Syksyn tuntua ja suurprojektin eteneminen

Lammen edessä, heti pihalle käännyttäessä, kohoaa nyt lähes valmiina uusin istutusalue. Esikoinen nimesi tasaisesti ylöspäin, pisaran muotoiseksi kohoavan, "kukkulan" Marjamäeksi. Alueelle tulee todellakin vain syötäviä kasveja, tai ainakin syötävien sukuun kuuluvia ;D Tällä hetkellä siinä kasvaa kolme makeakirsikkaa (Stella, Sunburst ja Piret), kaksi marjatuomipihlajaa, viisi makeasinikuusamaa (Anja ja Duet), kaksi mustaherukkaa (Pohjan jätti), herttajalopähkinä, karviainen ja mustikka (Duke). Marjamäki katettiin reunoiltaan sanomalehdillä ja päältä isoilla pahveilla ja ruskealla maisemointikankaalla. Samaan tapaan olen tehnyt alueiden kattamisia aiemminkin ja mielestäni sanomalehti on tässä hommassa ihan ykkönen. Kangaskin toimii, mutta koska se ei maadu, ei sen läpi kovin helposti pysty kasvit juurtumaankaan. Kokemuksesta voin kuitenkin kertoa, että ainakin mansikka ja lemmikki kasvavat kyllä ihan mainiosti myös kankaalla katetuilla alueilla. Marjamäen kalteviin reuna-alueisiin olisi tarkoitus vähitellen istutella kaikkea kivaa. Lammikon puolelle ainakin imikkää ja saniaisia :) Sallittakoon kuitenkin nämä pienet lipsumiset syömäkelvottomien kasvien suhteen, eikähän tuo alue ole muutenkaan perustettu ihan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Idean tähän alueeseen sain nimittäin viime talvena, kun luin Martin Grawfordin kirjaa Creatin a forest garden. Tässä linkki vanhaan postaukseen. Alueesta piti tulla kirjan ohjeilla rakennettu syötävä metsäpuutarha, mutta aivan kirjaimellisesti en kyllä ole ohjeita noudattanut. Esimerkiksi typen pummpaajakasveja (rohtoraunioyrtti, leppä..), imikkää lukuunottamatta, ei alueelle ole istutettu. Ravinteeksi toivottavasti riittää kaksi peräkärryllistä hevon herkkua, jotka levitin mäelle tasaiseksi kerrokseksi. Myöskään maisemointikankaan käyttö ei kuulu oikeaan peltometsäpuutarhaan vaan katteet ovat maatuvia. Sanomalehteä ei kuitenkaan millään saanut/jaksanut levittää koko alueelle. Reunojakin varten jouduin dyykkaamaan lisää lehtiä läheiseltä roskikselta ;D Myös kasvivalinnat ovat näköjään hieman matkan varrella muuttuneet, omenapuu Lindaa ei ainakaan ole alueelle istutettu, eikä se sinne enää mahtuisikaan:( Toisaalta hyvä niin, sillä tänä vuonna neljä omenapuutamme on antanut ensimmäisen kunnon satonsa ja olemme kirjaimellisesti jo nyt hukkumassa omenoihin, vaikka puut ovat vielä pieniä. Myös siemenestä kasvatetut japaninruusukvittenit ovat vielä purkeissaan kasvamassa, jospa ne vielä joskus päätyisivät alueen etupuolen reunaliuskaan, kunhan nyt ensin vähän kasvaisivat! Myös karhunlaukkaa tuonne olisi kiva saada, vaan kevättalven kylvökseni ei itänyt, joten pienestä tukosta metsänreunalla, ei ainakaan vielä ole paljon jaettavaksi asti:(

Syömäkelvoton on lisäksi Marjamäen alareunaan istuttamani koristeraparperi, jonka sain keväällä Westersin puutarhalta. Taimi kaivettiin minulle suoraan Westersin puutarhan ison emoraparperin helmojen alta ja alkuunsa siitä kuolettuivat kaikki lehdet. Pelkäsin jo pahinta, mutta hellästi hoivasin tyhjää taimipurkkia ja pidin kosteuden tasaisena. Ja miten onnellinen olinkaan, kun viimein näin purkissa kasvun merkkejä! Toivottavasti pikkuinen selviää ensimmäisestä talvestaan Marjamäen juurella <3 Kuva tämän raparperin emosta on nähtävillä yllä olevan linkin alla, Forest gardening postauksessani.

