lauantai 30. tammikuuta 2016

Ensimmäinen piha- ja puutarhapäivä 2016


Aamu valkeni aurinkoisena ja niin ihanan keväisenä<3 Olin heti täynnä energiaa ja mieli halaji nopeasti ulos puutarhaan. Onneksi olin hoitanut tympeän viikkosiivouksen jo torstai-iltana, joten olin vapaa pihailemaan koko päivän:) Oli kyllä niin ihana päivä! Lapsetkin olivat heti kevätmoodissa ja 5-vuotias kruisaili syntymäpäivälahjallaan pitkin lähes sulanutta pihaa. Mäkiauton renkaat pitivät ihmeen hyvin myös jäisissä kohdissa. Kukaan ei enää kaivannut tippaakaan talvea, kevät sai tulla;)


Osa yläpihan istutusalueista oli jo täysin paljaana, mikä ihana jälleennäkeminen<3


Salaisen syreenimajan saunanpenkki odotteli istujaa, nyt en vain kerinnyt istahtaa, sillä mielessä oli risusavotta.


Muutama vuosi sitten hankituilla Fiskarseilla napsin luonnonalueille kasvaneet pienet risut poikki maanrajasta. Jospa tänä vuonna löytäisin jostakin viimeinkin sen viikatteen ja pääsisin kokeilemaan heinikkojen niittämistä. Puita en vielä uskaltanut leikellä, sillä onhan se aika todennäköistä, että vielä tässä joudutaan kestämään ehkä koviakin pakkasjaksojakin, ennen kevään tuloa. Tuo kuvan leikkuri on kyllä mielestäni ihan superhyvä kapine. Samalla työkalulla kun leikkelee näppärästi niin maanrajasta, kuin korkealta puiden latvoistakin. Alapihan omenapuiden leikkaamisessa taitaa kuitenkin jo tänä vuonna tarvita myös A-tikkaita, niin korkeiksi ne ovat hujahtaneet viidessä vuodessa.


Neidonhiuspuun pikkuinen taimi ei näyttäisi ainakaan vielä paleltuneelta, oksan kärjetkään eivät ole mustuneet yhtään. Vaan voihan olla, että oksat kuitenkin vielä kuivahtavat ennen uutta kasvukautta, se jää nähtäväksi.


Lumitilanne pelloilla on lupaava. Jänikset ja kauriin pääsevät taas ruokailemaan siellä, eikä toivottavasti ole enää niin paljon trafiikkia pihan puolella. Kovin pahoja vaurioita ei onneksi ole vielä tullut, vain haisujouluruusun syöminen hieman harmittaa. Onneksi varsista oli parturoitu vain lehdet, joten kasvit lienee selviää. Nyt peitin ne ja muutkin jouluruusut joulukuusen havuilla.



Jo ennen joulua piipanneet lumikellot napottavat sen näköisinä, kuin paukkupakkasia ei olisi koskaan ollutkaan.


Talven tuhkat ovat nopeuttaneet lumen sulamista vadelmarinteestä. Kun rinne on sulanut kokonaan, napsin kaikki viime kesänä satoa tuottaneet oksat kompostiin. Operaation jälkeen rinne siistiytyy kummasti:)



Alapihalla on vielä jonkin verran lumipeitettä. Valeessa olleet, syksyllä istuttamatta jääneet aletaimet ja makeakirsikat odottelevat lopullista sijoitustaan lammen viereiselle hyötymetsäpuutarhan alueelle. Kirsikoiden istuttaminen siihen tosin nyt mietityttää, sillä olen lukenut, että kirsikat ja luumut kantavat luumun lummekirvaa (Rhopalosiphum nymphaeae), joka pilaa altaassa joskus mahdollisesti kasvavia lumpeita. Pöh, aina pitää olla joitakin tihulaisia, jotka vaikeuttavat suunnittelua. Toisaalta vain muutaman kymmenen metrin päässä kasvaa kuitenkin jo luumupuu ja oikea pöheikkö hapankirsikkaa, joten ehkäpä en sitten kuitenkaan vaivaa tuolla asialla itseäni, vaan annan luonnon vain mellastaa puutarhassa:) Toisaalta voihan olla, että kovat pakkaset tappoivatkin makeakirsikan taimet ja minulla ei olekkaan enää lopulta koko mokomaa ongelmaa;D



