torstai 28. helmikuuta 2013

Väriä elämään


kevätkurjenmiekka (Iris reticulata)

 Nappasin Anun puutarhasta haasteen tehdä oikein värikylläinen postaus! Koska meidän pihalla ei ole vielä oikein edes vihreää näkyvissä, paitsi terttuseljan silmuissa, niin pakko turvautua viime keväisiin otoksiin ja uskoa vain hartaasti, että kyllä tuo väri-iloittelu vielä tulee toistumaan, itseasiassa melko piankin jo <3



Siirsin tätä kevätlinnunsilmää kostealle ojan penkereellemme tuohon alapihalle muistaakseni toissa keväänä ja jo viime keväänä se oli levinnyt tosi kovasti ja hyvin kauaskin siitä paikasta, johon sitä alun alkaen laitoin. Liekö muurahaiset kuljetelleet siemeniä?! Minusta tuo on aivan valloittava luonnonkasvi ja sen limenvihreä väri loistaa jo kauas, tuoden ihanaa kevät fiilistä!







Nämä Angelique tulppaanit ovat lemppareitani<3 Lisäksi tuossa kasvaa kesäpikkusydäntä (Dicentra formosa), joka on aika mahdoton leviämään, mutta kukkii niin kivasti lähes koko kesän. Taitaa sieltä jokunen helmililjakin kurkkia:)



Tässä sitä on väritulitusta kerrakseen, kaikille varmasti tuttu myöhäinen tulppaani, Tulipa `Carneval de Nice`. Laitoin näitä viime syksynä lisää kun olivat niin valloittavia kurkkiessaa tuolta pionin varsien seasta. Yritin kyllä varoa pionin juuria parhaani mukaan ja tungin tulppaanit ihan tuonne kiven juureen. Joskus sipulien istutus on aika haasteellista, kun penkit tuppaavat olemaan jo täynnä sipuleita ja juuria:D


Tämä anopilta saatu akileija on ilman nimeä, tosin luulen että se voisi olla japaninakileija (A. flabellata), vai onko? Se kasvaa muutamana pehkona tällaisilla kukilla, mutta viereen on tullut ilmeisesti siemen taimena ihan oudoin kukin kukkivia kasveja. Niissä kukat ovat sellaisia tiukkoja tupsuja, kuin todella kerrottuja, vai onkohan se jokin elukka joka viottaa nupun?

Tulipa  Rococo

Jottei nykyisyys ihan hämärtyisi tässä tämän aamun tilanne:( No jotakin hyvää oli sentään tapahtunut kompostissa, kun oli jo vähän vajentunut:) Mukavasti mahtuu vielä kevään biojätteet tuohon toiseen palloseen. Olen muuten ollut eri tyytyväinen näihin L&T:n Globe kompostoreihin, voin lämpimästi suositella. 




maanantai 25. helmikuuta 2013

Cyclamen eli alppiorvokki



Lueskelin tuota vanhaa Kodin ruukkukasvit kirjaa eteenpäin ja kylläpä sieltä löytyy mukavasti neuvoja ruukkukasvien hoidosta! Olisipa minulla ollut tämä opus jo syksyllä kun löysin kuvan syklaamin paikallisesta kukkakaupasta!! Se ei kovin kauan jaksanut "hoidossani" kukkia ja ennen lomille lähtöä heitin mukulankin jo pois kun oli ihan mätänä ja hapero:( Siis jottei sama kohtalo enää koskaan toistuisi syklaamien kohdalla tässä vähän suoria lainauksia opuksesta!

