maanantai 27. kesäkuuta 2016

Kuulumisia




Arum elongatum

Ompas edellisestä postauksesta hurahtanut jo pitkä aika! Tähän aikaan vuodesta aika kiitää monin verroin nopeampaa vauhtia ja aina vain tuntuu löytyvän tärkeämpääkin tekemistä, kuin koneen äärellä istuminen. Nyt olen kuitenkin tullut siihen pisteeseen, että olen mielestäni ansainnut ainakin tämän yhden illan lorvimisen koneella:) Sain nimittäin eilen kesän jättiprojektini likipitäen ainakin puoleen väliin valmiiksi. Terassin puitteet ja kaiteet on nyt rapsutettu, hiottu ja pesty!! Ja sain viimein tilattua puusepältä myös takaterassilta uupuneet pylvään hatut. Enää homeenestoaineen levitys, osaan kaiteita pohjamaali ja vihon viimeisenä sitten kaikkien osien maalaus. Huoh, toivottavaa olisi, että tämän operaation jälkeen kaiteet pysyisivät siistinä hieman pidempään kuin edellisen maalauksen jälkeen. Tällä kertaa mennään kokonaan alusta loppuun Uulan tuotteilla, ei enää maalimyyjän suosittelemaa muovimaalia kiitos! Muovi irtoili paikoitellen suurina limpareina:( Vaikka ovathan nuo kaiteet toki melkoisen säärasituksen alaisia, kun pellolta painaa tuulen kanssa vettä ja lunta. Vaan silti pitäisi minusta maalin kestää kuitenkin muutamaa vuotta pidempään.

No mutta sitten siihen tärkeimpään, eli puutarha kuulumisiin. Ihanainen Nuppulan taimivaihtokin oli ja meni. Mukaan tarttui taas takakontin täydeltä uusia upeita taimia ja sipuleita. Erityisen onnellinen olen erikoisista lumikellojen sipuleista, joita hamstrasin useita erilaisia. Sipulit olivat tuoreita, lähes juuri maasta nostettuja ja laitoinkin ne heti kotona pikaisesti maahan 3. varjotarhan penkkiin. Lähes kaikki tähän mennessä hamstratut kasvit sainkin multiin jo ennen suuria sateita (no meillä tuli n. reilut 50 mm), vain lammikon ympärille tarkoittamani kasvit odottelevat vielä kasvarin vieressä varjossa. Ja tätä vauhtia jos lammikko edistyy, niin saavatkin vielä odotella melkoisen tovin:( Lammikko on aina vain lähes puolillaan vettä, jota olen pumppaillut pois pitkin kesää. Noinkohan tuo kuivuu kokonaan ollenkaan kun nytkin parhaillaan vettä ripeksii. Onneksi kesälomaani on vielä kolmisen viikkoa aikaa, joten vallankin jos kelit tästä vaikka nyt kuivuisivat, niin ehkä on toivoa saada kumi paikoilleen vielä tämän vuoden puolella:) En ole kyllä vielä edes tilannut kumia, odottelen josko tulisivat sitten loppu kesällä taas tarjoukseen. Ennen kumin laittoa on kuitenkin vielä hurjasti lapiotyötä ja vaikka mitä työvaiheita edessä.

Postauksen aloituskuvissa näette muuten melkoisen haisulin ;) Tänä vuonna kerkisin kuvata tuon varjotarhan takaosissa viihtyvät, jokseenkin eksoottisen näköisen kasvin (Arum elongatum), ja voi mikä lemu siitä lähtikään kuvan ottamisen aikoihin. Lieneekö tuoksunsa muistuttaisi jotakin raadon tai muun vastaavan hajua, yöks. Onneksi haju ei leviä kuitenkaan kovinkaan kauakasi, eikä sitä tunne edes nurmikon puolelta kasveja ihaillessaan. Kuvausta varten oli kuitenkin pakko hiippailla metsän puolelle lähietäisyydelle:)


Nämä tötteröt puolestaa koreilevat vain ylväällä ulkomuodollaan, eivätkä onneksi tuoksahda millekkään. Ylemmässä kuvassa on Sulevilta tilattu Arisaema amurense, jonka alkuperä on Tallinan kasvitieteellisestä puutarhasta. Alemmassa sama kasvi Vakka-Taimesta. Hienoinen väriero on kasveissa huomattavissa, vaikka saman nimisiä ovatkin.