Viime sunnuntaina Marjamäkeä istuttaessani keksi setä mustani muutaman aivan huippuhyvän idean! Tässä niistä toinen. Keväällä ostettu kalkkipussi oli päässyt pahasti kastumaan ja kalkki oli pelkkää valkoista klimppiä. Siis mahdotonta levittää! Sekoitin köntsiä veteen ja levitys hoitui ihan superhelposti!! Kuinka en ollut tuota itse koskaan tajunnut. Mikä estää liuottamasta myös pöllyävän kalkin veteen ja levittävän sitten kalkkinesteen vaikkapa suoraan kastelukannulla. Varsinkin tuulella, pöllyävän kalkin levitys ei meinaa oikein millään onnistua, kalkki lentää helposti ns. taivaan tuuliin. Rakeistettu kalkki tietysti on helppoa levittää, mutta se on paljon kalliimpaa.

Tässä sedän toinen oivallus. Vasemmalla näkyy Marjamäen rinne, jonka jätin vielä lammen taakse siirrettävien litteiden kivien kohdalta kattamatta. Oikealla näkyy lammen taakse muotoutuva kumpu, johon on muuten tarkoitus istuttaa ainakin koreanperhosvaahtera <3 Niin, siis takaisin siihen ideaan. Meillähän on ollut viime syksystä asti pari suurta maakasaa autokatostyömaalta kaivettua savensekaista hiekkaa. Olen miettinyt pääni puhki, mihin kohtaa tonttia haluaisin nuo maat ajettavan. Pois en haluaisi antaa yhtään murusta omasta maastamme ;D Yhden kohdan ihan toisaalla olen keksinyt, mutta tässäpä se on ollut, koko ajan ihan silmieni edessä, kohta johon maat tietysti ajetaan!! Tuo kohtahan aivan kuin huutaa jatkoa. Lammikon taakse siis jatketaan maavallia, aina Marjamäeltä tuonne takakummulle asti. Lampi jää ihanasti kummun suojaan, eikä näy heti pihaan tultaessa, vaan sinne täytyy kiertää Marjamäen ohitse. Valli suojaa pohjoistuulilta ja estää näkyvyyden risujenpolttopaikalle! Maanrakentaja lupasi vielä napata tuosta välistä muhevamman mullan ensin alta pois ja laittaa sen sitten kummun päälle, savihiekan päälle. Ennen vallintekoa, on kuitenkin saatava lampi muuten valmiiksi, sillä lammen kivet on helpompi rahdata tuolta talikon varren takaa nyt, ilman kumpua:) Myös kattovesien ja sähkön tuloputket täytyy kaivaa tuolta lammikon reunan ja talikon välillä sijaitsevasta pienestä ojasta, jatkumaan lammikolle asti, ennen maamassojen siirtoa. Poistoputki ylivuodolle näkyykin jo kuvassa.

Itse lammikon kaivaminen nytkähti taas viikolla ja eilisen aamun aikana hieman eteenpäin. Ihana maanrakentajamme kävi katsomassa minulle korot, jotta lammikon vesi nousisi sitten kumin kanssa tasaisesti joka kohtaan. Maa tuossa kohdin viettää hieman tuonne metsään päin ja pelkällä silmällä on erittäin vaikeaa nähdä onko rannat kaivettu samalle tasolle. Laitoimme nuo neljä pientä puutappia samaan korkoon ja nyt oli helppo lankun ja vatupassin kanssa kiertää lampi ympäri ja kaivaa maata vielä jonkin verran pois.

Lampi oli muuten näin täynnä ennen tyhjennystä! Tällaisena sateisena kesänä vettä on kyllä riittänyt, mutta siltikään en uskalla nyt enää perääntyä alkuperäisestä päätöksestäni, laittaa tähän sitä allaskumia. Sillä haluan, että vesi pysyisi varmasti ylhäällä asti ja vesikierto toimii kokoaikaisesti.