Kuulee hyvin usein valitettavan, että puutarhureilta ostetut alppiorvokit, oltuaan ainoastaan muutamia päiviä asuinhuoneessa, alkavat lakastua ja että niiden usein sangen lukuisat nuput surkastuvat. Tähän on tavallisesti syynä se, että syklaamit asuinhuoneessa eivät saa kylliksi valoa ja kosteutta. Jotta syklaamit menestyisivät, on ne välttämättömästi asetettava huoneen valoisimmalle paikalle. Myöskin liian korkea lämpötila voi olla esteenä nuppujen kehittymiselle, joka tapahtuu parhaiten 12-14 C lämmössä. Kukkimisen ja kasvun aikana on syklaamille annettava hyvin runsaasti vettä. Kukkaruukun alle asetettu lautanen on aina pidettävä vettä täynnä. Jotta juurimukula runsaan veden vaikutuksesta ei pääsisi mätänemään, on syklaamia ylimalkaan aina kasteltava altapäin. Kukkimisen jälkeen vähennetään kastelemista vähitellen, niin että kasvi saa levätä täydellisesti 3-4 kuukautta. Se pudottaa tällöin lehtensä, mutta ei saa kuitenkaan koskaan kuivua, niin että juurimukula kutistuu. Huhti- tuokokuussa istutetaan syklaamit uudestaan hyvään hiekan sekaiseen lehti- ja kompostimaahan. Kesäksi siirretään syklaamit varjoisaan paikkaa puutarhaan. Niitä on täällä ahkerasti kasteltava ja ruiskutettava parikin kertaa päivässä (aika työläs on!!). Mitä enemmän kosteutta syklaami saa, sitä paremmin se viihtyy. Elokuun lopulla tai viimeistään syyskuun alussa siirretään syklaamit asuinhuoneen ikkunalle, mahdollisimman valoisaan paikkaa. - Täten hoidettuna voi sama syklaami kukkia 8-10 vuottakin perätysten.


Omaani pidin ulkona niin pitkään kuin mahdollista ja siellä se viihtyikin. Sitten kun alkoi olla vaara pakkasista siirsin sen sisälle ulko-oven viereen kun ajattelin, että viileys on sille se must juttu. No sehän oli siinä ihan pimeässä ja varmaan sai pakkastakin kun ovea auottiin, voi reppanaa:) Lisäksi en todellakaan kastellut sitä riittävästi. Saattaapi kyllä olla että seuraava syklaamini voisi hyvinkin olla ulkona kasvatettava murattisyklaami, johon olen ihastunut monessa blogissa ja Klorofyllissäkin oli tosi mielenkiintoinen viestiketju tuosta ihanaisesta pienestä syklaamista.

Aurinkoista alkuviikkoa kaikille ja mukavia lomapäiviä hiihtolomalaisille!

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Hydrangea osa II

Lupasin jatkaa tästä ainakin itselleni niin mieleisestä aiheesta, eli hortensioista<3 Löysin siis viime viikolla kirpputorilta A.-M. Idman-Tigerstedin kirjan, Kodin ruukkukasvit ja olen mielenkiinnolla lukenut vanhoja (kirja painettu 1953) hoito-ohjeita. Hyviä niksejä on löytynyt ja niin ihanasti kirjoitetulla tekstillä esim. puusaniaisen (Alsophila australis) menestymisestä kuivassa huoneilmassa (joka jo tuolloin on keskuslämmityksen yleistyessä vallinnut) sanotaan seuraavaa: Luulen, että ainoastaan kasvienhoitajat "Jumalan armosta" voivat onnistua kodissaan, tämän suurenmoisen kasvin hoitamisessa.



