perjantai 27. marraskuuta 2015

Viimeinkin metsäretkellä


 Pääsin kuin pääsinkin viimein metsään! Olin jo pitkään halunnut päästä kunnon metsäretkelle, vaan miten kummassa en vain saanut järjestettyä moiselle aikaa. Tänään vietin itselleni harvinaista arkivapaata ja kaiken leipomisen ja muun touhun lomassa kävimme pienimmäisen kanssa kotimme läheisellä kalliolla. Reitti kallioille kulkee alueellemme tyypillisen lehtometsän läpi. Osa saniaisista vielä viherti ja pärkinäpensas pöheiköt huojuivat majesteetillisesti puuskittaisessa tuulessa.


Vain muutaman sadan metrin päässä meiltä, sijaitsee tällainen ihana hiidenkirnu<3


Kallioiden alla on kauniita sammalkiviä ja lahoavia runkoja sikin sokin.



Kalliot nousevat jylhinä seinäminä, joiden koloissa kallioimarteet vihertävät.




Kun nousee kallioiden päälle, kasvillisuus harvenee ja jäkälät ilmestyvät sammalten joukkoon<3



Kallion laella on tällainen pieni kirkasvetinen kosteikko.



Alastulo täytyy suunnitella tarkkaan. Jyrkimmiltä kohdilta ei ole mitään asiaa yrittää alas.


Kotimatkalla löysin vielä tällaisen rupikonnaa muistuttavan käävän:)



Puutarhasta kauneus on totaalisesti kadonnut. Tähän aikaan vuodesta kaamosvalot loistavat keskellä päivääkin.
Iloisesti olen yllättynyt siitä, miten täyteen alapihan lammikko onkaan täyttynyt. Mitään hirmu sateita kun ei edes ole meidän kohdalla ollut. Tuo maanrakennuskangas ei kuitenkaan vesiä paljon pitele, joten jännä nähdä mikä on tilanne ensi kesänä. Mielessä on käynyt ajatus ensin rauhassa seurailla lammikon vesitilannetta ja vasta sitten päättää kumin tarpeellisuudesta. Aitasin lammikon verkoilla, ihan yleisen turvallisuuden tähden. Lammikosta kun tulikin paljon syvempi, mitä olin ensialkuun ajatellut. Kunhan pääsen muotoilemaan reunoja loivemmiksi, niin samalla voisin kyllä vähän täyttää tuota syvintä kohtaa vaikka hiekalla. Nyt jätän tämän projektin siis suosiolla hautumaan ja etenen sitten keväällä kaikessa rauhassa. Kevättalven siementilaukseen saattaapi kuitenkin eksyä eräskin kosteikon kasvi;D

Nyt unille, ihanaa kun on vielä kokonainen viikonloppuvapaa edessä!

14 kommenttia:

  1. Sinulla on ollut mukava metsäretki. Hieno tuo hiidenkirnu. Iso projekti on odottamassa sinua ensi keväänä, mutta varmasti saat hienon lopputuloksen tuon lammikon kanssa. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Niin ihana metsä ihan kodin vieressä ja niin turkasen harvoin tulee siellä käytyä. Mihin se aika oikein kuluu, kun ei koskaan edes metsään kerkiä:)?!

      Poista
  2. Hienoja kuvia metsäretkeltä tähän aikaan vuodesta. Teillä on melkoisen mystinen hiidenkirnu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sammalet olivat tähän aikaan vuodesta kauneimmillaan. Vuokkojen ja kevätlinnunsilmän kukinnan aikaan, alue on vastustamattoman kaunis<3

      Poista
  3. No äläs nyt, kyllä puutarhasi näyttää kauniilta vieläkin. Lammikkokin jo täyttynyt :) Minäkin rakastan metsiä ja hiidenkirnuja! Sellaisen kun saisi ihan omaan pihaan, hih. Mukavaa pidennettyä viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen minikirnu olisi ihan mahdollistakin saada! Pitäisikin opetella työstämään kiveä, eikä aina vain raahata niitä paikasta toiseen;)

      Poista
  4. Hieno metsäretki. Kuin jossain sadussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän aikaan vuodesta alue toiaan on melko mystinen, sammaleet ja saniaiset vihertää ja oikein kovin kun kuvittelee, voi nähdä pienen tontun hiippailevan kiven koloon:)

      Poista
  5. Hiidenkirnut on jotenkin salaperäisiä. Olen etsinyt niitä isolta kalliolta täältä meiltäpäin..vaan en ole löytänyt. Lapsena siellä käytiin retkellä ja muistan kirnut elävästi..mutt ehkä löytyy joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa joku sukulainen muistaisi tarkan paikan?! Meille tuosta kirnusta kertoi ystävällinen naapuri.

      Poista
  6. Kiitos metsäretkestä. Rakastan kiviä, pieniä sekä suuria, sammalta, puiden kantoja ja kuusien varjoja. Lapsena vietin paljon aikaa metsässä, mutta aikuisena musta on tullut niin laiska. Onneksi mies lupasi viedä mut kuusimetsään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama laiskuus on vallannut minutkin:( Vaikka tuo metsä on ihan kiven heiton päässä, saan aivan liian harvoin aikaiseksi mennä sinne.
      Meilläkin on ollut tapana hakea kuusi sellaiselta farmilta, jossa sen saa itse etsiä ja kaataa suoraan metsästä. Ollaan tykätty<3

      Poista

Kiitos kommentistasi!