Huh hellettä tosiaan! Kyllä nyt on heinäkuu hellinyt helteillään sitten jo koko kesäkuunkin tarpeiksi, yhtään ei enää tahdo muistaa miten koleaa kesäkuussa olikaan!? Valitsinkin nyt tähän postauksen alkuun kuvia ihanan viileän varjotarhan puolelta. Nyt kun olen jo toista kesää katsellut kasveja varjon puolella, niin olen tullut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, miten helppohoitoisia nuo alueet oikein ovatkaan!! Suosittelen kaikille puutarhoihinsa niin laajoja varjotarhoja kuin suinkin vain mahdollista, ne oikeasti perustamisen jälkeen ovat, ainakin vielä, olleet lähes hoitamattomana ja kukoistavat kuin itsestään! Silloin tällöin olen ohi mennen nyppinyt muutamia rikkaruohoja, mutta kasteluakaan eivät ole tarvinneet, vaikka osa onkin istutettu vasta tänä keväänä. Kätevää, sanon minä!
Ensimmäisen kuvan vuokon sain keväällä puutarhaystävältä ja se on intoutunut kasvamaan ihan hurjasti. Kukat huitelevat kermesmarjan yläpuolella, joka sekin on jo melkoinen pöheikkö. Syyskimikin taimi taitaa ihan hautautua kermesmarjan helmoihin. Huhuilisin muuten nimeä tälle vuokolle, tunnistaako kukaan? Taina, tämä ei taida olla kuitenkaan se mitä jo ehdotit?!
Keltainen ängelmäkin (Thalictrum flaum ssp. glaucum) on jaksanut tehdä mutaman kukinnon, vaikka onkin vasta tänä kevänä istutettu. Se kasvaa toisessa puolivarjoisassa penkissä, yhdessä muiden keltakukkaisten varjon kasvien kanssa. Taustalla on täällä blogissakin jo moneen kertaan hehkutettu kaksikko, katsura ja varjohiippa <3 Toivottavasti katsura jaksaisi kasvaa tässä isoksi puuksi ja antaisi penkille vähän lisävarjoa, nimittäin japaninhiirenporras tuossa vieressä alkaa jälleen ruskettaa lehtiään tässä paahteessa, vaikka se osuukin siihen vain aamupäivästä.
Vaaleanpunaisena ostettu kalla osoittautuikin sitten valkoiseksi. Tosin vielä on toivoa, jotta joku mukuloista olisikin vaaleanpunainen, sillä vasta kaksi kukkaa on auki ja mukuloita oli pussissa useita. Toki tämä valkoinenkin on kaunis ja valaisee hämärää varjotarhan nurkkaa ihanasti.
Sitten hypätään täyteen paaahteeeseeen! Huh, kirjoitan tätä terassilla ja vielä äsken tässä oli mukavan vilpoisaa, nyt aurinko porottaa jo kunnolla ja hiki valuu! Miten nuo kimalaiset jaksavat noiden raitavillapaitojensa kanssa kerätä niin ahkerasti mettä ranskantulikukista?! Tulikukat ovat kukkineet jo pitkään. Juuri kun näyttää, että nyt kukat lakastuivat niin seuraavana päivänä on auki seuraavat pikkuruiset mesivarastot. Lisäksi ne näyttävät tekevän yhden pääkukan lisäksi tuollaisia lyhyempiä sivukukkavarsia. Varsin hurmaava kasvi<3
Täpläkelloista tuli yksi tällainen tummempikin versio.
Daaliat aloittelevat kukoistustaan, astiassa olevat tosin tarvitsevat kukoistaakseen ihan älyttömästi kastelua. Kivikasan penkin laajennuksessa, maassa olevat sitä vastoin eivät näytä lurpottavan lehtiään laisinkaan.
Keijunmekot kasvavat kohisten, tätä täytyy kyllä laittaa joka kevät kasvamaan, olen ihan hurmaantunut tähänkin kasviin! Oudosta ritarista tulikin ihan kelpo kaunis kukinto<3
Hortensioista ovat kukkaan ehtineet mustilanhortensia ja jalohortensia Twist-N-Shout. Myös köynnöshortensia on tehnyt pari pientä kukintoa, vaikka etupäässä onkin keskittynyt kasvattelemaan oksiaan.
Hyötytarhan puolella maissit, herneet ja potut kukkivat. Harmittavasti vain taas rutto näyttää mustuttavan lehtiä ja varsia, joten pian täytyy varret katkaista, jotta ei kerkiä mukuloihin asti. Vanhat lajikkeet ovat ihania, mutta selvästikin ne ovat aina ensimmäisenä kärsimässä rutosta:( Timo sai tartunnan viimeisenä:)