Hortensioita käsittelevästä luvusta löytyi erityisen kiinnostavaa tietoa. Tässä referointia: "Liikkuessaan maaseudulla ei voi olla huomaamatta, miten yleiseksi huonekasviksi hortensia on muodostunut. Ainakin Hämeessä näyttää `vanhan piian kukka` pieneläjäin ikkunoilla jo syrjäyttäneen verenpisarankin. - Usein tosin kuulee valitettavan, että terveet, rehevästi kasvavat hortensiat eivät kuki. Tähän on luullakseni syynä väärin toimitettu leikkaus. Ihmeellistä kyllä kehoitetaan usein leikkaamaan hortensioita vahvasti. Tämä on ymmärtääkseni aivan väärin, sillä kukat kehittyvät tavallisesti edellisen vuoden versoihin. Ainoastaan heikot, huonosti kasvavat versot poistetaan ja nekin mieluimmin vasta niiden saatua muutamia lehtiä.
Hortensiat lepäävät talvella ja niitä sailytetään valoisassa, viileässä huoneessa tai kuivassa kellarissa. Jo tammikuussa ne voidaan kuitenkin siirtää asuinhuoneeseen, missä ne maalis- huhtikuussa kukkivat. Kesäksi voimme viedä hortensiat puutarhaan, puolivarjoisalle paikalle tai jättää ne asuinhuoneen ikkunalle. Ne vaativat kesällä runsaasti vettä eivätkä ne myöskään talvella saa kuivua kokonaan, vaikka silloin tietysti on kasteltava aivan niukasti. Syys- lokakuussa alkaa talvilepo. Nuoret kasvit istutetaan uudestaan vuosittain, vanhemmat ainoastaan joka toinen tai kolmas vuosi. Uudestaan istuttaminen on toimitettava mieluimmin syksyllä.
Monistamiseen käytetään pistokkaita, jotka lasin alla juurtuvat helposti ja jotka usein jo seuraavana keväänä kukkivat.
Kukkien väri on luonnostaan joko valkoinen tai vaaleanpunainen, mutta voidaan se helposti muuttaa siniseksi. Tällöin pannaan ruukun pohjareijälle asetetun ruukunsirpaleen päälle noin puoli lusikallista alunaa (mitähän tää on??), jota sitä paitsi voidaan lisätä ruukun syrjiin. Alunan sijasta voidaan myös käyttää rautalastuja, jotka sekoitetaan multaan.
Hortensiasta on viime vuosikymmenien kuluessa kasvatettu suuri joukko erinomaisen kauniita suurikukkaisia laatuja. Huomattava on kuitenkin, että vanhat, paksulehtiset lajit (onko joku nähnyt?) ylimalkaan ovat paljon vaatimattomampia ja kestävämpiä.
Hortensioita rasittavat usein lehtitäit (?), varsinkin jos kasvit talvella ovat olleet liian lämpimässä. Näiden karkoittamiseksi olen savuttanut hortensioitani tupakansavulla, ennen kuin ne on siirretty asuinhuoneeseen. Savuttaminen voidaan toimittaa helposti asuinhuoneen uunissa. Hiukan tupakanlehtiä, esim. sikarin pätkiä pannaan uuniin, jonka pellit ovat kiinni, sekä sytytetään palamaan. Kun uuni on täynnä savua, pannaan hortensiat sinne noin 15 minuutiksi. Tätä menettelyä, joka on sangen tehoisa, voidaan käyttää ainoastaan ennen kuin kasvit ovat alkaneet versoa. Myöhemmin voidaan niitä pestä kvassialastuliuoksella (?)."

Että tällaisia vanhoja hyviä neuvoja! Osaa olen noudattanut ihan vahingossa ja ehkä siksi olenkin onnistunut säilyttämään muutamaa kasvia jo joitakin vuosia. Olisipa mahtavaa jos jostain vielä löytyisi pistokas tuollaisesta vanhasta paksulehtisestä lajista!! Lueskelen tuota kirjaa eteenpäin ja kirjoittelen päivityksiä jos löydän lisää mielenkiintoisia juttuja. Ainakin siellä on luvut mm. esikoista ja pelargoneista, jotka kiinnostavat kovasti.

Pian luvassa ainakin tänne etelään poikkeuksellinen lämpöaalto,  jee jee jopa +5 astetta lämmintä<3 Nauttikaamme:)


tiistai 19. helmikuuta 2013

Kässäkerhossa



Olin ajatellut kirjoitella täällä vaan puutarha jutuista, mutta nyt oli ihan pakko tuulettaa tämän maton valmistumista, oli se kyllä sellainen työvoitto! Hommasin tuon ruskean trikookuteen jo toissa talvena ja sehän tietysti loppui kesken. Lähetin oikein mallipätkän Kauhavan Kangas-Aittaan ja tiedustelin lisää saman väristä, vaan eihän sitä saanut:(  No nyt syksyllä löysin sitten markkinoilta tuota luonnonvalkoista ja pääsin jatkamaan nitkutusta:D Taisin hehkutella tämän valmistumista jo  kuukausia sitten, vaan käytössä huomasin että reunahan vetää ihan liian kireälle ja esikoinen ristikin tämän lättilumpeen lehdeksi kun reunat kääntyivät "hauskasti" ylös! Ei kun purkamaan ja vielä kahteen kertaan ennen kuin nyt julistan tämän siis jo toisen kerran valmiiksi:) Tuo malli on kangas-aitan asteri jota vähän muuttelin ja sen takia varmaan alkoikin ensin tuossa ruskealla olemaan liian löpsö ja sitten kun vähän kaventelin reippaasti niin sitten tosiaan kitistyi.  
Tuolla kangas-aitassa on muuten monia tosi kivoja ohjeita kannattaa käydä katsastamassa!




sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Kukkamessujen helmikuun blogihaaste

Olin ajatellut napata Uudenkaupungin kukkamessujen haasteen puutarhani aarre, mutta sehän olikin jo vanhentunut ja löysin sieltä helmikuun haasteen. Siis yhdistämpä nyt tässä näppärästi molemmat haasteet, kertomalla miten olen saanut aarteeni kukoistamaan. Siis aarteet monikossa kun en osannut valita kahden välillä:)


Rautatienomenapuu (`Malus Hyvingiensis`), joka kukki näin ihanasti jo ensimmäisenä keväänään! Tällä puulla on muutenkin tunnearvoa, kun istutimme sen esikoisen koulun alkamisen muistopuuksi. Tietenkään tuo omenapuu ei ehkä tarvitse mitään erikoisia niksejä kasvaakseen ja kukoistaakseen, mutta luulen että ainakin pari juttua auttoivat sen onnistuneessa kasvuun lähdössä. Ensinnäkin kuopan tuolle puulle rouhaisi kaivinkone! Kun maanrakennusalan naapurimme oli tekemässä tuota roskakopin vieressä (piilossa just puun takana) olevaa sireeni aitaa, johon muuten toi sireenit isoina oman pihansa autokatostyömaan alta, niin pyysimme samalla kaivamaan kuopan omenapuulle:D Kun istutuskuoppa oli tosiaankin kunnon kokoinen ja täynnä kuohkeaa multaa, oli puun helppo juurtua heti hyvin. Lisäksi kuoppa täytettiin kunnolla, jotta puu jäi pienelle kummulle. Vielä lopuksi laitoin puun ympärille hesarikerroksen ja kivesin sen pyöreillä seulanpääkivillä, joten rikkaruohotkaan eivät päässeet rehahtamaan sen juurelle kosteutta viemään.
Yksi asia tuon puun tulevaisuuden kannalta minua on kyllä alkanut vähän vaivaamaan. Nimittäin se, että onko tuon rungon pituus riittävä?? Näin nimittäin viime kesänä Loviisan avoimet puutarhat tapahtumassa vähän surullisen näköisen puun, jolla oksat makasivat aika lailla maata myöten. No pystyyhän niitä tietysti leikkaamaan, mutta harmittaa kun en tajunnut ostohetkellä valita mahdollisimman pitkä runkoista yksilöä, kun tuo puuhan ei tosiaan kasva enää pituutta!


Tässä toiset aarteeni! Tilasin nämä kirjopikarililjat (Fritillaria meleagris)  Villiniityltä syksyllä 2010 ja viime keväänä ne olivat mielestäni jo pikkuisen lisääntyneet! Luulen että näiden salaisuus on ihan niinkin tavallinen kuin kasville mieleinen valon/varjon määrä. Ne kasvavat kasvihuoneen päädyssä idän puolella ja ovat piilossa etelän puoleiselta porotukselta, mutta saavat valoa kuitenkin myös kasvihuoneen lävitse. Lisäksi maa tässä alhaalla on lehtometsää, joka on kait todella kauan sitten ollut myös jonkinlaista niityn pohjaakin. Myös särkynytsydän viihtyy tuossa keskellä, säilyttäen lehtensä koko kesän eli kyllä tuohon siis valoakin tulee. Tiedä nyt sitten mikä se aina onkaan se salainen niksi, vai perustuuko tämä puutarhan hoito sittenkin vain hyvään sattumaan ja hituseen onnea:)


Nämä pikarililjat (F. acmopetala) ovat samana syksynä istutettuja ja kasvavat särkyneensydämmen toisella puolella. Ovatkohan nämä sitten vähän liikaa tuon "sydänpehkon" varjossa, kun eivät ole näyttäneet viihtyvän yhtä hyvin kuin siskonsa. Nuo hailakat akilleijat ovat muuten viherakileijaa (A. viridiflora `Chocolate Soldier`) ja ne ovat taatusti liian varjossa ja odottavat siirtoa kunhan paikka löytyy.
No toivottavasti onni suosisi minua tuossa kukkamessujen blogihaasteessa ja voittaisin tuon VIP-paketin!! Laittakaahan toisetkin omat niksinne blogeihin, jotta voidaan kaikki oppia toisiltamme!

