torstai 4. kesäkuuta 2015

Sateen jälkeen tulee aina pouta



Kovasti on suomen kesä nyt antanut meille vaihtelevia kelejään! Eilinen tuulen tuiverrus tihkusateen kera näyttäisi nyt tänään kuitenkin jo rauhoittuneen.
Kurjista ilmoista huolimatta, puutarhassa tapahtuu koko ajan kasvua. Ylemmissä kuvissa ihanainen Fritillaria pontica. Voi että miten toivon näistä pikarililjoista vakituisia asukkaita tänne Tammelan puutarhaan. Koitan parhaani mukaan hoivata heitä ja antaa kasvutilaa ja rauhaa näille sulottarille<3



Korkeat hujopit punakolmilehden seurassa osoittautuivat F. acmopetala pikarililjoiksi. Näitä kasvoikin minulla jo ennestään tuolla kasvihuoneen päädyssä, mutta siellä ne lähes tukahtuivat särkyneensydämen helmoihin. Ovat kyllä hauskasti tehneet siementaimia, taktisesti kauemmaksi sydämen helmoista, aina varren verran eteenpäin, kurotellessaan kohti valoa.

Tämän penkin takana nousee toivottavasti joskus tulevaisuudessa autokatoksemme.


Tässä multakasan penkissä kukkivat pihamme lähes ainoat isommat tulppaanit. Jotenkin kyllästyin tulppaaneihin jokin aika sitten, kun aina hävisivät myyrien suihin. Nyt olen onneksi löytänyt nuo pienemmät villitulppaanit, joista toivon itselleni uutta tulppaanimaniaa:) Tuon kuvan ruusulapion, sain muuten äidiltäni tuliaisiksi viime viikonloppuna. Kiitos vielä mammalleni<3
Juuri tämän multakasan penkin taakse ollaan suunnittelemassa autokatosta ja sen myötä päästäisiin eroon kaikista tonttia rumentavista pressukyhäelmistä. Olemme suunnitelleet, että kaivinkone siirtäisi alueelta tulevan pintamullan tuohon multakasan penkin taakse kasaan, siinäpä oiva laajennusosa tälle penkille, ellei maata nyt sitten tarvita esim. sen maakellarin maisemointiin. Paikalta nousee myös varmasti lisää kiviä, joita voisi käyttää laajennusosan pengertämiseen. Äh taas tämä on niin tätä!! Suunnittelen vain istutusalueita, kun pitäisi keskittyä itse rakennusten suunnitteluun ;D Minulla oli jo kesäkeittiön materiaali lähes koossa, ennen kuin edes talomme kivijalka oli muurattu ;D;D Kesäkeittiö sentään on vielä kokonaan vain unelmissani ja saattaapi sinne vaikka jäädäkin, aina tulee jotakin tärkeämpää tehtävää:( Raahasinkin toissapäivänä, jo ainakin toisen kerran, ne jykevät pariovet tuolta pressukatoksesta kasvihuoneeseen turvaan. Siellä saavat nyt olla niin kauan kuin saadaan jotakin pysyvämpää varastorakennusta aikaiseksi. Odotan jo niin innolla tuon ylemmän kuvan, vasemmassa reunassa olevan katoksen purkamista, vaikka kyllähän se palveli asiaansa monen monituista vuotta. Ovet olivat täysin kuivat ja säilyneet vaurioitta, siellä säilyttämisen ajan. Kasvihuoneen ajoittainen kosteus vähän huolettaa, mutta onneksi huone on räystäiden alta täysin avoin, joten kasvihuoneelle tyypillistä kosteutta sinne ei ole vielä koskaan kunnolla muodostunut.


Lokakuussa Pirilän alesta ostetut koivuangervot ovat tulossa kukkaan.


Metsätyräkki nousee kannon käppyrän koloista, juuri kuten sitä istuttaessani suunnittelinkin. Etualan puoreät lehdet kuuluvat Jeffersonia dubia :lle.


Ihanainen helmisaniainen<3


Taimimoisiolta tilattu uusi tertturotkokielo (Smilacina racemosa) sai paikkansa varjotarhan takaosasta. Taistelkoon siellä vuohenputken kanssa kasvutilasta :)


Rönsytiarellan pitsikukat avautuvat. Vasemmalla ovat vielä tammenlehtitiarellan kukat nuppuisina kiinni.
.

Tässä vaiheessa kermesmarja näyttää vielä kovin pikkuruiselta, syksyyn mennessä se on vallannut koko tämän ensimmäisen osan varjotarhasta.


