Kuka on pudotellut ulos tippaleipiä? ;)

Mukavaa vapunpäivää kaikille! Aloitin juuri aamuni iisolla munkkirinkilällä, lasten vielä nukkuessa huoneissaan. Arjen pieniä, hienoja hetkiä:)
Tällaiset "tippaleivät" löysin viikolla pihalta! Kauniita korvasieniähän nämä oikeasti taitavat olla. Parempi kun ei kukaan tippaleipinä näitä söisi, kovasti vaativat ainakin ryöppäystä, ennen ihmisravinnoksi kelpaamista. Itse en näitä missään nimessä aio syödä, ihailen vain heidän kauneuttaan ja toivon, että saattelevat itiönsä maahan, nousten joku toinen kevät uudelleen<3

Tässä kevään yllättäjä! Vuosia sitten istutettu, jo kuolleeksi julistettu balkaninvuokko koki ylösnousemuksen! Laitoin näitä jo viime syksynä lisää tuonne kolmen kiven penkkiin. Luulin, että tuo edellinen paikka olisi ollut liian kuiva ja paahteinen kesäisin. Nyt vain taisi kuitenkin olla tälle kasville jotenkin hyvin suotuisat olosuhteet, sillä myös Saila Saaripalstalta on raportoinut vastaavaa!

H. orientalis, `Anastasia`

Tässä uusia balkaninvuokkoja, kera viehkojen sinttien<3 Oikein kuulen niiden jo keskenään kuiskivan ja toivovan edes yhden lämpöisen päivän avautuakseen. Aika koleaa ja sateista tässä onkin taas ollut viime päivinä ja nytkin näyttäisi aurinko paistavan, mutta pilviverhon takaa. Vaan eihän se tarhuria pidättele, paljon on hommia mielessä.

Tässä yksi joka kutkuttaa tekemättömyydellään, täytyy vain ensin rahdata ne loput takkapuut:( Vaan eipä tässä voivotella, vaan nautitaan jokaisesta ulkona vietetystä hetkestä<3

tähtitupllaani `Persian Pearl`

Ja jokaisesta täydellisestä uudesta nupusta<3

Tämä karvaisia marjoja kasvattava karviaismarjapensas on kasvanut tässä kiven vieressä ties kuinka kauan. Se on keväisin aina niin ihanan aikaisin lehdessä. Missään muualla lähimetsissä en ole tätä nähnyt, jotenkin vain olen aina "tiennyt", että joku ihminen on tämä tähän joskus saattanut kasvamaan, odottamaan meitä ja tätä taloa. Vieressä kohoaa myös tontin alkuperäinen "kirsikkametsä" ja villiintyneet syreenipensaat<3

Tässä vielä toinen yleiskuva alapihalta. Kylläpä näyttää onnettomalta:)

Tuolla kuvan penkissä kuitenkin heräilee monenmoista kaunotarta<3 Kylläpä tämän keltakoiranhampaan lehdet voivatkin sitten olla kauniskuvioiset!!

Näiden pitäisi olla molempien samaa kolmilehteä, lieneekö kuitenkaan? Lehtien väriroiskeet ovat toisella paljon tummemmat!

Onhan siellä penkissä yksi kukkiva kukkakin:) Pallovuokkokylvökseni on muuten itänyt varmaan 100%:sti!! Myös syysesikko ja nystyesikko ovat itäneet. Vielä odottelen kovasti tähkäesikon itämistä! Ihanaa, saan ehkä sittenkin taas uusia esikon taimia syksyllä istutettavaksi puutarhaan.