Kasvarin ympärillä kukkapenkit alkavat olla paljaina lumesta, myös pohjoisen puolelta. Saapa sitten nähdä laitanko tänä vuonna kasvariin ollenkaan tomaatteja, sillä jostakin täytyy nyt vähentää, että aikaa jää suunnitelluille hommille. Tärkeimpänä hommana on viimeinkin viimeistellä talon toinen maalikerros, joten toivottavasti tänä suvena ovat ilmat suosiolliset maalaushommille.


Viime kesältä jäi iso kasa multapusseja, näitä ajattelin kyllä tuhota hiljakseen, vaikka tomaatit jäisivätkin laittamatta. Tein muuten viikko sitten ne ensimmäiset kylvötkin, vaikka kovin uhkailin toista. En kuitenkaan ole tilannut yhtään uutta siementä, vaan kylvin entisiä ja siemenketjukirjeen mukana tulleita siemenöisiä. Pelargonit jo ovat itäneet, mutta suurimman osan kiikutin tänään tuonne terassin pöydälle. Ajattelin ensin hautaavani ne lumeen, mutta koska lunta nyt ei ole kuin nimeksi ja se vähäkin onneksi sulaa kiihtyvällä vauhdilla, niin annan kylvösten olla tuossa pöydällä ja jos pakkaset vielä äätyvät kovin kireiksi, niin laitan kylvökset isoon styroksipoksiin, suojaan kovimmalta pakkaselta. Kylvin uudelleen kolmea eri esikkoa, jotka viime keväänä itivät heikonlaisesti. Toivon, että niiden saama kylmäkäsittely nyt parantaisi itävyyttä ja saisin taimet kehittymään vahvemmiksi. Esimerkiksi japaninesikko (Primula japonica) kyllä iti muutaman siemenen verran, mutta taimet vain jöllittivät koko kesän lähes mikroskooppisen pieninä. Voihan se kyllä olla, että viime kesäkuun kylmillä ilmoillakin oli osuutta asiaan. Primula waltonii iti ja kasvoi hyvin taimelle, mutta kylvin nyt loppupussin ihan siltä varalta, että taimet eivät olisi kestäneet lähes lumetonta, joulun jälkeistä pakkasjaksoa. Myös nystyesikon loput siemenet päsivät uusintakylvöön. Sain niistä jo joitakin pieniä taimia viime kesänä, vaan saa nähdä miten nekin nyt ovat pärjänneet, sillä istutin kaikki pienetkin taimet syksyllä vain penkkeihin. Ehkä olisi ollut viisasta laittaa ne vaikka erilliseen taimivauvalaan, olivat vielä niin pikkuruisia, enkä ihan tarkkaan edes muista mihin kaikkialle niitä istuttelinkaan. Esikoiden lisäksi kylvin kylmäkäsittelyyn sametti-iiristä, Fritillaria imperialis (oljenkeltainen) ja Allium karataviense (matala). Sisälle jäivät vielä jo viime keväänä kylvetyt siemenet, keijunmekkoa, jättiverbenaa ja valkoista pelargoniaa (`Vista White` F2). No siinäpä tulikin nyt tarkka raportti kylvöistäni, toivottavasti ette ihan pitkästyneet:)


Takaisin tähän päivään. Uudistin viime vuoden tapaan havupallon. Joulunpunainen rusetti ei nyt vain enää millään käynyt lähes lumetonta peltomaisemaa vasten;) Havut olivat kuitenkin vielä niin hyvässä kunnossa, että tuosta on iloa vielä pitkälle kevääseen<3


