Kevät etenee

Galanthus nivalis `Flore pleno`

G. nivalis, tavallinen lumikello

Tässä taas pihakierroksen antia! Jotenkin tuntuu että kevät etenee yhtä aikaa nopeasti ja hitaasti! Pian alkaa jo toukokuu ja monena vuonna sen loppu puolella on ollut jo todella kesäistä. Hitaus taas varmasti aiheutuu vain omasta malttamattomuudestani nousevien kasvien suhteen:) Ompa tämä ristiriitaista kun kovasti toivoisi kasvien nousevan nopeasti ihasteltavaksi ja sitten samalla jo suree kevään loppumista!!
Ensimmäisissä kuvissa on kaksi lumikelloa, jotka olen saanut hankittua puutarhaan! Nämä ovat kyllä sarjassa, näitä on pakko saada lisää ja paljon, paljon... Juuri Saila kertoikin omassa Saaripalsta blogissaan lumikelloista ja niihin liittyvistä ongelmista. Monesti pussillisesta nousee ehkä yksi, joskus ei yhtään, joten kärsivällisyyttä näiden kanssa ihmiset! Se palkitaan vuosien päästä. Noissa kerrotuissa oli itselläni monena vuonna vain yksi kukka, vaikka istutin seitsemän sipulia. No nyt viimein tänä keväänä kukkia tuli kokonaista 6 kappaletta:D Hitaasti hyvä tulee!!

Hyötytarhan puolella lumi on viimein sulanut kasvimaan päältä ja raparperit työntävät mukavan näköisiä muhkuroitaan maan povesta! Kompostin taakse itsestään ilmestynyt terttuselja (paskanmarja) pullistelee silmujaan tavalliseen tapaansa hyvissä ajoin. Pienempi silmu kuuluu viime syksynä istutetulle mustaseljalle (Sambucus nigra `Black Lace`). Olin onnesta pörheänä kun huomasin, että hän on elossa ja silmuja on puhkeamassa melko ylhäällekin. Ihan latvus vaikuttaa paleltuneelle, mikä onkin tälle ilmeisesti aika yleistä.

I sammalkiven kupeessa kasvaa ilmeisen vanha, karvaisia karviaisia tekevä pensas, joka tulee lehteen jo aikaisin (johtuneekohan vain kasvupaikastaan kiven lämmössä?). Marjat ovat tosi hyvän makuisia, vaikkakin melko pieniä. Laitoin sille viime kesänä katetta, joten saas nähdä mitä siitä tykkää. Tästä tontilta löytyi paljon muitakin mielenkiintoisia kasveja, niistä voisi tehdä ihan oman postauksensakin joskus. Minulla on alusta lähtien ollut sellainen olo, että tässä lähellä on täytynyt olla joskus asutusta, vaikka mitään kivijalkoja yms. ei ole koskaan löytynytkään. Toisaalta vieressä on taimisto, josta kasveja on voinut kulkeutua myös lähi maastoon!?

Posliinihyasintit availevat hitaasti kukkiaan, onneksi myyrät eivät ole löytäneet näitä.

Valkovuokkoja on tänä vuonna nousemassa ihan valtavasti!! Pihalla on vaikea kävellä kun yrittää olla astumatta pienten päätään kumartavien vuokkojen päälle. Alemmassa kuvassa olevan valkovuokon pitäisi olla kerrottu kukkainen Anemone nemorosa `Vestal`. Kaikki kolme pikkuruista juuren pätkää puskevat hentoisia kukkavarsia<3

Kirjopikarililjojen ensimmäiset alut ovat nousseet pintaan! Laitoin näiden päälle syksyllä keittiöjäte kompostia ja nyt pelkäsin, että oliko kerros liian paksu kun alkuja ei alkanut näkymään. Toivottavasti tykkäävät kuitenkin kompostista ja nousevat yhtä ihanasti kuin viime keväänä, olin heistä ihan hurmioituneena:)

Isoja laukkoja minulla oli viime vuonna ensimmäista kertaa ja ihastuin niihin todella paljon! Tähän Moskovan kaunottaren ympärille pitäisi nyt nousta yksi jättiläinen, koristelaukka Allium `Ambassador` ja joitakin ukkolaukkoja (A. purple Sensation). Jospa tuon alueen vielä joskus saisi kasvamaan tuuheana, jolloin isot laukat ovat mielestäni parhaimmillaan, kurkistellessaan rehevän kasvillisuuden yläpuolelle!