Kaivuuhommissa minulla oli kahden mittaista lankkun pätkää käytössä ja niiden avulla kiersin koko lammen ympäri ja poistin käytännössä ensimmäisen portaan kokonaan. Vähän porrastusta jäi vielä takareunaan. Tuosta lapion kärjen kohdalta vesi levittyisi "hiekkarannaksi", koko lammen edustan alueelle. Ajattelin peittää siltä kohdin kumin Kekkilän rantakivellä. Koska omat maakivet tähän tuskin riittävät, on mielessä käynyt myös tilata reunamille Oriveden ruskeaa liuskekiveä.

Tässä lampi tällä hetkellä, eilisen huhkimisen jälkeen. Tässä kuvassa näkyy hyvin tuleva, isojen, litteiden kivien sijoituspaikka lammen takareunalla. Tuohon korkeimpaan kohtaan, takakummun eteen, olisi tarkoitus siis siirtää ne suurimmat, viime vuonna autokatostyömaalta löytyneet kivet. Niiden välistä veden olisi määrä joskus virrata, mutta sinne asti on vielä pitkä, pitkä matka. Lammikon veteen oli muuten kerinnyt jo kotiutua kaikenlaista elämää! Todennäköisesti joku suursukeltaja populaatio uiskenteli vedessä ja osa tietysti huuhtoutui lammen taakse ojaan. Luulempa kuitenkin, että jatkavat siellä onnellisena elämäänsä, sillä pumpun läpi kulkevat suuretkin roskat, joten eiköhän sitten myös muutama suursukeltajakin:) Isoin sukeltaja jäi vielä tuonne pohjalle jääneeseen veteen, joka ennen kumia on kyllä vielä imettävä pois. Jospa ne kuitenkin tulisivat sitten lopulliseenkin lampeen, kun kerran jo näin pian eksyivät tänne nytkin. Ihmettelen kyllä näiden nopeaa ilmestymistä, sillä pitkin kesää olen pumppaillut vettä melko ahkerasti lammesta ojaan, eikä lammikolle ole tuotu vielä mitään kasveja yms. Vai olisivatko ne kömpineet tuolta sangosta joka on piilossa kuusen oksien alla? Siellä odottelee valkea lumpeenjuurakko, isäni kotilammesta. Tai ehkäpä ne ovat asustaneet kuusen takana kulkevassa ojassa?!

Sitten muihin kuulumisiin. Juureksia olisi kasvimaalla nyt ennätysmäärä, niin paljon kuin ikinä vain jaksaisi syödä ja säilöä. Harmikseni olen kyllä jo monesti todennut, että minä kyllä mieluusti kasvattelisin kaikenlaista, kun joku muu sitten hyödyntäisi mahdollisen sadon;D
Tänä vuonna kasvimaalla kasvaa uutuutena kaskinaurista, palsternakkaa ja punaista porkkanaa `Purple Haze`. Perunoista on nyt maistettu vasta kahta lajiketta. Tämän vuoden lajikkeet olivat: Red Emmalie, Kerrs Pink, Violetta ja vanhana tuttuna Red Duke of York. Harmikseni merkkitikkujeni tekstit ovat kuluneet, enkä nyt tähän hätään löytänyt kasvimaakarttaani, jonka olen kyllä tänäkin keväänä piirtänyt:) Paljon olisi petraamista kaiken kasvattamani dokumentoinnissakin!

Tämänkin ruuan valmistukseen siis kului aikaa yhteensä 1,5 tuntia! Eihän nälkäiset lapset jaksa arki-iltoina millään odotella niin pitkään ruokaansa, vaan liian monesti turvaudun nopeaan nuudeliin ja valmiisiin eineksiin:( Jotenkin nuo juurekset pitäisi etukäteen esikäsitellä niin helpoiksi, että myös arkena niitä tulisi syötyä. Vinkkejä??