Rautatieomenapuun alla oleva kiveys oli ihanasti sulanut. Olen kivennyt tuon puun alusen monta vuotta sitten ja edelleen se on noin siistin näköinen! Hyötytarhan omenapuun aluset ovat tosi epäsiistejä ja niistä joutuu nyhtämään heiniä monta kertaa kesässä. Täytyisi kyllä joskus saada lisää tuollaista kiveystä aikaiseksi, puukin on näyttänyt vain pitävän lämpimistä kivistä juuriensa päällä<3


Lampikuoppa alkaa näyttää sulamisen merkkejä<3


Lammen takana ojassa vesi virtaa jo kiihkeästi<3



Postauksen lopuksi vielä päivän ihanimmat räpsyt<3 Punakukkainen jouluruusu on kehittänyt kolme uutta alkua, joista jo pilkistää hentoja kukkien ja lehtien alkuja, oi onnea! Näiden päälle laitoin paksun kerroksen havuja, etteivät vain jänikset niitä löytäisi.


 Tässä taitaa kurkkia lady `Katharine Hodgkin`<3


Vielä loppuun kuva ihanan vihreistä harjaneilikoista. Osittain lehdet kyllä näyttäisivät paleltuneen, mutta eiköhän nuo tuosta vielä tokene, kunhan kevät tästä vielä vähän edistyy. Seuraavan kymmenen päivän ennusteen mukaan näyttäisi lämpötilat nyt keikkuvan mukavasti nollan molemmin puolin, joten päivällä ehkäpä lämpiäisi niin, että lumet vähenisivät entisestään.

Ystävät, niinhän se nyt vaan on, että KEVÄT KEIKKUEN TULEVI <3

lauantai 23. tammikuuta 2016

Oodi keväälle ja lauhalle säälle


Hurraa, pakkaset on kärvistelty ainakin nyt tältä erää ja ulkona on ihanan lauhaa<3 Mittarissa näyttää olevan vain -1.7 astetta ja naapurin peltikatolta olivat lumet hurahtaneet maahan! Ihan vielä ei räystäiltä vesi kuitenkaan tipu, mutta eiköhän sekin asia korjaannu ensi viikon aikana:) Eipä minulle talvea ja kovia pakkaisia ikävä tule, vaikka olihan talviset päivät toki kaunista katseltavaa. Mieluummin katselisin kuitenkin jo avautuvia nuppuja:) Keittiönpöydällä maljakossa, terttuseljan oksassa kukkanuput jo puhkeavatkin! Onnenpensaan oksassakin on jo pieniä lehden alkuja näkyvissä, mutta yhtään kukkaa ei ainakaan vielä ole tulossa.


Kauniin ja lämpimän ilman houkuttelemana, uskaltauduin äsken lenkille läheiseen metsään. Olin ajatellut, etten kävisi ollenkaan katsomassa metsäkoneen syksyisiä aikaansaannoksia, mutta sitten rohkaisin mieleni ja oikaisin lehdon poikki metsäaukiolle. Näin lumien aikaan ei alue ollut onneksi ihan kauheaa katsottavaa ja alue oli kokonaisuudessaan onneksi aika pieni.



Tämä jykevä kallio oli "pysäyttänyt" koneen etenemisen ja lienee omistussuhteen vaihtumisellakin osansa asiassa. Totuus paljastuu sitten lumien sulamisen jälkeen, sillä onhan tuo osa metsästä tosiasiassa täysin pilalla vuosikymmeniksi eteenpäin:( Onneksi kallion alusta jatkuu pitkästi toiseen suuntaan ja hämyistä kallionalus luontoakin on vielä jäljellä:)


Tämän saman kiven kolon kuvasin silloin syksyisellä retkelläni, kun metsä oli vielä metsä<3




Noustessani kallion päälle, oli metsä entisellään ja kaikki niin kaunista. Täytyy kyllä myöntää, että vaikka jo kovasti kevättä haikailenkin, niin on tuo talvinen luontokin niin kaunista omalla tavallaan.