Tässä kuva uusimmasta kärsäkallastani, Arisaema ciliatum. Tämäkin on onneksi jo päässyt kasvupaikalleen, mutta jostakin syystä se on jäänyt minulta istutuksen jälkeen kuvaamatta. Siellä se kyllä vielä eilen ainakin kukki täyttä päätä, nämä ovat kolmilehtien tapaan hyvin pitkäaikaisia kukkijoita. Ensimmäisen kuvan haisuli taas vuorostaan kukkii kauniisti vain muutaman päivän ajan, sen vuoksi se jäi minulta viime vuonna kokonaan ikuistamattakin.

Geranium phaeum Lavender Pinwheel
Loppuun vielä kuva viimeisimmästä kurjenpolvi hankinnastani. Lieneekö tämäkin kasvisuku kohta saa Mamman pauloihinsa, pahasti merkit viittaavat siihen suuntaan :D
Kuvia olisi koneella paljon, paljon, paljon.. Taidampa kuitenkin nyt pätkäistä tämän postauksen tähän ja jatkaa myöhemmin. Harmittaa vain kun postaukset tulevat minulta niin myöhässä, että kasvien kukinta-aika ei välttämättä aina täsmää postauksen päiväyksen kanssa. Näillä paukuilla kuitenkin mennään ja postauksia tippuu harvaksiin varmasti myös tulevaisuudessa.

Tässä vielä linkki uusimpaan Gardener`s Worldin jaksoon <3 Sadepäivän sattuessa tämän ohjelman kaikki muutkin jaksot ovat niin kivaa katsottavaa. Mutta nyt toivottelen leppoisia kesäkuun viimeisiä päiviä, keskikesän huumaa, sitä tämä aika on täynnänsä!!

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Kolme kuningatarta ja viehkot hovineidot



Parahiksi viime viikon helteillä avasi kukkansa vielä pieni omenapuun taimi, Tumma kaunotar<3 Tämä kaunotar laahaa selvästi muita omenapuita jäljessä, sillä hyötytarhan omput olivat jo kukkansa varistaneet, kun tämä vasta varovaisesti availi nuppujaan. Kaunotar kasvaa täydessä valossa pellon reunalla, joten valon puutteestakaan ei varmasti hidastelunsa johdu. Ihanaa onkin, että kaikki omenat eivät kukahtele suinkaan yhtä aikaa, muuten kukinta olisi vieläkin nopeammin ohi. Olisipa tonttimme vaan isompi, kauniita koristeomenapuita olisi ihanaa saada mahtumaan vielä useita lisää. Pakko kait alkaa jossakin vaiheessa karsimaan lisää luonnonpuita pois, vaan kun ei niitäkään raatsisi kaataa.




Parhaillaan tykittää kukkaloistoaan tämä keväällä Hankkijalta hankittu nietospensas, `Yuki Cherry Blossom`. Olen tähän niin ihastunut. Valkoinen nietospensas on aloittanut kasvunsa talven jälkeen lähes maan rajasta, mutta kasvu on onneksi runsasta ja vahvan näköistä. Ehkäpä sekin vielä joskus ilahduttaa kukinnallaan.



Kolmas puutarhan tämän hetken kuningattarista on ehdottomasti tämä ruusuorapihlaja `Paul`s Scarlet`. Leikkasin tätä keväällä varovaisesti, ei näyttäisi olleen siitä onneksi moksiskaan.


