lauantai 26. heinäkuuta 2014

Huh hellettä



Huh hellettä tosiaan! Kyllä nyt on heinäkuu hellinyt helteillään sitten jo koko kesäkuunkin tarpeiksi, yhtään ei enää tahdo muistaa miten koleaa kesäkuussa olikaan!? Valitsinkin nyt tähän postauksen alkuun kuvia ihanan viileän varjotarhan puolelta. Nyt kun olen jo toista kesää katsellut kasveja varjon puolella, niin olen tullut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, miten helppohoitoisia nuo alueet oikein ovatkaan!! Suosittelen kaikille puutarhoihinsa niin laajoja varjotarhoja kuin suinkin vain mahdollista, ne oikeasti perustamisen jälkeen ovat, ainakin vielä, olleet lähes hoitamattomana ja kukoistavat kuin itsestään! Silloin tällöin olen ohi mennen nyppinyt muutamia rikkaruohoja, mutta kasteluakaan eivät ole tarvinneet, vaikka osa onkin istutettu vasta tänä keväänä. Kätevää, sanon minä!
Ensimmäisen kuvan vuokon sain keväällä puutarhaystävältä ja se on intoutunut kasvamaan ihan hurjasti. Kukat huitelevat kermesmarjan yläpuolella, joka sekin on jo melkoinen pöheikkö. Syyskimikin taimi taitaa ihan hautautua kermesmarjan helmoihin. Huhuilisin muuten nimeä tälle vuokolle, tunnistaako kukaan? Taina, tämä ei taida olla kuitenkaan se mitä jo ehdotit?!



Keijuängelmä hujottaa samassa penkissä edellisten vuokkojen kanssa ja pitää hallussaan korkeimman kasvin titteliä tällä hetkellä. Kukintonsa huojuu lähes kasvojen korkeudella ja on kaikessa herkkyydessään niin mahdottoman kaunis <3 En onnistunut valitettavasti vangitsemaan sen kauneutta valokuviin, kun aurinkokin jo pilkisteli metsän takaa ja valotti kuvaa vähän liikaa. Täytyy yrittää illalla uudestaan.


Keltainen ängelmäkin (Thalictrum flaum ssp. glaucum) on jaksanut tehdä mutaman kukinnon, vaikka onkin vasta tänä kevänä istutettu. Se kasvaa toisessa puolivarjoisassa penkissä, yhdessä muiden keltakukkaisten varjon kasvien kanssa. Taustalla on täällä blogissakin jo moneen kertaan hehkutettu kaksikko, katsura ja varjohiippa <3 Toivottavasti katsura jaksaisi kasvaa tässä isoksi puuksi ja antaisi penkille vähän lisävarjoa, nimittäin japaninhiirenporras tuossa vieressä alkaa jälleen ruskettaa lehtiään tässä paahteessa, vaikka se osuukin siihen vain aamupäivästä.


Vaaleanpunaisena ostettu kalla osoittautuikin sitten valkoiseksi. Tosin vielä on toivoa, jotta joku mukuloista olisikin vaaleanpunainen, sillä vasta kaksi kukkaa on auki ja mukuloita oli pussissa useita. Toki tämä valkoinenkin on kaunis ja valaisee hämärää varjotarhan nurkkaa ihanasti.




Sitten hypätään täyteen paaahteeeseeen! Huh, kirjoitan tätä terassilla ja vielä äsken tässä oli mukavan vilpoisaa, nyt aurinko porottaa jo kunnolla ja hiki valuu! Miten nuo kimalaiset jaksavat noiden raitavillapaitojensa kanssa kerätä niin ahkerasti mettä ranskantulikukista?! Tulikukat ovat kukkineet jo pitkään. Juuri kun näyttää, että nyt kukat lakastuivat niin seuraavana päivänä on auki seuraavat pikkuruiset mesivarastot. Lisäksi ne näyttävät tekevän yhden pääkukan lisäksi tuollaisia lyhyempiä sivukukkavarsia. Varsin hurmaava kasvi<3


Täpläkelloista tuli yksi tällainen tummempikin versio.


Daaliat aloittelevat kukoistustaan, astiassa olevat tosin tarvitsevat kukoistaakseen ihan älyttömästi kastelua. Kivikasan penkin laajennuksessa, maassa olevat sitä vastoin eivät näytä lurpottavan lehtiään laisinkaan.



Keijunmekot kasvavat kohisten, tätä täytyy kyllä laittaa joka kevät kasvamaan, olen ihan hurmaantunut tähänkin kasviin! Oudosta ritarista tulikin ihan kelpo kaunis kukinto<3



Hortensioista ovat kukkaan ehtineet mustilanhortensia ja jalohortensia Twist-N-Shout. Myös köynnöshortensia on tehnyt pari pientä kukintoa, vaikka etupäässä onkin keskittynyt kasvattelemaan oksiaan.