Jopa paksuhkon lumipeitteen alta, huomasin tämän kallion päälle kasatun kivikasan olevan ihmisen tekosia. Pyyhin lumet kivien päältä ja välistä paljastuikin sahattu lankun pätkä. Olisikohan tämä kohta kallion korkein?! En ollutkaan ennen eksynyt tuohon kohtaan ja sieltä tosiaan näki melko pitkälle. Pienenä pisteenä kuvassa näkyy kylämme vesitorni. Valitettavasti tosiaan kuvat ovat jälleen todella heikkolaatuisia, vain kännykkä sattui matkaani.


Laskeutuessani alas kalliolta kohtasin useita suuria muurahaispesiä. Niitä olemme ennenkin ihastelleet lasten kanssa. Onni onnettomuudessa on se, että suurin osa alueen metsästä on edelleen kaunista alkuperäistä metsää, eikä metsäkoneen terät tuhonneet kuin pienen siivun alueen laidalta. Toivottavasti konetta ei tulla näkemään tuolla alueella enää koskaan.

Kävin muuten aamulla oikein kunnon pihakierroksella! Lapioin lumia omenapuiden ympäriltä, suunnittelin mitä oksia omenapuista sitten kevällä leikkaisin ja katsastin jänisten tuhoja. Olivat kovasti käyneet kaivelemassa kasvimaalla lehtikaalin jämiä ja olipa yhtä esikkoakin kaluttu metsäpuutarhassa. Peitin sen isolla lumikasalla ja lisäsin viereen verkon hurtanheidelle (Viburnum lantanoides). Onneksi sen pulleita lehtisilmuja ei oltu vielä napsittu ja onneksi minulla oli vielä viimeinen verkonpalanen varastossa! Se jäi yli syksyisistä sammalpallo askarteluista, kun en kerinnytkään enää tehdä toista palloa. Onneksi olin silloin kiireinen, suojatkoon verkon palanen nyt rakasta kasviani<3
Toin tänää kasvarista kylvömultapussin sisälle sulamaan:) En taida nyt tilatakkaan yhtään uusia siemeniä, vaan katsastan olemassa olevat pussukat ja kylvän entisistä siemenistä. Yritän nyt pitää koko kevään yllä kovaa kulukuria, sillä saatan päästä toukokuussa kivalle matkalle! Olen ihan intona reissusta ja kovasti jo sitä suunnitellaan. Yhdistetty antiikki- ja puutarhamatka Tallinan ympäristöön! Ja vieläpä pakettiautolla!! Uskon kuitenkin pääseväni matkalle vasta sitten, kun istun tukevasti ystäväni vieressä, hänen pakunsa penkillä!

Lämmintä lauantai-iltaa kaikille!

torstai 14. tammikuuta 2016

Juhlintaa


Perheen pienimmäisen 5-vuotisjuhlat on nyt juhlittu ja masut täynnä herkkuja! Innostuin esikoisen kanssa värkkäämään juhliin pakkaskakun. Olen niin tykästynyt tuohon sokerikuorrutteeseen, sillä saa niin helposti siistin lopputuloksen. Kakkutikkarit kuorrutettiin tällä kertaa valkosuklaalla, "hiekoitettiin" suklaaströsseleillä ja taivaalta tipahtaneilla lentotähtisillä<3 Kaikki herkut olivat gluteenittomia ja kakku lisäksi laktoositon.