Tätä hurmaavaa liuskavaleangervoa sain uuden alun puutarhaseuran taimivaihdosta. Mietin parhaillaan, mihin muualle tätä istuttaisin. Kuvasta ei oikein erotu, mutta kasvin ruskea lehti toistaa niin passelisti sen edessä olevan kiven ruskeaa sävyä<3


Myös nämä valkoisen syreenin taimet sain taimivaihdossa. Näin vuosia sitten kotoani tuomat syreenit saivat jatkoa pihlajan toisellekin puolelle. Kuorikkeen haravoin tieltämme, jonne sen oli sikin sokin päristellyt iso hakettaja, joka haki kasan energiapuuta läheisestä metsästä. Kasa kerkisi lähes maatua paikoilleen, rungot makasivat kasassa ainakin kaksi vuotta! Tie siistiytyi ja Mamma sai katteen uudelle aidanteelle. Tähän mietin aluksi laittavani myös ne Annalan syreenit, mutta läheinen vaahtera kasvaa sellaista vauhtia, että pelkään sen joskus varjostavan aarteitani liiaksi. Laitan Annalat hyötytarhan alueelle heinäseiväsaidan eteen, yhdessä erilaisten ruusujen kanssa.

libanoninlaukka



Kirsikat kukkivat<3 Alemmassa kuvassa on kalliolta, liian kuivasta paikasta, pelastetun suklaakirsikan oksa. Taimesta on latvus kuivettunut, mutta alempana on elossa olevia oksia, joten eiköhän tuosta vielä jonkinlainen pensasmainen puska kehity.



Sammalleimut leiskuvat<3


Ensimmäinen dahlian kukka! Siksi tämä on näin aikainen, kun oli jo huhtikuulta esikasvatuksessa sisällä. Tämän pitäisi olla ystävältä saatu Arabian night, mutta ainakin tämä ensimmäinen kukka on kovin punainen?! Toivottavasti tummenee vielä syksyyn mennessä!


Alaskanvatukka Olympic double, kukkii kauniin kerrotuilla kukilla. Tähän pitäisi tulla ihan syötäviä vadelmia. Viime vuonna narsissitupakat peittivät tämän puskan niin kovin, että nyt soisi tälle tänä vuonna vähän valoakin:) Vieressä on kuitenkin kasvamassa uhkaavasti monta dahlian juurakkoa.


Äh taas tämä sama kuvakulma. Vaan kun en koskaan itse kyllästy tähän katsuran ja varjohiipan liittoon<3 Kuvan oikeassa alakulmassa havaitsin viimeinkin pikkuruisia japaninhiirenportaan kiehkuroita!! Kyllä sitä taas kerkisikin kaipailemaan ja julistamaan jo moneen kertaan kuolleeksi ;)



Metsäunikko hurmaa<3


Lemmikin sineä<3

Nyt näyttäisi siltä, että viimein on löytynyt tähän talonvieruspenkin päähän, ahomansikan lisäksi, joku kasvi joka viihtyy ja leviää. Ja se on tämä lapinvuokko<3 Kyllä siinä monta kasvia on jo yrittänytkin kotiutua:)


Sormeni syyhyävät päästä jatkamaan tätä talonvieruspenkin pengertämistä. Jatkan kivillä ainakin tuonne ylös vasemmalle, maksaruohojen välistä. Siellä on valmiiksi paljaita sorakohtia, joihin istuttelen sitten kiviä, kun maksaruoho ei kerran siellä suostu leviämään;) Kivet "kukkii" kivihullut penkeissä ympäri vuoden<3
Nyt kipin kapin hetkeksi ulos ja sitten töihin. Voiko olla kurjempaa, kuin iltavuorot tähän aikaan vuodesta, mutta onneksi on ihanat työkaverit<3 Mukavaa loppuviikkoa!

18 kommenttia:

  1. Tsemppiä iltavuoroihin!
    Voi että, naurattaa niin kohtalotoverius, minunkin pitäisi keskittyä talojen huoltamiseen, mutta niin vaan eilinenkin kului kivipengerrystä punnertaessa ja multaa lapioidessa :-D Hullu mikä hullu, ja sitten hetkeksi istahtaessani katsoin järkyttävästi hilseileviä ikkunanpuitteita, ja sitten käänsin katseeni muualle eli muotopuutarhaan ja menin sinne istuttamaan uuden pionin. Tarttis varmaan jonkun talkkarin, kirjaimellisesti, talojen hoitajan!
    Ai että mitä ihania herkkuja. Pikarililjat ovat tosiaan herkkujen herkkuja, kateellisena luen niiden siementämisestä jne. Mulla ne eivät tunnu kovin viihtyvän, lupaavasti versonut kalvaskin nyt jurottaa siinä samassa koossa, jossa oli jo kuukausi sitten ja osoittaa lakastumisen merkkejä. Ehkä se siitä... ja katkenneen lisäksi toinen F. elwesii on versonut, mutta ei näytä olevan kukinnasta toivoa siinäkään. Ehkä jonakin tulevana vuotena sitten, puutarhuri on ikuinen optimisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä tuntee itsensä niin voimattomaksi noiden isojen "miesten" töiden suhteen, joten sen takia ainakin itse tulee monesti käännettyä energia aina johonkin piha hommaan. Vaikka paljon pystyn ns. miesten hommia tekemäänkin, niin tunnustan heikkouteni, minun voimillani ei autokatoksia rakenneta;D
      Harmi ettei pikarililjat viihdy, vaan onhan sinulla ainakin kostealla niityllä paljon kirjopikarililjoja! Se onni on noissa sipulikukissa, että joka kevät niillä on uusi mahdollisuus, elleivät tietysti joudu myyrän ruokalistalle:)

      Poista
  2. Sinulla paljon erikoisia kasveja, joistakin en ollut kuullutkaan. Teillä mukavia pihasuunnitelmia, jännä seurata mitä niistä muodostuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Paljon olen saanut erikoisempia kasveja kasvivaihdoista ja viime syksynä tilasin sieltä Sulev Savisaarelta.
      Suunnitelmia on ilmassa vaikka muille jakaa, eri asia sitten miten ne toteutuu ja millä aikataululla ;)

      Poista
  3. Ihania kasveja sinulla; osa minulle ihan tuntemattomia. Kiva kattaus alkukesän kukinnoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli! Mukavaa, että blogistani oppii jotakin uutta!

      Poista
  4. Todellakin, todellakin työt sotkee pahasti puutarhahörhöilyä ;-)
    Onneksi kohta pääsee lomailemaan! Ja sitten ollaan puutarhassa aamusta iltaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih minä saan odotella vielä monta viikkoa lomalle pääsyä:( Onneksi tänä kesänä sentään on kunnolla lomaa, olen nyt ollut n. 1.5 vuotta ilman lomaa, lukuunottamatta viime kesän kahta lomaviikkoa, joista toinen oli sekin palkaton:( Onnerksi sentään keväällä on ollut pääsiäinen ja muitakin vähän pidennettyjä viikonloppuja<3

      Poista
  5. Ihanaa kun sait nyt lisää syreenejä! Ihania kasveja muutenkin. Toivottavasti saatte autokatoksen tehtyä, varmaan iso urakka. Minä fanitan myös pikarililjoja vaikka ovat aika pikkuisia, pitäisi keksiä niille hyvä paikka. Voimia iltavuoroihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syreenit on vieläkin istuttamatta:( Paikat on onneksi jo katsottu, se onkin yleensä se suurin homma :)
      Saa nyt nähdä miten tuon katoksen kanssa käy, hommat on seissyt taas monta viikkoa :( Ehkäpä syksyllä nytkähtää taas vähän eteenpäin. Vaan mikäs kiirus tässä, näinkin kauan ollaan oltu ilman :)

      Poista
  6. Mielenkiintoisia kasveja ja kauniita kuvia! Meillä ei daalioissa ole vielä edes nuppuja. Laitoin ne turhan myöhään multiin. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä minullakaan muissa nuppuja vielä näy. Parempia ja tanakampia kasveja kuitenkin näyttävät olevan myöhemmin istutetut dahlian juurakot. Ainakin täällä etelässä voi vallan hyvin laittaa ne maahan ihan ilman esikasvatusta. Ja ompahan sitten loppukesästäkin kukkaloistoa<3

      Poista
  7. Kaikkia ihanuuksia taas! Mullakin jo daaliat kukkii, tosin osa oli katkeillut tossa myrskytuulessa :/ Tuo eka pikarililja on tosi kaunis! Mun kermesmarja vissiin kupsahti, kun ei mitään näy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Myrsky ei ole onneksi meidän kohdilla riehunut ihan niin kovana, tosin juuri äsken ukkosti ja salamoi ihan kunnolla!
      Minulla kermesmarja viihtyy puolivarjossa metsän reunassa, kosteahkossa lehtometsämaassa.

      Poista
  8. Ihanalle näyttää. Mun liuskavaleangervoon on iskenyt jokin öttiäinen. Lehdet ihan syötyinä :O(.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan öttiäinen:( Koskaan tiedä mikä niille milloinkin maistuu ja aina tulee lisäksi jotakin uusia öttiäisiä kiusaksi. Onneksi suuri osa öttiäisistä on myös meidän puutarhureiden apulaisia <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!