Sateen jälkeen tulee aina pouta

Kovasti on suomen kesä nyt antanut meille vaihtelevia kelejään! Eilinen tuulen tuiverrus tihkusateen kera näyttäisi nyt tänään kuitenkin jo rauhoittuneen.
Kurjista ilmoista huolimatta, puutarhassa tapahtuu koko ajan kasvua. Ylemmissä kuvissa ihanainen Fritillaria pontica. Voi että miten toivon näistä pikarililjoista vakituisia asukkaita tänne Tammelan puutarhaan. Koitan parhaani mukaan hoivata heitä ja antaa kasvutilaa ja rauhaa näille sulottarille<3

Korkeat hujopit punakolmilehden seurassa osoittautuivat F. acmopetala pikarililjoiksi. Näitä kasvoikin minulla jo ennestään tuolla kasvihuoneen päädyssä, mutta siellä ne lähes tukahtuivat särkyneensydämen helmoihin. Ovat kyllä hauskasti tehneet siementaimia, taktisesti kauemmaksi sydämen helmoista, aina varren verran eteenpäin, kurotellessaan kohti valoa.

Tämän penkin takana nousee toivottavasti joskus tulevaisuudessa autokatoksemme.

Tässä multakasan penkissä kukkivat pihamme lähes ainoat isommat tulppaanit. Jotenkin kyllästyin tulppaaneihin jokin aika sitten, kun aina hävisivät myyrien suihin. Nyt olen onneksi löytänyt nuo pienemmät villitulppaanit, joista toivon itselleni uutta tulppaanimaniaa:) Tuon kuvan ruusulapion, sain muuten äidiltäni tuliaisiksi viime viikonloppuna. Kiitos vielä mammalleni<3
Juuri tämän multakasan penkin taakse ollaan suunnittelemassa autokatosta ja sen myötä päästäisiin eroon kaikista tonttia rumentavista pressukyhäelmistä. Olemme suunnitelleet, että kaivinkone siirtäisi alueelta tulevan pintamullan tuohon multakasan penkin taakse kasaan, siinäpä oiva laajennusosa tälle penkille, ellei maata nyt sitten tarvita esim. sen maakellarin maisemointiin. Paikalta nousee myös varmasti lisää kiviä, joita voisi käyttää laajennusosan pengertämiseen. Äh taas tämä on niin tätä!! Suunnittelen vain istutusalueita, kun pitäisi keskittyä itse rakennusten suunnitteluun ;D Minulla oli jo kesäkeittiön materiaali lähes koossa, ennen kuin edes talomme kivijalka oli muurattu ;D;D Kesäkeittiö sentään on vielä kokonaan vain unelmissani ja saattaapi sinne vaikka jäädäkin, aina tulee jotakin tärkeämpää tehtävää:( Raahasinkin toissapäivänä, jo ainakin toisen kerran, ne jykevät pariovet tuolta pressukatoksesta kasvihuoneeseen turvaan. Siellä saavat nyt olla niin kauan kuin saadaan jotakin pysyvämpää varastorakennusta aikaiseksi. Odotan jo niin innolla tuon ylemmän kuvan, vasemmassa reunassa olevan katoksen purkamista, vaikka kyllähän se palveli asiaansa monen monituista vuotta. Ovet olivat täysin kuivat ja säilyneet vaurioitta, siellä säilyttämisen ajan. Kasvihuoneen ajoittainen kosteus vähän huolettaa, mutta onneksi huone on räystäiden alta täysin avoin, joten kasvihuoneelle tyypillistä kosteutta sinne ei ole vielä koskaan kunnolla muodostunut.

Lokakuussa Pirilän alesta ostetut koivuangervot ovat tulossa kukkaan.

Metsätyräkki nousee kannon käppyrän koloista, juuri kuten sitä istuttaessani suunnittelinkin. Etualan puoreät lehdet kuuluvat Jeffersonia dubia :lle.