Kaikissa uusissa pikarililjoissa näyttäisi olevan elämää, jipii! Nimisäleet ovat lennelleet mikä mihinkin ja koitan arvella niiden paikkoja, sitä mukaan kun kasvit ehkä joskus kukkivat:) Takavasemmalla valkovuokon lehden vieressä puskee voimakkaita tummia ja vuokkomaisia lehtiä, mitä kummaa? En yhtään muista istuttaneeni tähän mitään tuollaista?! Monta päivää mietin ja mietin kunnes ainakin luulen muistavani! Mielessä on hailakka kuva siitä miten pitelen posliinivuokon tainta kädessäni, syksyisellä taimialekirroksella paikallisessa Taimiteutarissa. Olisiko se mitenkään voinutkin lähteä mukaani ja päätyä tuohon kasvamaan?! Ensimmäinen posliinivuokkoni kasvaa ihan toisaalla katsuran alla ja se on aina kesän edetessä vähän kärsinyt kuivuudesta. Olen kyllä ollut aikeissa kokeilla sitä jonnekin muualle, mutten ole uskaltanut lähteä sitä siirtämäänkään. Voisi hyvinkin olla, että tuo kyseinen vuokkonen olisi silloin jotenkin, kuin itsestään,  pompsahtanut ostoskoriini;D

Vakka-Taimesta viime keväänä hankittu punakolmilehti (T. erectum) on terhakkaasti elossa:) Ainakin kahta kyseisen paikan taimea vielä kovasti odottelen herääväksi, toivottavasti eivät ole kuolleet:(

Tästä vuokosta en ole oikein vieläkään päässyt selvyyteen, odottelen lehtiänsä. Mielessäni pyörii myös ajatus olisiko voinut pussin taimet mennä sittenkin Sulevilla sekaisin, sillä toisaalla missä odottelen yhden valkovuokon alkuja, työntääkin sinivuokon tupasta. Sulevilla tai Mammalla, katsotaan sitten kunhan vähän kasvu vielä etenee, löydänkö toisen valkokukkaisen sinivuokon ihan toisesta penkistä. On tämä jännää, suorastaan salapoliisimaista hommaa:)

Tässä kuvia hurjasti viihtyvästä kevätlinnunsilmästä. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten hyvin kasvi voi viihtyessään levitä. Tämä olisi tavoitteena kaikkien pihaan tuotujen kasvien suhteen. Niille pitäisi jo alunalkaenkin järjestää, niiden alkuperäisen kasvupaikan kaltainen kasvuympäristö! Ja pitää mielessä, ettei yrittäisikään kasvatella sellaisia kasveja, joille ei pysty tarjoamaan niiden vaatimia kasvuolosuhteita. Tämän ajatelman kun aina taimimyymälässä saisi pidettyä kirkkaana mielessään;DD

Ylemmän kuvan oja päättyy tänne poikittaiselle ojalle. Tuosta kiven takaa olin suunnitellut tuota ojaa vähän levennettävän, jotta saisin lisää tilaa kostean paikan kasveille. Olen kyllä tullut jo hieman toisiin ajatuksiin, enkä ole enää ollenkaan varma haluanko sittenkään rikottavan tuota kohtaa. Se on jo niin kauniisti sammaloitunut ja vuokkojen peittämä<3 Paikka on kesäisin kuitenkin niin varjoinen, että aurinkoa vaativat kasvit kuten kurjenmiekat ja rentukat, eivät siellä kuitenkaan viihtyisi. Ja tuo takaalalla näkyvä valtava koivu pitäisi sitten vielä kaataa ja ja... Tänä keväänä ei millään enää jaksaisi kaataa yhtään ylimääräistä puuta... Pakko on lisäksi joitakin projekteja nyt unohtaa:( Jos ei kokonaan haudata, niin siirtää kuitenkin hamaan tulevaisuuteen!
Tuohon kivien taakse suunnittelen muuten istutavani kilpiangervoa. Siellä kasvaa jo pieni taimi liuskavaleanervoa, joten suuria lehtiä sinne olisi tulevaisuudessa tulossa!

No nyt onkin jo tupa täynnä wabbuhulinoitsijoita, serpentiinit vain lentää ja palloja pompotellaan:) Aika aamiaisen ja sitten kaikki mars ulos hillumaan, kukin tavallaan;) Mukavaa Viikonloppua kaikille!