Heti juhlista toivuttuamme, saimmekin sitten alkuviikosta melkoisen lumikuorman tänne etelään. Kola viuhui kahtena iltana, ennen kuin piha saatiin puhtaaksi. Talvi on nyt siis kylmä totuus, keväästä ei ole pienintäkään merkkiä :( Toisaalta kevään kaipuuseen tuo lohtua se totuus, että huomenna ollaan jo tammikuun puolessa välissä ja pian koittaa Heikin päivä (19.1), joka vanhan kansan mukaan katkaisee talven selän ja kevään odotus voi virallisesti alkaa <3


En millään voinut lopettaa postausta tuohon edelliseen kuvaan :)

Haaveillaan keväästä ja kesästä, tilataan hulluna siemeniä ja kylvetään kaikki pöydät ja tasot täyteen kylvöksiä. Hullaannutaan pikku hiljaa lisääntyvästä valosta<3 Mukavaa loppuviikkoa!


keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Uudistunut ja varmassa tallessa


Hei ystävät! Olen niin tyytyväinen itseeni, sillä viimein sain otettua itseäni niskasta kiinni ja selvitettyä, miten ihmeessä tämän vuosien naputtelun ja kuvien lataamisen voisi tallentaa johonkin itselle konkreettiseen paikkaan. Nyt blogini pitäisi olla talletettuna ulkoiselle kovalevylle, josta sen voisi tarpeen tullen palauttaa bloggeriin takaisin. Löysin huimasti apuja Susannan Pink Bubble blogista, joka valitettavasti ei enää päivity, mutta jonka vanhat postaukset sisältävät hurjasti tarpeellista teknistä tietoa blogisteille. Suosittelen tutustumaan tuohon blogiin!


Näpräsin myös vähän kuvien kanssa ja sain viimeinkin aikaiseksi uuden bannerin! Kyllä se olikin ollut minulla pitkään mielessä :) Hyödynsin sen teossa, täällä jo joskus aikaisemminkin mainostamaani PicMonkey ohjelmaa, jonka avulla voi leikkiä kuviensa kanssa vaikka loputtomiin. Hurjasti mahdollisuuksia, pelkällä ilmaisversiollakin!

Pakkanen paukkuu nurkissa ja aurinko paistaa selkeältä taivaalta. Vielä pitäisi kelien vähän kiristyä, mutta jo ensi viikolle on onneksi luvattu lauhtuvaa. Muutama "takatalvi" joudutaan ehkä vielä kohtaamaan, mutta pian on kevät<3 Seuraavan postauksen voisikin kirjoitella vaikka kevätkylvöistä<3 Siitäpä tulikin mieleeni, että taidankin seuraavaksi syventyä netin siemenluetteloihin!

Julistan siis kevään kylvökauden virallisesti avatuksi, valmistautuminen uuteen puutarhavuoteen 2016 alkakoon!!

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Floratube


ftube gw header

Vallan eilen unohdin, minunhan piti jakaa tämä ihana linkki floratubeen <3 Tässä siis nyt sunnuntai-iltanne iloksi, jos ette ole vielä noita jaksoja nähneet. Tuolta löytyy muuten myös paljon muutakin katsottavaa! Minua innostivat erityisesti osiot luonnon niityistä ja muotoonleikkaamisesta.

Hyytavää alkavaa viikkoa kaikille, pakkasen paukkeessa alkaa tämä vihervuosi 2016!

https://floratube.wordpress.com/2015/12/26/great-british-garden-revival-series-1-2-19-eps/

lauantai 2. tammikuuta 2016

Kaksi haastetta yhdellä postauksella


Sain jo aikaa sitten pari haastetta, joihin  nyt viimeinkin ajattelin tarttua. Salaisen Puutarhan Teija haastoi minua kertomaan blogini tarinan ja Ruusunmekon Jutta haastoi bloggaamaan kuusi kuvaa kesästä. Kiitos molemmille haasteista!