kevättähti Pink Giant

idänsinililja Siberica

Nurmi alkaa jo vähän vihertämään! Apua, nurmikolla kasvavat vuokot ja sipulikukat vasta nousevat. Siinä onkin taas vahtimista ettei nurmea ajettaisi liian aikaisin kukkivilta kohdiltaan!! Mutta nyt vapun viettoon, ilma näyttääkin mukavasti selkenevät ihan niin kuin ennusteessa luvattiinkin! Munkkia ensin massuun ja sitten lasten kanssa ulos pamauttelemaan paukku serpentiiniä:)

Mukavaa Wabbua kaikille<3

Mielenmaisema

Niin miten sitä ihminen ajautuukaan asumaan kuka mihinkin? Mikä vaikuttaa valintoihimme? Jokaisella on oma unelmansa kodistaan ja siitä millaisessa ympäristössä haluaisi elää ja asua. Itselläni rakkaus peltoihin ja niiden tuomaan tilaan ja avaruuteen juontaa kyllä varmasti juurensa lapsuuden kotiini Keski-suomeen. Siellä sinapin keltaisessa rintamamiestalossa asuttiin peltojen ympäröimänä, tuulessa ja auringon porotuksessa, ihan kuin nyt oma perheeni täällä meidän kodissamme!

Pellolla maisema vaihtuu koko ajan ja niin kuin aallot liikuttavat järvimaisemaa, niin tuuli tekee aaltoja myös viljan korsilla. Keväinen oraan vihreä on väri, jota voisi tuijottaa loputtomiin<3

Syksyllä kun vilja alkaa kypsymään, maisemaan liittyy haikeus kesän loppumisesta, vaikka toisaalta on aika iloita sadonkorjuusta!

Lapsille ja varsinkin pojille on erittäin tärkeää kaikenlaisten koneiden vierailut pellolla, silloin seurataan silmä kovana, miten maanviljelijä hoitaa peltoaan ja korjaa sadon.

Kaikenlaisia luonnonilmiöitä ollaan päästy näkemään avonaisella taivaalla, erityisesti tämä pyörre mikä lie ja ukkosen salamoinnit ovat jääneet mieleen.

Kunnon valokuvaa en löytänyt juuri kynnetystä pellosta, mikä sekin on omalla tavallaan kaunis kaikkine ruskean ja beigen eri sävyineen.

Talvella pelto antaa perheelle monia ilon aiheita! Siellä hiihdetään ja sinne lasketaan mäkeä talon vieressä olevalta kalliolta. Hankiaisten aikaan on ihanaa kun voi vapaasti, lumihankien kahlitsematta kävellä vaikka kuinka pitkälle! 

Viimeinen kuva löytyi sattumalta peltokuvia etsiessäni ja tämä "herkistely" loppuukin sitten oikein kunnon mainos pläjäykseen, vaan ei maksettuun sellaiseen;D Perustaessani viime kesänä tätä kivikasan istutusaluetta, joka sijaitsee melkoisessa rinteessä, pähkäilin aikani miten hoitaisin tässä kastelun?! Bongasin sitten onnekseni tämän juurikastelijan Sarin puutarhat blogista ja tilasin sen Esviltä. Oli muuten erittäin hyödyllinen kapistus, suosittelen lämpimästi myös tasamaalle ja erityisesti rinteeseen! Vesi menee todellakin juuri sinne mihin pitääkin eli kasvien juurille, eikä liritä pieninä puroina rutikuivan maan pinnalla. Viime syksyhän oli melko sateinen, joten kovin paljon en tätä sitten kuitenkaan tarvinnut, mutta nythän sitä taas tarvitaan tuon uuden alueen kasteluun! En ole muuten vielä keksinyt nimeä uudelle alueelle!! Mikähän se voisi olla?! Meillä on jo nimettynä ainakin sammalkivi I ja sammalkivi II, luonnonalue ja talon ja kasvihuoneen vierus penkit:) Ai niin ja maitokopin pikkupenkki tuossa roskakatoksen takana:D Hm taidan ristiä uuden alueen vain tylsästi sisääntuloalueeksi, joo se se on! 

Mukavaa viikonloppua!