Valkoisiin pukeutuneet hovineidot kuiskivat salaisuuksia kivikasan penkin uumenissa, rusokirsikan alla. Näiden arovuokkojen sanotaan olevan kovia leviämään, mutta aika hitaasti ovat minulla levistyneet. Vasta nyt usean vuoden jälkeen voin sanoa, että ovat jonkin verran levittäytyneet tuohon alueelle. Saavat rauhassa jatkaa alueen valloittamista, ovat niin kauniita heti nuppuvaiheesta lähtien<3 Orvokit sinkkisangoissa alkavat vähitellen retkottaa, mutta onneksi minulla on vielä kasvarissa runsaasti keijunmekon taimia istuttamatta. Ne jurottivat varmaan kaksi kuukautta kasvamatta mihinkään, mutta nyt ihan viikon sisällä on kasvu alkanut uudelleen. Ehkäpä niistä vielä saan mukavat kesäkukat näihin sankoihin, orvokkien tilalle. Täytyy vaan käydä lähimetsästä (lupa on) hakemassa pieniä risuja tukikepeiksi keijusille:)

Westersin puutarhapäivä 2016


Jo toistamiseen sain tilaisuuden osallistua ihanaisen Westersin keittiöpuutarhan järjestämään puutarhapäivään! Vaikka Kemiönsaareen on melkoinen matka, oli vierailu taas monin verroin sen vaivan arvoista. Heti alkajaisiksi ryntäsin tietysti Vakka-taimen myyntipisteelle ;) Ja aina vaan Vesalta löytyy lisää aarteita puutarhaani<3 Tällä kertaa valikoima olikin ihan erilainen kuin Marketanpuistossa ja mukanaan oli runsaasti metsäpuutarhan kasveja. Hankin häneltä varjolehden (Diphylleia cymosa), klintonian (Clintonia borealis) ja lilakiehkurakielon (Polygonatum verticillatum, muistuttaa kovasti väriltään  P. prattii :ta, mutta kasvi on kookkaampi ja kukan kello isompi ja enemmän kellomainen). Voisi hyvinkin olla P. verticillatumin ja P. prattiin risteymä??! En tosin löytänyt asialle mitääs vahvistusta netistä, tämä on vain omaa arvailuani. Nämä Vesan kasvit ovat kyllä sellaisia mysteerejä, mutta juuri se tekee niistä niin kiehtovia <3
Toinen mieluinen myyjä paikalla oli kärsäkallaharrastaja Henrik Salenius. Vaikka aluksi luulinkin, että hänen kasvinsa olivat myös Vakka-taimen kasveja, niin lopulta tunnistinkin hänet Kotipuutarhalehden jutun (8/2015) perusteella. Olivat myymässä kasvejaan niin vieretysten ja molempien kasvivalikoima oli niin samanlainen, kiehtovan erikoinen :) Henrikin kasveista mukaani tarttui ehdottomiin tämän reissun ykköslöytöihin lukeutuva kärsäkalla Arisaema ciliatum. Sain nyt kaverin A. amurenselle<3
Westersin puutarhalta sain kyllä reissun ehdottoman ykköskasvin. Sain nimittäin suuni auki ja pyysin mahdollisuuden ostaa jakopalasen puutarhan perillä kasvavasta vaaleanpunaisena kukkivasta koristeraparperista! Voi kuinka en meinannut housuissani pysyä, kun odottelin puutarha-apulaisen saapuvan tiedustelureissulta:) Voi onnea, talon emäntä Gunilla oli kuin olikin valtuuttanut apulaisen kaivamaan minulle palan tuosta vuosia ihailemastani kasvista<3 Nyt vain hoivailen sitä aluksi purkissa, jotta saisin sen juurtumaan. Mietin, että kannattaisiko minun leikata osa lehdistä puolikkaiksi, jotta haihduntapintaa olisi vähemmän?! Uskallanko?