perjantai 15. helmikuuta 2013

Ensimmäiset taaperot koulittu

Keräsin näitä orvokin siemeniä loppu kesästä äitini kerrostaloasunnon pihalta yhdestä istutuksesta, jossa orvokit kasvoivat tosi tuuheina ja eivät olleet venähtäneet niin kuin ne yleensä ovat jo tuohon aikaan kesästä. Jännä nähdä millaisia näistä tulee jos pääsevät kukkaan asti!


Ihana tuo orvokin lehden muoto! Missä vaiheessa muuten yleensä koulitte näitä taaperoita? Onkos se yleinen ohje, että heti kun ensimmäinen "oikea" lehti sirkkalehtien jälkeen on kasvanut? Itse taidan odotella monesti vähän pidemmälle kun tuntuu että ovat vielä näin kahdenkin lehden jälkeen aika hauraita. Ihmeen pitkä juuri noillakin kyllä jo oli, monta kertaa pitempi kuin itse kasvi.



Meidän maalaisreissu taitaakin nyt ainakin siirtyä ja typistyä muutamaan päivään, kun meille rantautui vesirokko:( Onneksi näyttäisi ainakin nyt keskimmäisellä olevan aika lievä, mutta kutiaahan  nuo näpyt ikävästi. Siis tästä johtuen alkoikin heti tehdä mieli aloittaa lumen kaivuu urakka, kylmäkäsittelyssä olevien kylvösten päältä:) Nyt kun ei ollakkaan kauan poissa jos ollenkaan, niin ei tarvitsisi huolehtia kosteuden säilymisestä. Olin vaan kyllä alunperin suunnitellut sinnitteleväni kuun loppuun, mutta en tiedä maltanko kuitenkaan:D Kun on tuo valokin, ettei nyt ihan turhan takia tuota vinttiä valaisisi, heh! Kylmäkäsittelyssä olevien lisäksi olisi helmi- ja maaliskuussa kylvettävien joukossa pari kärhöä ja valkoinen iisoppi (Hyssopus officinalis, "Nectar White"). Tuosta Kamtshatkankärhöstä (C. fusca) olen varsinkin aika innostunut, haluaisin päästä kokeilemaan onko tuo kukka yhtä pehmeän tuntuinen miltä se näyttää:). Saa nyt nähdä sitten itävätkö ollenkaan, en olekaan ennen kärhöä kunnon siemenillä kylvänyt. Joskus laitoin itse kerättyjä jo syyskylvöihin, mutta niistä ei itänyt yksikään, vaikka aika pitkään kasvattelinkin kärhönä pientä pujon taimea:D Noissa kuvan kärhöissä ei ainakaan pussin ohjeissa mainittu mitään kylmäkäsittelystä, en tiedä miksi silloin edes laitoin ne syyskylvöihin?!


Tässä vielä tämän hetken kuva hortensiasta, joka oli siis kesä asussaa tuolla aiemmassa Hydrangea päivityksessäni. Siis ettei joku vaan luullut sen olevan niin virkeänä tällä hetkellä!
No mutta nyt laitan pienemmän päikkäreille ja lähden kaivamaan niitä kylvöksiä esiin:)

torstai 14. helmikuuta 2013

Ystävänpäivä



Hyvää ystävänpäivän iltaa toivottelen kera kukkakuvien tietenkin:) Kuvissa kaikille tuttu särkynytsydän (lamprocapnos spectabilis) ja kerrannaiskukkainen narsissi (Narcissus `Obdam`). Noita narskuja tilasin viime syksynä lisää, tuoksuivatkin niin ihanille! Samoin hankin syksyllä alennusmyynnistä myös valkokukkaisen särkyneensydämmen, oli vaan aika heikossa kunnossa, mutta toivottavasti juuristo oli vielä elossa. Sitten keväällä tuohon kivikasan penkkiinkin nousee toivottavasti vaikka mitä uutta syksyllä istutettua, ompa ihanaa kun voinkin nyt laittaa tänne kuvia pitkin kasvukautta.
Aika hassua, mutta mukavia kurakelejä tässä toivottelen kaikille, ulkona on jo vähän kevään tunnelmaa, eikös vain olekin?!

