keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Mullan mylläystä ja haaveilua



Eilinen aamupäivä hurahti meiltä kotijoukoilta oikein rattoisasti kompostia möyrien ja matoja tutkien. Kyllä sitä vaan yksinkertaisesti nauttii joka kerta ihan suunnattomasti, kun saa tyhjentää "pallollisen" muhevaa kompostia istutuksilleen!! Kuin taikuutta onkaan tuo prosessi, jossa biojäte muuttuu takaisin maaksi, joka sitten taas saa ravita uuden kasvua <3 Vaikka maatalon kasvatti olenkin, niin vasta nyt oman kompostin myötä olen konkreettisesti saanut nähdä tuon muutoksen, vaihe vaiheelta. Matojen määrä on ihan mieletön, poikakin oli niistä ihan innoissaan:D Kompostointi pyörii meillä siis noilla kahdella L&T:n Globe kompostorilla ja systeemi on erittäin toimiva. Pari kertaa vuodessa saa aina toisen palloista tyhjennettyä, nyt syksyllä ja toisen kerran siinä kesän kynnyksellä. Vielä muutama vuosi sitten yritin säästellä syksyistä tyhjennystä kevääseen, mutta näin on ollut jätteiden mahtumisen kannalta parempi kun toinen on tyhjillään talvea varten. En sitten tiedä valuuko levitetystä kompostista ravinteita jonkin verran hukkaan syys sateiden myötä, mutta olen yrittänyt jättää tyhjennyksen aina mahdollisimman lähelle talven tuloa.



No sitten niihin haaveisiin;) Gobbas Gårdin pottureissulta ostamani Mustilan ystävät ry:n julkaisema kirja Lumoava metsäpuisto on ihan mahtava! Ahmin kirjan muutamassa päivässä ja sen myötä kesäinen Mustilan reissummekin sai aivan uusia ulottuvuuksia. Ja kirjasta löysin myös paljon kasveja, jotka jäivät tuolla reissulla näkemättä:( Arboretumin alueella on puiden ja pensaiden lisäksi muuten huikea määrä myös perennoja, joiden olemassa olosta, ei yhdellä eikä varmasti vielä kahdellakaan käynti kerralla, tiedä yhtään mitään. Esimerkiksi tämä etelänkiurunkannus siirtyi heti "pakkosaada" listani kärki päähän. Kuten myös tämä kirsikkasorvarinpensas, katsokaa ja ihastukaa;)

Viburnum opulus
Viburnum opulus (kuva lainattu täältä)

Viburnum alnifolium
Viburnum alnifolium (kuva lainattu täältä)
No entäs tämä parivaljakko sitten!! Tuo koiranheisi pihaltamme jo löytyykin, mutta katsokaa nyt tuota alemman kuvan kasvia, miten ihana se onkaan<3 Yritin kovasti googletella sille suomenkielistä nimeä, mutta mistään en löytänyt... siis hetkinen, hetkinen Vakkataimi ei petä tälläkään kertaa kun kyseessä on vähänkin erikoisempi tapaus! Sieltäpä tämä löytyikin hurtanheisi (V. lantanoides syn. alnifolium) nimellä. Listalle siis tämäkin;)



Tällä rusoheidellä on upeat marjat, nämä kuvat ovat omalta reissultamme napattuja.

Rodgersia
Rodgersia podophylla, luiskavaleangervo (kuva lainattu täältä)
Tämä kuva sai minut melkein hihkumaan onnesta! Keväiseltä Nuppulan reissultahan esikoiseni halusi ostaa juuri tämän liuskavaleangervon itselleen, voi ihanuutta, tämä taimi kasvaa meillä tuolla ojan penkalla kiven takana, kenties se joskus leviää ja näyttää tältä, huoh!

Actinidia kolomikta, kiinanlaikkuköynnös
lännenpiippuköynnös





Nämä kuvat on myös itse napsaistuja. Voi kuinka kaipaankaan tällaista suurien puiden ja köynnösten antamaa suojaa ja varjostusta!

Acer pseudosieboldianum eli koreanvaahtera kukkii punaisin kukin
Acer pseudosieboldianum, koreanvaahtera kukkii (kuva täältä)


Tämän kuvan ja tiedon löytäminen ilahdutti minua myös suuresti. Pieni koreanvaahteran taimeni saattaa joskus kukkia tällaisin punaisin kukin<3 Kovin on kyllä pikkuruisella vesalla vielä matkaa taitettavanaan ennen kukintaa;)


Loppuun vielä lähikuva tästä "Hemulin" kasvienkeräys laatikostani, jonka löysin Billnäsin antiikkipäiviltä. Antakoon myös tämä kuva haaveillemme siivet, lepatellaan yhdessä tämän pimeän ajan yli seuraavaan kevääseen!