Uusi istutusalue

 Aivan yllättäen laitoin eilen alulle ihka uuden istutusalueen! Tämä kamalan näköinen multakasan jämä on ollut tuossa kallion alla jo monta vuotta ja viime syksynä siihen tuotiin kuormallinen oikein mustaa multaa, joka sitten siirrettiin melkein kokonaan toisaalle. No tietysti jämät jäivät siihen jälleen lojumaan, odottamaan... No mutta eilen sitten mietittiin mitä sille tehdään ja en yhtään vastustellut kun minulle väläytettiin uuden alueen mahdollista perustamista tuohon kohtaan. Aluksi mietittiin jäisikö kohta joskus tulevan autokatoksen tielle, mutta ainakin nyt siihen päätelmään jäätiin, että alue saisi olla sijoillaan ainakin toistaiseksi ja luultavasti lopullisestikin! Lapioin ja harasin kasan tasaiseksi ja jätin sen tarkoituksella aika kumpareelle kun luonnostaan tuossa kohdassa ei ole multaa nimeksikään vaan lapio karahtaa kovaan moreeniin. Lisäksi tuohon kolataan talvella lumia, joten alueen etureina sai jäädä jonkin matkaa tiestä. Mitään korkeaa siihen ei voi vielä istuttaa, koska alueen yli kulkee talvisin kulmakunnan mahtavin laskumäki hyppyreineen, ja nyt tämä kumpare vaan helpottaa hyppyrin muodostumista:D

Sain kumpareen eilen tasattua ja kerättyä kottikärryllisen rikkoja pois. Uusimmasta mullastakin kasvoi jo viime kesänä kaikenlaista rikkaa ja niiden kaikkien pois kerääminen olisi mahdoton tehtävä. Joten päädyinpäs taas kokeilemaan samaa kikkaa kuin "kivikasan" istutusalueella viime vuonna. Oman sanomalehti varaston turvin pääsin eilen alkuun, mutta tänä aamuna kävin sitten dyykkaamassa lisää:D Vähän piti miettiä missä olisikaan enää sellaisia roskiksia joista saisin lehdet noukittua, mutta löysin lopulta itseasiassa kaksikin hyvää paikkaa. Aika reilusti tuohon märkiä sanomalehtiä laitoin ja reilusti limittäin, ettei saumoista pääsisi heti luikertelemaan rikat pintaan. Lieneekö sitten tämäkään konsti kovin kauan rikkoja pidättelee, mutta jotakin on yritettävä. Aamupäivällä sain uutiset multiin ja iltapäivällä kärrättyä kuorikkeen lehtien päälle. Kuorike kasa olikin vielä sisältä ihan jäässä, mutta sen verran siitä irtosi, että sain painoa lehtien päälle jottei tuuli niitä vie mennessään. Sitähän mietin kovasti jo viime vuotisen alueen kanssa, että kuinka paljon tuota kuoriketta uskaltaa laittaa?! Siis ei kait puut ja pensaat siitä huonoa tykkää, mutta mitäs sanovatkaan perennat?? Jätin kyllä perennojen ympäristön paljaaksi, mutta nähtäväksi jää miten sitten lopulta viihtyvät. Katsotaan nyt sitten mitä tuohon lopulta istutankaan, jotakin matalaa vihreää alareunaan ehkä, ehdotuksia?! Ja tietysti kaikkia omia kylvettyjä voisi tuohon laittaa kun muuallekaan ei oikein mahdu.

kahvipaussilla olikin sitten ihan mukavasti lueskeltavaa:) Silmiini osui lehtiä asetellessa tosi mielenkiintoinen juttu Maaseudun tulevaisuudesta. Artikkeli kertoi kirjailija, puutarhuri Hanna Tuurin elämästä Irlannissa miehensä Ciaran Burken kanssa. Eräs lempi puutarhakirjoistani Virheän saaren puutarhoissa on juuri Hannan kirjoittama! Kyllä tuo Maaseudun tulevaisuus on sitten hyvä lehti, joskus kyllä vielä haluaisin tilata sen, vai jatkaisinko vierailuja lehtiroskiksella;DD

Ensimmäiset valkovuokot olivat tänään auenneet <3

Mukavaa loppuviikkoa ja muistakaahan välillä suoristaa selkänne;)

