Koristedaalia `Wittem` |
Koristedaalia `Gallery La Tour` |
Kruunu Vuokon innoittamana päätin itsekin laittaa jutun kolmesta daaliastani. K V kertoi blogissaan Puutarhan lumo mahtavasta kokoelmastaan erilaisia daalioita, joista yksi oli hänelle erityisen rakas<3 Juttu sisälsi myös rautaisen annoksen daalioiden kasvatukseen, hoitoon ja talvettamiseen liittyvää tietoa!
Olen jo vuosia haaveillut omista joriineista (Dahlia) ja ihastellut niitä anoppini pihalla, mutta koska omaa talvetus paikkaa ei ole ollut, olen vaivoin pystynyt olemaan ilman juurakon juurakkoa:) Nyt viime keväänä en enää voinut hillitä itseäni vaan tilasin kaksi juurakkoa senkin uhalla, että ne olisi vain yhden kesän ilona. Sain juurakot joskus huhtikuussa ja niihin alkoi pian ilmestyä pieniä hentoisia alkuja, joten toukokuun alku päivinä istutin ne vateihin kasvihuoneeseen kun pelkäsin, että kasvavat liikaa hauraita hentoja varsia. Toukokuussa oli vielä viileitä öitä joten peittelin vadit vielä jollakin kuplamuovilla tai peitteellä aina öiksi. Kun hallan vaara väistyi kesäkuun alussa siirsin ne lopullisiin astioihinsa tuohon aidan viereen. Tuon `Wittem`:in olisi pitänyt pussin kuvan mukaan olla hieman lilan sävyinen, vaan yhdessäkään puhjenneessa kukassa ei kyllä ollut häivähdystäkään väriä?! Liekö sitten jopa jotakin muuta lajia tuo yksilöni. Tuo vaaleanpunainen oli yhtä ihana kuin pussin kuva lupasikin, vaikka tekikin vain yhden isomman kukan! No en tainnut laittaa noille kertaakaan mitään ravinnetta, joten saanen olla tyytyväinen tuohon yhteenkin:D
Kolmas joriini tuli minulle ihan mielenkiinnosta, kun Loviisan avoimet puutarhat tapahtumassa oli erään kohteen pihalla myynnissä mysteerijuurakoita 2€/kassi! Myyjä kertoi että ovat punaisia eivätkä tarvitse tuentaa. Kasvimaalle jäi sen verran tilaa, että laitoin juuren palaset suoraan sinne kesäkuun alku puolella, pian tapahtuman jälkeen ja alussa taisin vähän kastella niitä. Kasvu oli hurjaa noihin uusiin jalostettuihin verrattuna, luulin jo että valtaavat koko kasvimaan, vaan sen homman hoitivat kuitenkin silläkin kertaa kurpitsat:) Tukiakaan en sitten niille pahemmin viritellyt, joitakin keppejä taisin vähän pisimpien oksien tueksi laittaa, mutta pysyivät kyllä ihmeen hyvin pystyssä noin hujopeiksi. Ja miten valtavasti nuo juurakot kesän aikana kasvoivatkaan!! Mullan alle laitoin pieniä kuivakkaan näköisiä juuren pätkiä ja syksyllä sain kaivaa talikolla ylös valtavia juurakoita. Nuo jalostetut taas eivät olleet kasvaneet juuri ollenkaan. Kaikesta päätellen tämä "Loviisalainen" saattaa olla melko vanhaakin kantaa?!
Kauniita! Mua niin harmittaa, kun peurat on kovia syömään daalioita, nuppuja saattaa nähdä, mutta sitten syyskesällä kun kylä hiljenee ja peurat alkavat vierailla pihoissa röyhkeämmin, kalutaan daaliat ihan tikuiksi.
VastaaPoistaMullakin on nyt talvetuksessa daalian juurakot, pahvilaatikossa keittiön tiskipöydän alla, siellä on viileää kun viemäriputki menee lattian läpi kellariin - hmm, ehkä liiankin viileää. Toivottavasti ovat hengissä. Mutta nyt sain ystävältä pari juurakkoa, ruukutin ne jo, niin ehkä ne kukkivat varhemmin vaikka jo heinäkuussa, kun peurat eivät vielä vieraile pihallani niin usein... toivottavasti.
Upeita. Minulla on eka kerran daakioita kasvamassa juurakoista. Aloitin kasvattelun liian aikaisin. No, oppia ikä kaikki!
VastaaPoistaSaila: Kumma kyllä "meidän" peurat jättivät daaliat viime syksynä rauhaan vaikka napsivat vierestä ahkerasti Mustilan hortensioita:( Ehkä niitä on vaan vielä niin vähän täällä, etteivät kerkiä maistella ihan kaikkea!
VastaaPoistaMy life: Älähän vielä sure, kokeilet vaikka kruunu vuokon ohjeiden mukaan latvoa pitkäksi hujahtaneet varret ja siirrät ne mahdollisimman viileään, niin tiedä millainen aikainen kukka loisto sinua odottaakaan!!
Ihana postaus. Sinulla on mitä ilmeisemmin vanhaa kantaa oleva "Joriini" eli daalia ja olet kyllä onnekas, sillä ne ovat hyvin kysyttyjä daaliankasvatukseen ja vanhakantaisiin lajeihin ja lajikkeisiin perehtyneiden henkilöiden keskuudessa. Tuntomerkkeinä on juuri tuo mainitsemasi pituuskasvu, joka voi olla jopa puolitoista metriä ja juurakon kasvu suureksi kesän aikana. Parasta kaikessa on kuitenkin näiden vanhojen kantojen uskomaton kestävyys, mitä valitettavasti ei voi sanoa näistä uudemmista lajikkeista niin kauniita kuin ne ovatkin. Hienoja kuvia muistakin daalioistasi, mutta tuo Loviisalainen on yksi ylitse muiden.
VastaaPoistaKiitos! Alan itsekin arvostaa tuota enemmän ja enemmän vaikka tuo punainen väri ei sitten kuitenkaan ole niitä kaikista mieluisimpia, jotenkin olen niin pastellin perään aina ollut, johtuneeko että talomme on harmaa ja sen kanssa pastellit vaan sopii mielestäni niin hyvin! Muistankin jutun jokin aika sitten kotipuutarhassa miehestä joka keräsi vanhoja kantoja, juttu oli niin symppis:)
PoistaKauniita daalioita ja kaunista taustaa niille antavat heinäseipäät! Tykkään:)
VastaaPoistaKiva kun poikkesit blogissani ja aloit lukijaksi, kiitos!
Kiitos, pidän itsekin niin paljon noista heinäseipäistä varsinkin kun ne harmaantuvat oikein kunnolla!
PoistaHienoja daalioita :) Tuo Loviisalainen on vaalimisen arvoinen aarre. Täälläkin on ollut oma paikallinen kanta joriineja, mutta en ole vielä onnistunut sitä saamaan. Toivottavasti se kuitenkin on jollain vielä olemassa!
VastaaPoistaVoisitko mailata mulle heidimaaria.eriksson(ättiä)perennat.fi. En ole kinuamassa daalioita vaikka niitä mieleni tekisin vaan asiani koskee ihan muuta juttua.
Hommat hanskassa:D
Poista