Seuraava onnen aihe oli, kun istahdin ensimmäiselle luennolle. Alkuperäiseen ohjelmaan olikin tullu joku viime hetken muutos ja huomasin kuuntelevani komean ;) puutarhurin, Juha Ujulan luentoa syötävästä metsäpuutarhasta!! Herttinen sentään miten mielenkiintoinen luento se olikaan ja juuri minua kiinnostavasta aiheesta. Luennoitsija oli ollut Martin Crawfordin opissa Englannissa ja hänellä oli kuvia Martinin puutarhasta. Esittelin tuon Martinin kirjan täällä.  Koska olin pureutunut tähän aiheeseen jo aiemmin, oli luennon sisältö toisaalta jo tuttua, mutta oli niiin super jännää nähdä niitä kuvia ja pieni videon pätkä tuon kirjoittajan omasta puutarhasta.


Paljon kuvia ja tietoa luennolla kuuli myös luennoitsijan ystävän puutarhasta, Laitilan Kivijärveltä.



Tämä slaidi oli erityisen mielenkiintoinen. Luennoitsijan oma mielenkiinto kohdistui tällä hetkellä varsinkin erilaisiin syötäviin pähkinöihin, joita voisi myös täällä suomessa kasvattaa. Hävettää oikein myöntää, että vaikka asumme pähkinälehdon vieressä, en ole vielä koskaan maistanut kotimaisen pähkinäpensaamme pähkinöitä. Oravat ovat aina kerinneet ensin:( Hän suositteli erityisesti kokeilemaan herttajalopähkinän kasvattamista!


Syötävän metsäpuutarhan köynnöksiä ja monivuotisia kasveja.


Vähän epätarkkoja kuvia nuo, mutta laitoin ne tänne kuitenkin, jospa joku lukijoista löytäisi niistä innoitusta omaan puutarhaan.




Sitten itse Westersin puutarhan kuviin ja inspiraatioihin, joita tämä puutarha tarjoaa aina vaan. Tässä kuva vanhan omenapuun alla kasvavasta parsasta. Olen miettinyt itsellenikin paikkaa parsapenkille ja jotenkin tämän asetelman nähdessäni, minulle kirkastui mahdollinen parsan kasvupaikka omalla pihalla. Voisin laittaa sitä ensi vuonna kasvimaani takareunaan, vielä pienten,  omanapuiden eteen.


Akileijat saavat vapaasti vaellella puutarhan penkeissä, mikä suloinen sekamelska <3



Tässä se upea koristeraparperi! Voi kumpa saisin sen kasvamaan näin meilläkin!


Kuvat on otettu kirkkaassa valossa, mutta tässä eräs lempikuvakulmistani tuolla puutarhassa. Oikealla suuri punalehtiruusu, edessä tuo raparperi ja takana villisti leviävää kanadanvuokkoa.



Tämä aaltoileva hernepensasaita on myös yksi kestosuosikeistani Westersissä<3 Yritän jäljitellä tätä muotoa pienen peltometsäpuutarhani rajalla. Käytän kasveina ainakin marjasinikuusamaa ja tuomipihlajaa.


Joku ihana laukka, mikä?


Tässä hyvä kasvupaikka viiruhelpille. tarpeeksi kuiva ja paahteinen, ettei se pääse kovin villisti leviämään. Itselläni helpi kasvaa kalliolla.


Tuollaisen telineen kun löytäisi työkaluille. Joku vanha karhi ilmeisesti.




Maailman kaunein harjatiili<3




Pidän suunnattomasti tästä muotopuutarhan osasta.




Säleikköpäärynät näyttivät jotenkin surullisilta, kun vertasin niitä omaan, vapaana kasvavaan päärynäpuuhuni. Pieneen tilaan tosin oiva mahdollisuus saada useita eri lajikkeita maisteltavaksi.


Mitähän tämä on?


Tässä ideaa salaojaputkien käytöstä.


Vielä lähtiessä, navettakahvilan rinteestä löytyi tällainen kaunotar. Liekö paratiisililja? vai mikä?

Kokonaisuudessaan erittäin onnistunut päivä! Suosittelen lämpimästi tätä puutarhaa kesävierailun kohteeksi, kaikille puutarhojen ystäville. Itse pyrin päästä käymään täällä joskus myös elokuussa, sadonkorjuun aikaan.
Aurinkoista viikkon jatkoa ja hyvää lomaa kaikille kesälomalaisille!