Räpsyjä pihakierrokselta

Voi näitä sinivuokkoja <3 Miten onnellinen olenkaan niiden joka keväisestä ilmestymisestään muuten niin karuun ja ruskeaan maahan! Niiden runsaus vaihtelee jonkin verran eri vuosina, liittyykö se kenties kosteuteen tai mihin, mutta aina niitä on kuitenkin ollut paljon! Keski-suomessa tällaisia vuokkomeriä ei ainakaan minun kotiseudullani ollut, vain yhdessä paikassa kallion alla ja siihenkin ne oli mitä ilmeisemmin siirretty jostakin?! Niitä kyllä käytiin pienenä aina koulumatkalla ihmettelemässä:) Empä silloin vielä tiennyt, että asun joskus vuokkojen ympäröimänä <3

Valkovuokkojakin nousee koko ajan lisää! Niiden kumartava tapa nousta maasta muistuttaa kirjopikarililjojen viehkeää nousua. Jotenkin tuntuu että kaikilla on nyt kovin kiire tulla kukkimaan, ihan kuin luontokin olisi jo malttamattomana odotellut lumien sujamista:) No vielä meidän pihassa on jonkin verran lunta, ei siitä vaan niin helpolla eroon pääse:/ Eilen kuitenkin pääsin jo vähän rapsuttelemaankin! Sepeli on ihan hyvä teiden pinnoite näin maalla, vaan sitä kulkeutuu aina tosi ikävästi kolan mukana nurmikoille ja kalliolle. Ei auta kun joka kevät vaan rapsia ne takaisin tielle. Nyt huomasin, että ne olisi kätevintä heitellä jo lumien päältä heti ilmestyessään lapiolla tai viimeistään ennen kuin nurmikko alkaa yhtään kasvamaan raapia haravalla tai katuharjalla.

Näitä posliinihyasinttejä (Puschkinia scilloides) istuttelin syksyllä 2011 tuohon luonnonalueelle "kesäkeittiön" yläpuolelle. Nyt vasta löysin siitä ensimmäiset nupullaan, vaikka kaupungilla näin niitä jo täydessä kukassa. Pelkäsin jo että myyrät olisivat syöneet ne suihinsa. Jännä nähdä lisääntyvätkö tässä, vai viekö myyrät joskus taas kaikki.

Myyrien suihin joutuivat näiden pikkuruisten Idänsinililjojen (Scilla siberica) "emot":( Onneksi kerkisivät siementää ja nyt vain odottelen, että nämä muutaman millin pituiset sipulit kasvavat kukkiakseen taas!

 Suklaakirsikassa on jo näin pulleat silmut! Sen kasvupaikka on melko haastava sijaitessaan korkealla kalliolla, kuitenkin melko syvässä multataskussa. Hän on erityistarkkailussani ja mikäli alkaa näyttää kärsivältä siirrän sitten parempaan paikkaan.
Maksaruohot ja mehitähdet aloittelevat nopeasti ja osa on myös ainavihantia, joten niistä on iloa heti kun lumet häviävät. Tonttimme onkin suurelta osin näiden (ja käärmeiden, yöks) luvattu maa:D Kuivaa ja karua koko yläpiha.
Mukavaa loppuviikkoa ja iloisia jälleen näkemisiä heräävien kasvien parissa!

Kevät puuhia

Kyllä tämä kevät vaan on niin erityinen vuodenaika, eikös olekin?! Noin äkkiseltään jos vilasee pihalle ja lumesta vapautuneita maita, niin ei hevin voisi uskoa, että sieltä enää koskaan voi ilmestyä mitään elollista, niin kuolleelta kaikki näyttää! Mutta kun vähän vaivautuu kyykistelemään ja aluksi vaikka vähän penkaa hellästi maata, nostelee lehtiä tieltä, niin jopa sieltä elämän merkkejä löytyykin!   Kuvan akileijan lehden on kyllä täytynyt muodostua jo syksyllä, koska maa oli vielä ihan jäässä kun  kohtasimme:)

               

 Daalian juurakot (paitsi "Loviisalaiset") istutin eilen esikasvatukseen, vaikka se ei liene näillä leveysasteilla olisi tarpeenkaan, vaan vaaleanpunainen juurakko puski jo niin mukavan kokoista alkua, joten en malttanut olla heitä multiin heittämättä! Valkoisessa ei näkynyt vieläkään eloa, vaikka juuret kyllä tuntuivat napakoille. Kehittelin tuollaisen yösuojan vadin päälle, mutta hainpa heidät kuitenkin eilen illalla sisälle, kun Foreca lupaili -5 pakkasta. Aamulla oli juuri ja juuri nollan yläpuolella, joten on se varmasti käynytkin miinuksella yön aikana.