Ihanainen helmisaniainen<3

Taimimoisiolta tilattu uusi tertturotkokielo (Smilacina racemosa) sai paikkansa varjotarhan takaosasta. Taistelkoon siellä vuohenputken kanssa kasvutilasta :)

Rönsytiarellan pitsikukat avautuvat. Vasemmalla ovat vielä tammenlehtitiarellan kukat nuppuisina kiinni.
.

Tässä vaiheessa kermesmarja näyttää vielä kovin pikkuruiselta, syksyyn mennessä se on vallannut koko tämän ensimmäisen osan varjotarhasta.

Tätä hurmaavaa liuskavaleangervoa sain uuden alun puutarhaseuran taimivaihdosta. Mietin parhaillaan, mihin muualle tätä istuttaisin. Kuvasta ei oikein erotu, mutta kasvin ruskea lehti toistaa niin passelisti sen edessä olevan kiven ruskeaa sävyä<3

Myös nämä valkoisen syreenin taimet sain taimivaihdossa. Näin vuosia sitten kotoani tuomat syreenit saivat jatkoa pihlajan toisellekin puolelle. Kuorikkeen haravoin tieltämme, jonne sen oli sikin sokin päristellyt iso hakettaja, joka haki kasan energiapuuta läheisestä metsästä. Kasa kerkisi lähes maatua paikoilleen, rungot makasivat kasassa ainakin kaksi vuotta! Tie siistiytyi ja Mamma sai katteen uudelle aidanteelle. Tähän mietin aluksi laittavani myös ne Annalan syreenit, mutta läheinen vaahtera kasvaa sellaista vauhtia, että pelkään sen joskus varjostavan aarteitani liiaksi. Laitan Annalat hyötytarhan alueelle heinäseiväsaidan eteen, yhdessä erilaisten ruusujen kanssa.

libanoninlaukka

Kirsikat kukkivat<3 Alemmassa kuvassa on kalliolta, liian kuivasta paikasta, pelastetun suklaakirsikan oksa. Taimesta on latvus kuivettunut, mutta alempana on elossa olevia oksia, joten eiköhän tuosta vielä jonkinlainen pensasmainen puska kehity.

Sammalleimut leiskuvat<3

Ensimmäinen dahlian kukka! Siksi tämä on näin aikainen, kun oli jo huhtikuulta esikasvatuksessa sisällä. Tämän pitäisi olla ystävältä saatu Arabian night, mutta ainakin tämä ensimmäinen kukka on kovin punainen?! Toivottavasti tummenee vielä syksyyn mennessä!

Alaskanvatukka Olympic double, kukkii kauniin kerrotuilla kukilla. Tähän pitäisi tulla ihan syötäviä vadelmia. Viime vuonna narsissitupakat peittivät tämän puskan niin kovin, että nyt soisi tälle tänä vuonna vähän valoakin:) Vieressä on kuitenkin kasvamassa uhkaavasti monta dahlian juurakkoa.

Äh taas tämä sama kuvakulma. Vaan kun en koskaan itse kyllästy tähän katsuran ja varjohiipan liittoon<3 Kuvan oikeassa alakulmassa havaitsin viimeinkin pikkuruisia japaninhiirenportaan kiehkuroita!! Kyllä sitä taas kerkisikin kaipailemaan ja julistamaan jo moneen kertaan kuolleeksi ;)

Metsäunikko hurmaa<3

Lemmikin sineä<3

Nyt näyttäisi siltä, että viimein on löytynyt tähän talonvieruspenkin päähän, ahomansikan lisäksi, joku kasvi joka viihtyy ja leviää. Ja se on tämä lapinvuokko<3 Kyllä siinä monta kasvia on jo yrittänytkin kotiutua:)

Sormeni syyhyävät päästä jatkamaan tätä talonvieruspenkin pengertämistä. Jatkan kivillä ainakin tuonne ylös vasemmalle, maksaruohojen välistä. Siellä on valmiiksi paljaita sorakohtia, joihin istuttelen sitten kiviä, kun maksaruoho ei kerran siellä suostu leviämään;) Kivet "kukkii" kivihullut penkeissä ympäri vuoden<3
Nyt kipin kapin hetkeksi ulos ja sitten töihin. Voiko olla kurjempaa, kuin iltavuorot tähän aikaan vuodesta, mutta onneksi on ihanat työkaverit<3 Mukavaa loppuviikkoa!