Toinen säilöntää vaativa herkku näkyy tässä kuvassa. Hyötytarhan omenien lisäksi ollaan nyt tykästytty virallisesti koristeomenapuuna kasvavaan rautatienomenapuun satoon. Suoraan puusta syötynä maku on vähän kirpakka, mutta ai miten herkullista omppuhyvettä tästä saakaan. Malto on ihanan kiinteää ja omenat ovat täysin terveitä! Ne on myös helppo pilkkoa, sillä siemenkodat ovat melko olemattomat. Harmittaa kun ei olla ennen tajuttu näitä hyödyntää. Tästäkin ideasta on muuten kiittäminen setä mustaa, hän näitä alkoi ensimmäisenä mutustelemaan :)

Ja lopuksi vielä kukkasiin <3 Tämä anopilta saatu valkoinen syysleimu kukkii nyt ensimmäistä kertaa oikein kunnolla, alapihan katajanympärysalueella. Kasvista näkee jo kauas, miten hyvin se viihtyy alapihan kosteudessa. Ylempänä kallion lähellä, tämä kasvi on kituuttanut vuosia. Sielläkään se ei ole kyllä saanut koskaan härmää osakseen! Kelpo leimu siis <3

Suuri rakkauteni, hurtanheisi (Viburnum lantanoides) alkaa jälleen punertumaan. Tämä kasvoi kesän kosteudessa aika mukavasti.

Siemensatoa kypsyy vähän joka puolella. Voi kun saisi aikaiseksi hyödyntää nämäkin, olisi kivaa jakaa niitä sitten talvella siemenkirjeiden matkaan. Narsissivuokon siemenistä olen osan saanut kerättyä, mutta nämä ängelmät pitäisi myös napata ennen kuin putoavat maahan. Taitavat kuitenkin vielä olla vähän raakoja.

Ihanat sävyparit<3 Metsätyräkki, punertuvat ängelmän lehdet ja saman sävyinen japaninhiirenporras<3

Kukahan onnellinen tuolla pienessä kolossa asustaa<3 Saniaisportaat lähtevät heti kotiovelta :)

Kuningassaniainen (Osmunda regalis) on tänä vuonna kasvanut jo aika isoksi. Kumpa tämä ei koskaan häviäisi, toivon tälle erityisen suosiollista ensi talvea<3

Tällainen oli ilmestynyt metsän reunaan kuin tyhjästä. Olen joskus istuttanut tähän kohtaan jonkun taimivaihdosta saamani kiurunkannuksen sukulaisen ja keltakukkaisen kasvin, enkä nyt kuollaksenikaan muista mikä se oli. Luulin sen kuolleen, mutta voisiko se olla nyt tuossa, erittäin hengissä ja elinvoimaisena??!

Pari uutta hortensiaa on tullut kesän aikana ostettua. Tässä nyt niistä toinen istutettuna, hidas- ja tiiviskasvuinen lajike H. paniculata `Dharuma`. Tämän pitäisi aloittaa kukinta jo melko aikaisessa vaiheessa. `Dharuma` pääsi kasvamaan toivottavasti mieluisaan maahan, sillä sekoitin hänen ympärilleen säkillisen kahvinporoja :) Nimittäin meidän työtiimi sai tehtäväkseen uuden kasviautomaatin huollon ja kahvinporojen tasainen saatavuus on nyt sen myötä taattu ;D Mahtava työsuhde-etu, jota osaa arvostaa vain kunnon viherhörhö ;D

Mustilanhortensiat kukkivat vielä melko kauniina.

Kasvimaalla tämä keväällä ystävältä saatu taimi kurottelee korkeuksiin. Tämä on sama kasvi, jonka ostin toissa keväänä Marketanpuiston kevätmyyjäisistä, Mary Kuusistolta. 

Kyseessä siis herkkuhyppykurkku, Cyclanthera pedata. Nuo piikikkäät kurkut olen napsinut ihan suoraan suuhun. Piikit eivät onneksi pistä ja ne ovat parhaita ihan pieninä. Isoiksi päässeiden sisältä löytyy mahtavan kokoiset ja muotoiset siemenet.