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Kirpparilta


Nummelassa sijaitsee aivan ihana kirppis, Katin sisustusnavetta!! Se sijaitsee nimensäkin mukaisesti vanhassa navetassa ja koko pihapiiri on niin hurmaava<3 Sieltä löytyy aina jotain ihanaa puutarhaan tai kodin sisustukseen, viime keväänä hankin sieltä Högforsin rautapadan ja tuon jo esittelemäni siemenlaatikon.
Eikös olekin hurmaava kansilehti tuossa Pellervossa?! En vielä kerinnyt lukea sitä, mutta siellä näytti olevan juttua mm. perunan viljelystä! Tuosta kirjasta luin jo hortensioista kertovan luvun ja siinä oli erittäin mielenkiintoisia juttuja, laitan siitä myöhemmin ihan oman jutun.
Mukavaa loppuviikkoa ja jos kaikki toivotaan oikein kovasti niin lunta ei enää tällä viikolla sada lisää, eihän!? Ja kun tuo sumu hälvenee niin kevät on tullut:D

tiistai 12. helmikuuta 2013

Siemenpotuista


Vuoden ensimmäinen Pähkylä, siis hyötykasviyhdistyksen jäsenlehti ilmestyi tässä taannoin ja siellä muistutettiin erikoispottujen varaamisesta hyvissä ajoin! No siitä innostuneena aloinkin muistella mitäs sieltä pottumaalta tulikaan kaiveltua viime syksynä?? Kiitos facebookin ja perunapäivitysteni löysinkin ne kaksi mielestäni parasta pottua! Ihan ykkönen oli kuningas Edvard:) Niin Englannissa kuin Ruotsissakin paljon viljelty vanha ja hyvä lajike, viljelty myös Suomessakin, vaan en ollut kyllä kuullutkaan koko potusta ennen hyötyläisyyttäni. Tuo peruna on niiin kauniskin että!! Ja tervekin oli ainakin näin yhden kesän viljelykokemuksen perusteella. Suosittelen lämpimästi kuningasta pottukattiloihin:D


Tämä punainen pottu on nimeltää Highland burgundy red. Se oli aivan ihmeen ihana myöskin! Myös ruveton ja sen punainen väri säilyi hyvin keitettäessä. Jäi vielä tekemättä se vaaleanpunainen muusi, mutta jos saan näitä ensi kesäksi, niin sitten on ihan pakko kokeilla:) Voihan se olla, että kun maitoa lisää niin väri laimenee, mutta ainakin kuorineen keitettynä jäävät ihanan vaaleanpunaisiksi <3


Tämä vänkkyrä on nimeltään Pink fir apple ja oli erityisesti lasten mieleen:) Minulle tuotti kyllä vähän hankaluuksia nuo kädet ja jalat sun mitkä ulokkee,t kun muksuille piti kuoria potut eikä yksikään "raaja" saanut mennä poikki:D Muuten ihana pottu ja aikuiset kun voivat syödä uudet potut kuorineen, niin vänkkyrät eivät haittanneet.




Tässä tosiaan vielä Shetland black ja Edgecote purple, joista ei jäänyt mieleen mitään erikoista. Nekin kyllä olivat täysin ruvettomia, mitä kyllä ihmettelen, kun viime kesä oli niin sateinenkin??! Tuossa purppurassa oli tosi ohuet kuoret ja pinnan värikin taisi säilyä keitettäessä, mutta sisältä olivat muistaakseni ihan tavallisen värisiä.
Kaikkinensa hauska oli saada kokeilla näitä erikoisuuksia, tästä muuten kiitos kuuluu Raunille, jolta sain näiden siemenperunat viime keväänä!! Siis kaunis kiitos!
Kovin kiittelen myös saamistani ensimmäisistä lukijoista, ihanaa jos joku jaksaa lukea meikäläisen sepustuksia kaikkine kielioppivirheineen:D

maanantai 11. helmikuuta 2013

Hydrangea

Hortensiat ovat lumonneet minut! Sain viime syksynä istutettua ensimmäiset puutarhaani ja voi mikä ilo niistä oli jo heti istutuksen jälkeen! Kuvailin niitä edestä ja takaa ylhäältä ja sivuilta:)


Tässä tavallinen syyshortenisa H. grandiflora.