Fagervik Gård

Vietimme suloisen lauantai-iltapäivän äitini ja siskoni kanssa upean Fagervikin kartanon tiluksilla<3 Paikka oli monta kertaa lumoavampi luonnossa, kuin mitä kuvista voisi päätellä. Minulla oli vielä vain pikkuinen pokkarini mukana, joten kuvat eivät nyt ole kovin onnistuneita:( Ehkä näistä kuitenkin pääsee edes hieman perille paikan kauneudesta.
Alueella on pitkä historia 1700-luvulle ja sen ruukkimiljöö on ainutlaatuinen maassamme. Joki ja punaiset, kesäasuntoina käytössä olevat mökit ovat hurmaavia ja niiden puutarhat huomiota herättävän hyvin hoidettuja.

Tähän kallion laella sijaitsevaan mökkiin ja sen kalliopihaan ihastuin aivan erityisesti<3 Kuvasin sitä varmaan vartin eri suunnista ja yritin imeä siitä vaikutteita oman kotikallion varovaiseen ehostamiseen. Kuinka nuo kuunliljatkin näyttivät tuossa viihtyvän niin hyvin, multaakin oli vain kourallinen?! Alue oli todella näkemisen arvoinen!

Tämän kukkulan jälkeen avautui upea näkymä kauniille vesistölle.

Kirkon sisäpihalle oli kulku näin hurmaavasta ovesta!

Tässä Fagervikin kaunis puukirkko, joka sijaitsee ihan kartanon vieressä ja on kartanon tavoin yksityisomistuksessa.

Puukirkon vierestä alkoi puutaloalue ja tämänkin kuvissa näkyvän talon puutarha oli todellinen helmi!

Kirkon takana kasvoi komeita kasvustoja ukkomansikkaa!

Mitähän tämä kalloin koloissa kasvava pensas mahtaa olla?

Itse kartano oli huikaisevan kaunis, vaikkakin sen yksi rakennuksista aika kovin restauroinnin tarpeessa.

Puna-ailakki rehotti kalliolla.

Siellä täällä oli myös tällaisia tummia liljoja. Alueen kasvilajisto oli erittäin runsaslukuinen, liekö syynä alueen niin pitkä historia?! Moni puutarhuri on kerinnyt tuomaan Fagervikiin erilaisia kasveja, satojen vuosien aikana.

Tässä vielä kuva kirkon sisäpihalta.

Useissa kohdissa joki virtasi vuolaana.

Kartanon puisto oli kaunis, vaikkakin privat kyltit estivät harmillisesti siihen tutustumisen lähemmin. Mäenpäällä kartanorakennuksen vieressä sijaitsee upea orangeria.

"Alapihalla" oli suuri suihkulähde.

Joen rannat oli raivattu mukavan väljiksi ja maisemia avautui pitkälle eteenpäin. Jopa voikukat näyttivät kauniille tuolla saarnien ja muiden jalopuiden väleissä kasvaessaan:)

Tässä vielä yhden mökin kaunis pihapiiri.

Kartanon alueen jälkeenkin maisemat olivat todella kaunista katseltavaa. Tässä kuvassa on mielestäni suomalainen maalaismaisema kauneimmillaan. Vähän alkoi harmittamaan kun ei aikanaan vedetty omaakin pirttiä punamullalla :) Olisi sopinut tähän pellon reunaan aika kivasti. Mietin sitä kyllä silloin, mutta toisaalta talomme arkkitehtuuri (pöh, vähän liian hieno sana) on kuitenkin nykyaikaisempi, joten samaa tunnelmaa ei olisi ehkä kuitenkaan saanut syntymään:(

Sateisen päivän ilta näyttäisi viimeinkin kääntyvän poutaiseksi, taidampa vielä hilpaista kuvailemassa tällä hetkellä kukkivat kasvit:) Mukavaa loppuviikkoa ja kesäkuun alkua kaikille!