Oodi keväälle ja lauhalle säälle

Hurraa, pakkaset on kärvistelty ainakin nyt tältä erää ja ulkona on ihanan lauhaa<3 Mittarissa näyttää olevan vain -1.7 astetta ja naapurin peltikatolta olivat lumet hurahtaneet maahan! Ihan vielä ei räystäiltä vesi kuitenkaan tipu, mutta eiköhän sekin asia korjaannu ensi viikon aikana:) Eipä minulle talvea ja kovia pakkaisia ikävä tule, vaikka olihan talviset päivät toki kaunista katseltavaa. Mieluummin katselisin kuitenkin jo avautuvia nuppuja:) Keittiönpöydällä maljakossa, terttuseljan oksassa kukkanuput jo puhkeavatkin! Onnenpensaan oksassakin on jo pieniä lehden alkuja näkyvissä, mutta yhtään kukkaa ei ainakaan vielä ole tulossa.

Kauniin ja lämpimän ilman houkuttelemana, uskaltauduin äsken lenkille läheiseen metsään. Olin ajatellut, etten kävisi ollenkaan katsomassa metsäkoneen syksyisiä aikaansaannoksia, mutta sitten rohkaisin mieleni ja oikaisin lehdon poikki metsäaukiolle. Näin lumien aikaan ei alue ollut onneksi ihan kauheaa katsottavaa ja alue oli kokonaisuudessaan onneksi aika pieni.

Tämä jykevä kallio oli "pysäyttänyt" koneen etenemisen ja lienee omistussuhteen vaihtumisellakin osansa asiassa. Totuus paljastuu sitten lumien sulamisen jälkeen, sillä onhan tuo osa metsästä tosiasiassa täysin pilalla vuosikymmeniksi eteenpäin:( Onneksi kallion alusta jatkuu pitkästi toiseen suuntaan ja hämyistä kallionalus luontoakin on vielä jäljellä:)

Tämän saman kiven kolon kuvasin silloin syksyisellä retkelläni, kun metsä oli vielä metsä<3

Noustessani kallion päälle, oli metsä entisellään ja kaikki niin kaunista. Täytyy kyllä myöntää, että vaikka jo kovasti kevättä haikailenkin, niin on tuo talvinen luontokin niin kaunista omalla tavallaan.

Jopa paksuhkon lumipeitteen alta, huomasin tämän kallion päälle kasatun kivikasan olevan ihmisen tekosia. Pyyhin lumet kivien päältä ja välistä paljastuikin sahattu lankun pätkä. Olisikohan tämä kohta kallion korkein?! En ollutkaan ennen eksynyt tuohon kohtaan ja sieltä tosiaan näki melko pitkälle. Pienenä pisteenä kuvassa näkyy kylämme vesitorni. Valitettavasti tosiaan kuvat ovat jälleen todella heikkolaatuisia, vain kännykkä sattui matkaani.

Laskeutuessani alas kalliolta kohtasin useita suuria muurahaispesiä. Niitä olemme ennenkin ihastelleet lasten kanssa. Onni onnettomuudessa on se, että suurin osa alueen metsästä on edelleen kaunista alkuperäistä metsää, eikä metsäkoneen terät tuhonneet kuin pienen siivun alueen laidalta. Toivottavasti konetta ei tulla näkemään tuolla alueella enää koskaan.

Kävin muuten aamulla oikein kunnon pihakierroksella! Lapioin lumia omenapuiden ympäriltä, suunnittelin mitä oksia omenapuista sitten kevällä leikkaisin ja katsastin jänisten tuhoja. Olivat kovasti käyneet kaivelemassa kasvimaalla lehtikaalin jämiä ja olipa yhtä esikkoakin kaluttu metsäpuutarhassa. Peitin sen isolla lumikasalla ja lisäsin viereen verkon hurtanheidelle (Viburnum lantanoides). Onneksi sen pulleita lehtisilmuja ei oltu vielä napsittu ja onneksi minulla oli vielä viimeinen verkonpalanen varastossa! Se jäi yli syksyisistä sammalpallo askarteluista, kun en kerinnytkään enää tehdä toista palloa. Onneksi olin silloin kiireinen, suojatkoon verkon palanen nyt rakasta kasviani<3
Toin tänää kasvarista kylvömultapussin sisälle sulamaan:) En taida nyt tilatakkaan yhtään uusia siemeniä, vaan katsastan olemassa olevat pussukat ja kylvän entisistä siemenistä. Yritän nyt pitää koko kevään yllä kovaa kulukuria, sillä saatan päästä toukokuussa kivalle matkalle! Olen ihan intona reissusta ja kovasti jo sitä suunnitellaan. Yhdistetty antiikki- ja puutarhamatka Tallinan ympäristöön! Ja vieläpä pakettiautolla!! Uskon kuitenkin pääseväni matkalle vasta sitten, kun istun tukevasti ystäväni vieressä, hänen pakunsa penkillä!

Lämmintä lauantai-iltaa kaikille!