Vanilla fraise.


Pallohortensian viimeinen kukkaterttu, jonka kuura kuorruttikin pian.


Tämä uusin istutus alue on nimeltään kivikasa:) Nimi juontaa juurensa siitä kivikasasta joka tässä kohdassa sijaitsi monta vuotta. Maanrakentajamme oli taitava ja asianta osaava ja hän ystävällisesti seuloi minulle kivet tontin omasta maasta! Vasta viime kesänä sain kärrättyä kivet muualle muureiksi ja varastoon uusia kiviprojekteja varten;)

Ennen

Jälkeen

Nyt kun sain näitä tavallisia hortensioita, niin mieleni on alkanut tietysti tehdä lisää ja vähän erikoisempia! Kyselinkin jo eilen Klorofyllissä (kasviharrastajien keskustelu foorumi) tammihortensian (H. quercifolia) perään:)


Tässä vielä kuva yhdestä ruokakaupan hortensiasta, jota olen pitänyt talvet sisällä ja kesät kasvarissa. Näistä se hortensiahuuma oikeastaan alkoikin ja lisääntyi vielä entisestään kun huomasin että nämä pystyy talvettamaan pelargonioiden tapaan.

Huumaannuttavaa uuden kasvukauden alkua!

perjantai 8. helmikuuta 2013

Jo vihertää

Tästä se alkaa meikäläisen bloggailu, jipii! Olinkin yllätyksekseni ollut bloggerissa jo huhtikuusta 2011 asti. Yritin jo tuolloin perustaa omaa blogia ja jäin silloin siihen uskoon, että en siinä onnistunut joten se sitten silloin jotenkin jäi. Olin kuitenkin onnistunut luomaan itselleni profiilin ja varaamaan tämän nimen käyttööni! nimen keksin siitä kun lapset ovat aina kutsuneet minua mamaksi tai mammaksi. Olen varmaan perinyt lempinimeni pappani äidiltä jota myöskin kutsuttiin aikoinaan samalla nimellä.


No mutta siis asiaan eli siihen vihreään! Tämän kasvukauden 2013 ensimmäiset kylvöt tein 20. päivä tammikuuta. Laitoin kylmäkäsittelyyn jättikarhunputkea (angelica gigas), jaloängelmää (Thalictrum dipterocarpum), nuokkulaukkaa (Allium insubricum) ja täpläkelloa (Campanula takesimana). Näistä täpläkello itikin ilman kylmäkäsittelyä, joten se pääsikin paistattelemaan lampun alle kun nuo toiset hautasin vielä hangen alle palelemaan. Saa nähdä vaan miten ne saan sieltä kaivettua ylös kun lunta on sen jälkeen satanut ihan kamalasti, en kait vaan joudu odottamaan kevääseen asti???

 Tuossa kuvassa on muuten rakas siemenlaatikkoni joka löytyi joku vuosi sitten eräältä kirppikseltä. Se on siskoni teorian mukaan kenties kuulunut joskus jollekin nunnalle! Kannessa lukee saksaksi `Bete und arbeite`, rukoile ja tee työtä. Kuva on viime keväältä ja istutin silloin ensimmäiset daaliani. Koska minulla ei ole omaa kellaria (vielä) niin olen yrittänyt pidättäytyä ostamasta daalioita ja muita kellarissa talvetettavia juurakoita, vaan nyt en enää voinut olla ilman daalioita ja nuo juurakot majailevat nyt sukulaisten kellarissa! Kuvan jaloleinikit olen tallettanut talven yli komeron hyllyllä ja jännityksellä odotan saanko niistä kasvamaan jotakin myös tulevana kesänä. Alemmassa kuvassa nuo leinikit keimailevat kuin vasta rakastunut pariskunta, voi kumpa näkisin ne ensi kesänä uudelleen!!