Hyötytarhan puolella maissit, herneet ja potut kukkivat. Harmittavasti vain taas rutto näyttää mustuttavan lehtiä ja varsia, joten pian täytyy varret katkaista, jotta ei kerkiä mukuloihin asti. Vanhat lajikkeet ovat ihania, mutta selvästikin ne ovat aina ensimmäisenä kärsimässä rutosta:( Timo sai tartunnan viimeisenä:)


Kasvimaalle istuttamani daalia sopii sinne väreiltää ihan upeasti. Tämän kukka-auringon myötä toivottelenkin teille oikein helteistä viikonloppua! Nyt nautitaan!!

12 kommenttia:

  1. Kyllä, nyt nautitaan!
    Varjo on kyllä hyvä, ihania kasveja kuvissasi. Minullakin japaninhiirenportaat ruskistuvat reunoiltaan, ja keijuängelmä myös. Pitäisi yrittää tarjota niille vielä parempi kasvupaikka, on aika kuivaa miltei joka puolella pihaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nyt saakin taas vettä kantaa, pelastin juuri äsken pienen vuoripionin taimen lähes kuivumiskuoleman partaalta. Sama se on meilläkin, piha on lähes kokonaan paahteinen, ainoastaan noissa metsän reunoissa on vähän varjoisampaa. Vaan onhan ne paahteen kasvitkin ihania<3

      Poista
  2. Huh, helletä. Kyllä nyt varjossa kelpaa kelliä.
    Varjoisat istutukset on kyllä helppoja jos on valinnut sinne sopivat kasvit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaankin, nyt pitäisikin saada vain kelliä päivät pitkät;D

      Poista
  3. Kaunista! Varjo on hyvä juttu, minulla on tosin oikea paahdepiha, mutta onneksi tykkään myös aurinkokasveista. Himoan tuota ranskantulikukkaa, oletko kasvattanut siemenistä, onko kuinka helppoa? Täälläkin mehiläiset ja perhoset pörräävät hulluna. Nyt en tiedä mitä sinulle on ehdoteltu, mutta minusta tuo näyttää narsissivuokolta. Kävin siellä Mustilassa ja sain myös muutaman ihanan kasvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tulikukka on siemenestä kasvatettu ja lähti oikein hyvin muistaakseni! Kukkii nyt vasta toisena kesänään ja mietinkin uskallanko antaa sen siementää vai keräänkö siemenöiset pois ennen putoamisaan!? Saat kyllä siemeniä noista, mikäli niitä vain ilmaantuu. Laitat vaan osoitteen tuonne sivupalkissa olevaan sähköpostiosoitteeseen!
      Narsissivuokko se tosiaan voisikin olla, sehän taitaa olla vähän aurinkoisemman paikan vuokko, joten se voisi selittää sen hurjan kasvunkin tuolla varjoisammassa ja muhevan kosteassa maassa.
      Ihanaa, pääsit Mustilaan<3

      Poista
  4. En enää muista mitä veikkasin, nyt voisin tarjota vaikka Anemone cylindricaa... :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Guukkeloin tuolla ja kovasti ovat samaa näköä, sehän se! Ettet vain tuota muuten jo aiemminkin ehdottanut, muistiini ei ole luottamista :)

      Poista
  5. Nyt kyllä mielellään oleilee varjossa näillä helteillä. Keijunmekko on minustakin ihana ja sitä pitää joskus kokeilla kasvattaa siemenistä. Komea ritarinkannus. Minulla kasvaa myös daalioita ruukussa ja kastelua riittää parikin kertaa päivässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nyt saa tosiaan vettä kantaa, vanhatkin istutukset alkaa lurpottaa paahteesta ja kuivuudesta :( Keijunmekon esikasvatusaika on pitkä, mutta se on kaiken vaivan arvoinen<3

      Poista
  6. Tässä kaipaa itsekin jo varjoon. Mutta kyllä nuo varjopenkit ovat sitten kauniita ja helppohoitoisempia kuin paahdepenkit.
    Minä en tunnista tuota sinun vuokkoasi. Se on oikein kauniin näköinen. Ainakaan arovuokko se ei ole, koska omani ovat niitä.
    Keijunmekkosi ovat jo kelpokokoisia. Omani eivät millään meinaa päästä kasvunmakuun. Joku on niitä talvettanutkin. Ehkä täytyy yrittää talvettaa ettei tarvitse ensi kesänä odotella koko kesää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei olen kyllä jo vastannut kerran tähän sinun kommenttiisi, vaan minne lie hävinnyt?! Siis keijunmekosta olen itse sitä mieltä, että jatkossa laitan sitä vain siemenestä, talvetusta kokeilin kerran ja kyllä niistä lähtee sitten ihan kamala roskamäärä ja tilaakin vie enemmän kuin siementaimet. Ja kaiken lisäksi toisella yrittämällä talvetuksen onnistuttua, menetin kasvit kuitenkin liian nopealla ulos viennillä. Paloivat repanat kevät auringossa:( Tietysti talvetusta kannattaa yrittää jos on siihen hyvää tilaa, tekivät myös kukkia melko aikaisin ja antoivat iloa kevääseen <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!