P.S Tietäähän muuten kaikki, että klikkaamalla kuvia, ne näkee suurempina ja nuo nimikylttien tekstitkin näkee silloin hyvin lukea!

maanantai 28. lokakuuta 2013

Vielä vähän vihreää ja runsaasti ruskeaa


Vielä syyslomaa edeltävällä viikolla saattoi puutarhasta löytää jonkin verran kukkivia kasveja, mutta lomalta palattuamme olivat vastassa kuurainen ja rakeinen maa, sekä nämä jäätyneet, ruskeat ja arvoitukselliset kasat;D Näitä ei ole enää ilmestynyt kasvimaalle tai sen läheisyyteen, vaan tähän rinteeseen, missä ei ole mielestäni mitään syötävää?! Voisiko tästä nyt sitten päätellä, ettei tämä olisi se ilkeä vesimyyrä laisinkaan, kai se muuten pysyttelisi kasvimaalla missä se olisi voinut kasata talvivarastoonsa porkkanaa, perunaa ja maa-artisokkaa?! Jospa kyseessä olisi se suloinen kontiainen, joka popsii vain matosia ja jättää kasvini rauhaan, toivossa on hyvä elää:) Nyt nuo kasat muuten voisikin käydä tasoittelemassa kun ovat sulaneet.



Hurjasti oli viikon aikana lehdet pudonneet puista ja päästiin heti haravointi hommiin. Keksin haravoida lehdet tuohon oikeaan reunaan kuusten eteen, johon varjotarha saattaisi tulevaisuudessa vaikka laajentuakin;)  No niinhän siinä minulle aina käy, että jokin vähän tylsempi työ poikii siihen sivuun jotakin mieluisampaa projektia:) Nyt kun lehdet olivat pudonneet, olivat kaikki risukot niin houkuttelevasti esillä, etten voinut vastustaa pokasahan ja fiskarsien kutsua. Harava sai jäädä vähäksi aikaa, kun siistin vimmaisesti tuota tonttimme rajaa, jota myös kauniisti siis varjotarhaksi olen alkanut kutsumaan:D Tuossa kuusten takana kulkee avo-oja, jonka pohjalta ajattelin myös nostaa muhevaa "mäskiä" laajennus osaan lehtien päälle painoksi, jotta pysyisivät siinä ja yhdessä muodostaisivat kuohkeaa multaa jouluruusuille, koiranhampaille imiköille.... Aah mitä kaikkea ihanuuksia sitä onkaan taas tullut bongailtua ja mitä kaikkea tässä vielä kerkiää talven pimeinä hetkinä löytämäänkään?! Niin, tuon mäskin nosto siis sitten osoittautuikin vähän hankalaksi ja siinä oli myös mukana muhevan näköisiä valkoisia juurakoita niin paljon, että ensimmäisen kottikärryllisen jälkeen, luovuin hommasta ainakin nyt toistaiseksi.


Vielä ennen kuin sain haravoinnin tuolta osin päätökseen, pälkähti mieleeni risukasaa silmäillessäni, nämä lapsuuden kodistani kesällä tuomat salaojaputket! Siivosin myös tuon raitojen välikön ja ympäristön ja siihenhän tuo hyönteishostellin perusta oli sitten pakko värkätä! Noita putkia on vaan pyydettävä isukilta vielä paljon lisää;) Sain kyllä vihjeen täysin pihalla ryhmäläiseltä, etteivät nuo saviputket ehkä kestäisikään ehjinä noin taivas alla, vaan noiden päälle kannattaisi väkerrellä jonkinlainen katos?! Katsotaan nyt sitten jatkuuko hommat hotellin kimpussa vielä joskus tulevaisuudessa;)




 Nämä vihreät löysin vielä kasvihuoneesta. Joku saniainen työntyy kankaan alta ja rauniokilkka on levinnyt ulkopuolelta, kasvihuoneen päädystä, tänne sisälle tuohon viinin juurelle. Koristelin ruskean viiniköynnöksen tuollaisilla keramiikka munilla:)