Aloitin tämän blogini kirjoittamisen 8.2.2013. Olin jo pitkään tuntenut yksinäisyyttä, halusin ympärilleni toisia viherpuuhiin hurahtaneita kanssaturaajia, jotka voisivat ymmärtää intoani kaikesta vihreästä. Perheeni ja ystäväni eivät voineet käsittää intoiluani, tai ainakin niin uskottelin itselleni:(
Ensin eksyin vaivihkaa lueskelemaan muiden blogeja. Ensimmäisten joukossa olivat Marian koti ja puutarha sekä Sailan Saaripalsta. Nuo kaksi blogia ovatkin edelleen kaikista mieluisimpien blogien joukossa, vaikka uusia on toki vuosien varrella tullut hurjasti lisää:)


Kun aloitin bloggailun, olin vielä kotona lasten kanssa. Vaikka silloin elämä tuntuikin ajoittain kiireiseltä, jäi minulle silti hurjan paljon aikaa bloggailulle. Kaikki muuttui, kun pari vuotta sitten siirryin takaisin työelämään. Surin muutosta kovasti jo etukäteen, sillä tiesin, ettei vastaavaa aikaa elämässäni tulisi enää koskaa:( Pahimmillaan ajattelin, että joutuisin luopumaan myös bloggailusta, mutta onneksi toisin kävi:) Löysin kuin löysinkin, silloin tällöin aikaa myös kirjoitteluun ja valokuviakin tuli otettua lähes entiseen tahtiin. Myös istutusintoni vain kasvoi, sillä toihan työhön paluu entistä "lihavamman" palkkapussin, aina kuun lopussa;D


Jossain vaiheessa löysin myös tieni erilaisiin kasvivaihtoihin ja tapasin lisää ihania viherturaajia<3 Myös facebookin erilaiset keskusteluryhmät veivät minut mukanaan, erityisen rakkaaksi minulle on tullut Täysin pihalla niminen ryhmä. Bloggailu on kuitenkin koko ajan pitänyt pintansa, kaikista muista foorumeista huolimatta! Olette minulle tärkeitä, vaikken tunnekaan teistä kovinkaan montaa. Kiitos kaikista kirjoittamistanne kommenteista ja postauksistanne, jotka olen saanut lukea ihanista blogeistanne<3


Miettiessäni blogini tarinaa, tulee mieleeni yksi suuri muutos matkan varrella. Vaikka edelleen rakastan hyötytarhaani kasvihuoneineen, kaikkia pihan hedelmäpuita ja kasvimaan pottuja, niin yhä kovemmin sydämmeni sykkii sipulikukkien ja perennojen tahtiin. Alapihan muotoutuessa, kenties lopulta nurmikentästä varjotarhaksi lammikon ympärille, uskon sen vetävän minua enemmän puoleensa kuin kasvimaan porkkanarivit;) En kuitenkaan halua luopua hyötytarhailustakaan ja yritän pitää sen mukana rinnalla, myös alapihan rakentamisessa. Hyötymetsäpuutarhaakaan en ole vielä unohtanut, yritän edelleen onnistua yhdistämään sen varjotarhan kanssa, yhtenäiseksi ja kauniiksi kokonaisuudeksi.


Postauksen kuvat valitsin muuten jälleen kerran itsepintaisesti kevään ja alkukesän kuvista:) En yksinkertaisesti pääse koskaan kesän kuviin asti, sillä kevään kuvat vaan ovat niin huumaavia. Minun varmaan pitäisikin nyt lanseerata ihan uusi haaste, kuusi kuvaa keväästä :) Tähän vuoden aikaan sitä luonnollisesti oikein janoaa kevään huumaa, joten tuo haaste tulisi kenties monelle ihan tarpeeseen. Varsinkin nyt, kun lumipeite laskeutui myös tänne etelään, olisikin ihanaa katsella teidän keväisiä kuvianne! Jos siis tunnet halua vastata haasteeseen, nappaa se halutessasi mukaasi!

Vaan nyt saunan lämpöön lämmittelemään ja haaveilemaan keväästä<3 Ensimmäisten lumikellojen kukintaan ei enää ehkä mene kovinkaan montaa kuukautta!!