Tuossa kasvihuoneen viereisessä penkissä ovat jo monta vuotta kasvaneet Peace ruusut, jotka nyt kyllä näyttävät kovin huolestuttavilta:( Varret ovat mustuneet oikeastaan ihan alas asti, kun muina vuosina on vihreää jäänyt ihan hyvän matkaa. No katsotaat rauhassa heräävätkö vielä henkiin! Olen tosiaan joka vuosi leikannut nämä vasta keväällä ,kun on nähnyt mihin asti ovat paleltuneet, oikea oppisesti kait ne leikattaisiin jo syksyllä?! 

Kasvimaa oli vielä eilen näin luminen. Siihen kolattiin lumia tuosta kasvihuoneen edestä, joten sulaminen kestää vielä hetken. Syyskylvöt olivat paljastuneet kompostin vierestä ja toisen mansikka amppelinkin nostin jo kasvihuoneeseen! Tuo vaaleanpunakukkainen mansikka oli vielä jäässä:) Eniten noista kylvöksistä odotan, miten jo toissa talvena kylvämäni varjoliljan siemenet itävät. Kaivelin heitä esiin syksyllä ja huomasin, että vihdoinkin olivat siemenet haljenneet ja jotakin tunki ulos:D Uusia hyötykylvöksiä laitoin tulemaan tässä taannoin (13.4) lasten askartelemiin sanomalehtipotteihin. Hienoihin potteihin pääsivät kasvihuonekurkku (`Bella`F1), maustebasilika ja kiinalainen ruohosipuli (Allium tuberosum). Enää kurpitsat ja avomaankurkut puuttuvat, ne laitan perinteisesti vasta toukokuun alussa ja ovat kerinneet vielä ihan hyvin.

Metsän puolella on alkanut hurja tykitys!! Sinivuokkoja voi kohta nähdä joka puolella ja valkovuokotkin nostavat jo terhakkaasti päätään. Tontin luonnonalueilla on jo vaikea kävellä, kun yrittää väistellä kukkia, tosin tuo liene turhaa koska kuitenkin kolme jalkaparia kavereineen rymistelee ympäri pihaa täysin surutta:) Olen aina yrittänyt olla kovasti heitä kieltelemättä, mutta sen olen tehnyt kyllä selväksi ettei sammalkiville kiipeillä, koska sen uusiutuminen on niin hidasta ja  meillä on myös kiviä joiden päällä ei kasva vielä mitään.

Lidl:ssä oli torstaina myynnissä valtavasti sipuleita ja juurakoita. Mukaan lähti nuo Tuoksumiekkaliljat (Acidanthera), Ananaslilja? (Eucomis bicolor), Nerine (N.`Bowdenii`) ja Tuberosa (Polianthes `Tuberosa`). Koitin selvitellä netistä tuon miekkaliljan nimeä kun pussissa luki vain tuo Acidanthera ja huomin, että sitä löytyi myös nimellä Gladiolus callianthus. Mikähän tuon nimi nyt sitten oikein onkaan?! Noista neljästä tuo Ananaslilja on minulle ihan uusi tuttavuus, enkä näitä muitakaan ole koskaan kasvattanut, jännää! Tuota Nerineä olen jo pitkään haeskellut ja ajattelin, josko sitä kasvattelisin samaan tapaan kuin noita Onnenapiloitanikin. Talvella saavat mukulat levätä viileän komeron puolella ja sitten keväällä tammikuussa nostan ne lampun alle. Onkohan hyvä suunnitelma?! Noista muista ei ole vielä säilytys suunnitelmia muutakuin että maahanhan niitä ei voi jättää, joten nostan ilmeisesti syksyllä sipulit vaan sisälle ja laitan paperipusseissa komeron hyllylle, miltäs kuullostaa? Heh tietysti tässä kannattaa myös pitää mielessä, että sipulit mätänevät ennen kuin pääsen toteuttamaan talvi säilytystä:D

Mukavaa sunnuntaita kaikille ja nyt äkkiä pihalle:)