Sammaleet eivät petä näin syksyisin, vaan ne loistavat ihanan vihreänä kaiken ruskeuden keskellä. Löysin sammaleelta myös mehiläisen, joita olen nähnyt puutarhassamme harmittavan harvoin. Onkohan tämä raukka eksynyt jostakin viljelypesästä vai onko hän joku "villiäinen"?!  Jutusteltiinkin juuri lauantaina mehiläistarhauksesta hyötyläisten kanssa Gobbas Gårdin reissulla ja voi kuinka haaveeni omasta pesästä saikin taas lisää tuulta alleen. Se on kuitenkin niin vaativa ja aikaa vievä asia, että hienoinen järjen ääni päässäni, käskee haudata ajatus nyt ainakin muutamaksi vuodeksi. Jännä sattuma vain, että juuri kun kerroin, etten tuskin koskaan näe pihallamme mehiläisiä, niin sitten heti törmäsin yhteen, kun lähdin eilen ulos kuvailemaan:)



Kivikasan penkissä viheriöivät upeina sormustinkukan ruusukkeet, jotka siis ovat niistä Sailalta saamistani siemenistä keväällä lisättyjä. Jännittävää odottaa, millaisia kukkia niistä kehittyisi?! Tämän pihan osan lehdet ripottelinkin viime vuotiseen tapaan suoraan tänne kasvien väleihin ja päälle, antamaan suojaa pellolta puhaltavalta tuulelta ja pakkasen puraisuilta. Yhtään lehteä ei muuten päätynyt tänä vuonna kompostiin asti, vaan sain kaiken hyödynnettyä jo paikan päällä! Loput lehdet ajetaan vielä leikkurilla silppuksi ja ne saavat jäädä niille sijoilleen ravitsemaan nurmikkoa.
Kivikasan penkin etureunassa on kolmen vuorimännyn rivi, joista yhden edessä viheriöi kivasti ajuruoho. Sitä pitääkin vähän auttaa leviämisessä ja siirrellä tuosta tuppoja jokaisen männyn juurelle.


Mustilan japaninmagnolia sai myös juurelleen aimo lastillisen lehtiä ja varjotarhan raivauksen jäljiltä jääneitä kuusen oksia. Pitäisiköhän tuohon vielä kieputtaa jotakin hallaharsoa ympärille?! Ainakin yläpuolelta tekisi mieleni kyllä jättää tuo avoimeksi, niin että lumi pääsisi satamaan myös suojan sisälle.




Magnolian takana viheriöi vielä varjohiippa ja valkotäpläimikkä. Pienet jouluruusun taimetkin nostavat iloisesti lehtiään ruskeuden keskeltä.
Multakasan penkin latva-artisokan taimen yritän talvettaa lehtien alla, mitenkähän lienee onnistuu? Onko kellään kokemusta?



No sitten siihen ruskeaan! Tällaiset sienet puutarhaystäväni T bongasi perjantaina tuolta metsäpuutarha alueelta, kohdasta johon olin levittänyt runsaasti kuorikatetta valmiiksi kaivetun happaman kasvualustan päälle. Mikähän sieni tämä ruttuinen röpelö oikein mahtaakaan olla!??


Auringonkukkien siementen keräys jäi vähän liian myöhäiseen ja pakkasen jälkeen sulaneet kukat olivat melkoista mälliä, yöks. Sain kuitenkin jonkun verran siemeniä talteen ja toivon, että linnut jaksaisivat näprätä loput siemenet mahaansa.


Joskus kevät-talvella postasinkin näistä pihamme tammista ja siitä kuinka tämä yksi leidi jättää joka vuosi lehdet ylleen koko talveksi. Niin myös tänä vuonna näyttäisi käyvän. Seurasin viime vuotisia lehtiä kesän aikana ja huomasin, että osa lehdistä ei ollut tippunut vielä sittenkään kun uudet olivat jo isoja ja vihreitä. Melko sitkeästi ovat siis lehdet tällä leidillä kiinni oksissaan:) Ja jälleen kerran tuo edessä oleva tammi näyttäisi jättävän tuon alaosan ylleen, yläosattomissa siis!


Loppuun vielä piristystä tähän ruskeuteen! Kasvihuoneessa odottelee vielä maahan istuttamistaan tämä punakukkainen amppelimansikka, joka jaksaa vielä ilahduttaa kukillaan. Tämä onkin talvehtinut minulla jo ainakin kaksi talvea ihan ruukussaan multaan upotettuna ja tehnyt jonkin verran jopa mansikoitakin. Toisin kuin tavallinen amppelimansikka, jonka nyt sitten viskasin kylmästi komostiin. Säilyi kyllä hengissä, mutta ei ensimmäisen kesänsä jälkeen tehnyt oikein yhtään kukkaa saatika marjoja, joten luovuin toivosta.

Näiden vähenevien värien ja lisääntyvän pimeyden keskeltä toivotan kuitenkin edelleen kaikille oikein mukavia hetkiä puutarhassa ja luonnossa, nyt äkkiä pihalle istuttamaan valkosipulit!

