Mutta sitten niihin ihmeisiin! Pikkuisen puutarhan Sametti Hortensian innoittamana, kävin tänään puutarhaa läpi, kirjaimellisesti kontillani :) Ja voi sitä riemua, kun löysin pikkuisia piippoja vähän joka puolelta! Lumikellot ovat jo todella pitkällä, kyllä tämä on ollut erikoinen syksy ja alkutalvi. Toivon hiljaa mielessäni, voisiko kevät tosiaankin jo alkaa?! Sitten kuitenkin pakotan itseni ymmärtämään, että nyt on vasta joulukuun loppu ja vielä on varmastikin talvi edessä päin, vai onko sittenkään ?! ;D
Kenellehän tämä alku kuuluu? Lyhyt on muisti, en muista enää yhtään, mitä mihinkin istuttelin. Täytyykin pyhinä kaivaa kaikki syksyn muistiinpanot esiin ja virkistää muistia:)
Nämä ovat kerrottuja lumikelloja<3 Ja katsokaa, kuinka kukkanuput jo pullistelevat!!
Tässä pikkuisia kevätkurjenmiekkoja (Iris reticulata). Nämä kukkivat viime keväänä ensimmäistä kertaa, mukava nähdä, että taitavat jaksaa kukoistaa vielä tulevanakin keväänä.
Loppuun laitan kuvan hurmaavasta kortista, jonka sain tänään ystävältä, kiitos L<3 Keitimme iltaruuaksi kortin lähettäjältä tulleita kotikanalan kananmunia, voi miten hyviltä ne maistuivatkaan. Setä musta tehtaili niihin vielä smetanasta ja mädistä täytteen! Nami-nami, joulu saa tulla<3
Ja se kevät heti perään, kiitos ja kumarrus ;)