin sekin on syötävä (Uses: The young fiddleheads are cooked as a vegetable.) Kirjassa kuitenkin sanotaan, että tämä on yksi niitä harvoja saniaisia, joita voi turvallisesti käyttää ravintona! Ovat unohtaneet kallioimarteen lakritsan makuiset juuret!!

Vaahterat eivät harmikseni ole kirjan mukaan suositeltavia, niiden suurikokoisten lehtien vuoksi. Ne varjostaisivat liikaa. Toisaalta pohjoisen puolen tuulensuojaaidanteseen voisi tätäkin kasvisukua ajatella ja onhan näitä paljon myös hyvin pienikasvuisiksi jääviä kuten osa näistä meillä jo kasvavista Mustilasta tuoduista taimista.

Kermesmarja mainitaan myös kirjassa, ei kuitenkaan tällä kertaa syötävänä vaan hyvänä värjäyskasvina! Sen kasvutapa on varsin pensasmainen, joten sitä voisi hyvinkin käyttää aidanteen etureunassa.

Kiviä, niitä tarvittaisiin ja paljon!! Ajattelin pitää tämän mielessä sitten kun joskus tulevaisuudessa mahdollisesti kaivetaan autokatoksen ja maakellarin perustuksia. Suunnitteilla olevaan alapihan alueeseen liittyisi myös se pieni lammikko/kosteikko, jonka reunaan tarvitsisin isojakin maakiviä. Vink, vink, katsokaapa uusimmasta Allt om Trädgård- lehdestä sivua 56!! Aah ja vielä kerran aaah<3
Lehdessä on muuten iso juttu myös peltometsäpuutarhasta!!

Hyviä maanpeittäjiä ovat myös tuoksuorvokit, jotka tietysti ovat myös syötäviä! Varjohiipoista en tainnut löytää kirjasta viitettä, mutta sitä haluan myös istuttaa ainakin kosteikon reunalle, alueen varjoisaan alareunaan. Eihän kaiken tarvitse olla syötävää;D

Tässä kuvan vasemmassa reunassa näkyy karhunlaukan lehtiä. Sitä voisin levittää tulevaisuudessa myös tuulensuoja-aidanteen pensaiden alle. Huom kuvan raitalehtiset kielot eivät ole edible;))

Erilaisia raparpereja pitäisi jostakin löytää! Ainakin turkkilainen raparperi Rheum palmatum kiinnostaa. Kirja on kuitenkin tehty ajatellen englannin ilmastoa ja kasvuvyöhykkeitä, joka täytyy ottaa kyllä huomioon talven kestävyyttä ajatellen. Lieneekö turkkilainen kestävä meidän pakkasissa?!

Tätä japaninvatukkaa voisin siirtää myös alapihalle, olettaen että sen viimekesänä istutettu taimi kasvaa ja siitä voi jakaa.

Kirjassa painotettiin kovin paljon noita jo edellä mainitsemiani typensitojakasveja. Lannoitus tarpeen pitäisi olla erittäin vähäinen tai sitä ei ehkä tarvitsisi ollenkaan, kunhan vain valitsee alueelle kasvamaan oikeanlaiset kasvit, ja jättää kuolleet lehdet ja varret paikoilleen! Paljon tuottavien puiden esim. omenapuun lähelle raunioyrttiä tai vaikka siperianhernepensasta (Caragana arborescens). Isoista puista mainitaan myös moneen kertaan lepät (Alnus), joista voisin harkita alueelle lystikästä muhkuraharmaaleppää A. incana `Muhkura`. Myös tammet on kirjassa mainittu ja niitähän alueella jo kasvaakin ihan mukavasti:) Siirrän ikävää ajatusta kauemmaksi hamaan tulevaisuuteen, sillä joskus tammia täytyy vähentää:(

Kirjassa kerrotaan myös paljon pähkinöistä. Alueella kasvaa jo pähkinäpensasta ja voisin siirtää sinne vielä muutaman taimen, jotka löysin viime kesänä kallion juurelta. Oravat piilottelevat pähkinöitä ja taimia on siellä ja täällä:) Samaa kokoluokka pähkinäpensaiden kanssa ovat seljat, joita olen jo pitkään halunnut istuttaa. Ainakin Sambucus nigra:n pitäisi menestyä meidän korkeudella.
Mustaseljan kukista olisi ihana kokeilla joskus tehdä seljankukkamehua<3 Myös marja-aronia ja saskatoon eli marjatuomipihlaja (Amelanchier alnifolia) olisivat käyttökelpoisia. Tuomipihlajista olen jo pitkään halunnut saada puutarhaan sirotuomipihlajan (A. laevis ), mutta kirjasta löysin myös uuden tuttavuuden, rusotuomipihlajan (A. lamarckii), jonka heinäkuun loppu puolella kypsyvät marjat ovat maistuvia ihan sellaisenaan.

Mutta Linda omenapuusta aion aloittaa (ehkä myös kirsikkaluumu pölytyskaveriksi viereisellä hyötytarhan alueella kasvavalle) ja katsotaan sitten syksyllä olenko saanut mitään muuta tehtyäkään alueen hyväksi. Ai niin en muistanutkaan, että olenhan muuten jo aloittanut alueen varsinaisen toteuttamisen, kylvin niitä ruusukvittenin siemeniä silloin jokunen viikko sitten. Alueen yläpäässä voisi olla sopivan kuiva paikka myös muutamalle kvittenille;)

Siemenistä puheenollen, kylvin aamulla toisen satsin!! Orvokkeja, jättiverbenaa, pampaheinää ( `Pink Feather`), loput alppikellon (S. pusilla) siemenet ja aina niin ihanaista keijunmekkoa<3 Alppikellot itivät viime keväänä, mutta yksi pieni unohdus kastelussa ja ne pikkuruiset alut kuivahtivat:( Nyt uusi yritys! Tilasin eilen yhdeksän pussia jännittäviä uusia siemeniä ja niistä riittää kylvettävää tälle vuodelle. Ajattelin nyt jättää kesäkukat vähemmälle ja keskittyä perennoihin ja ompa mukana yksi pensaskin:) Oikein kihisen jännityksestä, toivottavasti saan kaikki tilaamani!

Mikäli jaksoitte kahlata tämän postauksen loppuun asti niin muistuttaisin vielä meneillään olevasta arvonnastani! Siihen voi osallistua vielä ensi viikolla täällä!

Nyt toivottelen oikein mukavaa sunnuntain jatkoa,  inspiroitukaa oi ystävät<3