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Syyslomailua




Tänä syksynä syyslomalle lähtömme vaatikin taas vähän enemmän etukäteis valmisteluja:) Jo viime talven saivat daalian juurakkoni viettää talvensa anopin huomassa. Tänä vuonna viemisinä oli myös sangollinen tuoksumiekkaliljan sipuleita! Liljat olivat tehneet kovasti pieniä sipulin alkuja kesän aikana, onko jollakin muuten tietoa kasvaako niistä joskus isoja kukkivia sipuleita, vai kuivuvatko kenties noin pienet palleroiset talven aikana?! Joka tapauksessa keräsin osan palleroisista mukaan ämpäriin ja osan jätin ihan kokeeksi maahankin, josko vaikka selviäisivätkin talvesta??!




Lähtiessämme löysin ulkoa vielä jotakin kukkivaa ja Denisekin kukki vielä sisällä komeasti!





Aloitimme reilun viikon lomamme lapsuuden kodistani. Saunoimme, tanssimme ja lauloimme ;D Lapset kävivät ukkojen kanssa muikkuverkoilla ja saimme tuoreita muikkuja voissa ja leivinuunissa paistettuna, nami nam! Vielä alku lomasta ilma oli upea ja teimme yhdessä siskoni ja tätini kanssa reissun myös läheiselle taimistolle, Päivin puskaan&pensaaseen. Sieltä löysimme upeat kasvit poisnukkuneiden sukulaistemme haudoille ja myös vielä vähän täydennystä siskoni  kesäkukka-istutuksiin!




Hautojen laittoon haimme myös havuja isäni metsästä ja tietenkin innostuin myös samalla keräämään vähän sammalta ja varpuja. Päivi oli tehnyt taimistolleen myyntiin ihania kransseja ja sieltä sainkin hurjasti innoitusta kokeilla itsekin pitkästä aikaa "ranssin räpläystä", kuten setä musta asian ilmaisi;D  Sain käyttää siskoni upeaa askartelutarvike varastoa ja sieltä löysin napakkaa saumuriin tarkoitettua vihreää lankaa, jolla sammal oli helppo sitoa niin kranssipohjaan kuin palloonkin. Pohjina oli styroksisia kransseja ja palloja, sekä yksi pajukranssi, johon tein tuon alimman kuvan kranssin. Toin loput tarpeet myös kotiin ja tein vielä yhden kolmen pallon sammalkranssin kotonakin, niin kivaa se oli, suosittelen lämpimästi ranssin räpläystä kaikille!



Äitini luona saimme edelleen nauttia upeista ilmoista ja kaupungin sykkeestä;D Isommat muksut ovat jo onneksi niin vanhoja, että voivat halutessaan käydä ympäröivissä puistoissa myös kahdestaankin. Äitini luona tulee katsottua myös jonkin verran televisiota ja nautinkin täysin siemauksin "hömppä" sarjoista, joita äitini rakastaa. Omassa kodissamme olemme olleet ilman televisiota jo kohta viisi vuotta, enkä totta puhuakseni kaipaa ollenkaan noita ohjelmia jokapäiväiseen elämäämme, mutta silloin tällöin pieninä annoksina nautin kyllä salkkareiden juonen käänteistä:)




Loppu lomasta vietettiin sitten mieheni kotona. Harmillisesti ilmat muuttuivat melko rämpsyisiksi, mutta eipä tuo onneksi lasten menoa haitannut yhtään. Lumitöiden lomassa isommat kävivät pulahtelemassa järvessä, parhaimmillaan varmaan kolmekin kertaa päivässä!! Täällä mummolassa ohjelmaan kuuluu aina myös puuhastelu eläinten parissa. Mieheni siskolla on ihana maatila ihan mummolan vieressä ja siellä lapset pääsevät mukaan mm. kanojen hoitoon ja ruokintaan! Tietysti kohokohtana on ne pesästä löytyneet munat ja niiden syöminen:) Tilalla on myös koira ja kissoja. Kuvan villisikoja käymme myös usein katselemassa viereisellä naapuritilalla. Ne ovat aika vaikuttavan näköisiä ja olenkin aina onnellinen, että minua ja karjua erottaa vahvat ja korkeat aidat:D

Kuluva viikko ollaankin sitten jo puuhasteltu kotona ja syystyöt ovat jatkuneet kiivaina. Eilen olin myös aivan upealla Hyötykasviyhdistyksemme retkellä Myrskylässä Gobbas Gårdin luomutilalla, josta voit lukea jutun täältä, klik.

Mukavaa alkavaa uutta viikkoa kaikille, ja nautitaan tänään tästä saamastamme ylimääräisestä tunnista;)