Tämä lehtikaali yllätti! Se nimittäin talvehti kasvimaalla! Kylvin tätä jo toissa keväänä ja jätin kokeeksi maahan, ihan pupujenkin iloksi ja nyt se kasvaa hujottaa näin suurena.

Latva-artisokka kitui ja kitui koko alkukesän ja sen taimet olivat kasvihuoneessa villakilpikirvojen vaivaamina. Ihmeen kaupalla pukkaavat nyt ilmoille muutamia kukkanuppuja,  hyvä niin sillä heitin juuri tänä keväänä pois vanhat kuivakukkana olleet nuput. Ne ovat olleet kauniita ulkoeteisessä, vanhan puusaavin päällä makoillessaan <3

Toinen hyötytarhan komeista köynnöksistä on tämä köynnöspinaatti. Se jäi minulta kokonaan hyödyntämättä, mutta silmän ruokaa se on tarjonnut tuossa koko kesän. Kompostin päällä kasvava kurpitsa kitui myös pitkään, eikä satoa ole tänäkään vuonna luvassa:(

Vielä yksi hyötytarhan hujoppi:) Maa-artisokka venyy ja paukkuu;D

Toinen kylvämistäni porkkanalajikkeista kukkii kovasti?! Tämä ainakin piti olla ihan syötävää porkkanaa, mutta jotenkin mieleeni hiipi ajatus, olisiko pussiin sittenkin eksynyt joku kukkaporkkana, kun tämän vieressä samoissa olosuhteissa, `Purple Haze` tekee oikein mukavan kokoista syötävää juurta. No empä tiedä syytä, mutta kaunis tuo on kuitenkin noinkin:)

Hyötytarhan puolelle on tullut istutettua myös nämä silmänruuat<3 Kompostikehikon toisessa päässä, raparperien vieressä kasvaa suloinen ruusu `Rhapsody in blue`, väriparinansa tummakurjenpolvi `Samobor`. Sain pelastettua tuon kurjenpolven jatkamaan eloaan muutama kesä sitten. Olin istuttanut vaihdosta saamani taimen liian kuivaan ja se kuolla kupsahti. ennen kuolemaansa se oli kuitenkin ehtinyt tehdä siementaimia, joista yhden noukin purkkiin. Viime syksynä istutin kasvin tuohon ja nyt se on kovasti pulskistunut. Kuvaan mukaan kurkkii myös yksi kauneimmista pioniunikoistani, kiitos Saaripalstan Sailalle siemenistä <3

Raparperien takana tummaa värimaailmaa jatkaa tämä mustaselja `Black Laze`. On pitänyt siirtää tuo tuolta pimennosta jo pitkään, mutta aina se on vain jäänyt. kasvakoon siellä kun kerran jotenkin viihtyy. Välillä aloittaa talven jälkeen ihan alusta, mutta kuitenkin hengissä kituuttaa.

Punahatut ja asteri sen kun jatkavat ja jatkavat...

Myös syysistukseni pörhistelevät runsaiden sateiden kastelemana.

Lempialueellani hortensiat ja Bonica 82 ruusu ovat pian kauneimmillaan<3 Ajatella Bonica paleltui maahan asti ja kerkisi kesän aikana kasvaa ja kukkii nyt noin kauniina. Ihmeiden aika ei ole ohi<3

Samalla alueella, myös maahan asti paleltunut, japaninvatukka kypsyttelee muutamia vadelmia!

Loppuun vielä asiaa tynnyristä ;) Tämä tynnyri on tulossa Marjamäen huipulle, herttajalopähkinän vieruskaveriksi. Tyhjensin sen eilen pienestä määrästä polttoainetta ja täytin sen setä mustan ohjeiden mukaisesti muutamaa senttiä vaille täyteen vedellä. Tästä toivottavasti tänään jatketaan ja pääsen pian käsittelemään tuon vähän kauniimmaksi. Mutta sepä onkin sitten jo seuravan tarinan aihe, eli eikun ensi kertaan...
Nauttikaahan kaikki näistä ihanista syksyisistä päivistä, vielä on kaikkea kaunista jäljellä<3 Pongasin eilen ensimmäisen syysmyrkkyliljankin, mikä ihanan iloinen yllätys :)