Viehkot vuokot

Tätä näkymää odotan kuin kuuta nousevaa! Vaikka tässä onkin juuri perheen kanssa talvilomaa vietelty (tänään piti jo palata töihin), niin en saa sitten millään itseäni tähän hetkeen, talvisiin fiiliksiin. Janoan Facebookista keväisiä kuvia mm. Irish Garden Plant Sociatyn sivuilta, joilla julkaistaan lähes päivittäin uusia kuvia lumikelloista, taikapähkinöistä ja krookuksista<3 Kaipaan paljasta maata, paksun lumipeitteen alla. Lisää lunta tosiaan tupsutti heti loman alkajaisiksi, ihan liiankin paljon lisää. Hieman lohduttaa se, että lapset ja Mammakin pääsivät lumen ansiosta hiihtämään läheiselle hiihtomajalle, jonne latu kulkee meidän oman kotitiemme ylitse. Kuin olisi jossakin kauempanakin pohjoisessa hiihtelemässä, kun määränpäässä odottaa valmis nuotio ja lämmin maja takkatulineen ja lämpimine mehuineen<3 Haluankin tässä vielä kiittää Gunnarlan majan ylläpidosta, siitä huolehtivia tahoja. Retki oli lomamme kohokohtia!

Blogin päivittäminen on jäänyt viime aikoina aika vähille ja olen kärsinyt kovasta inspiraatiovajeesta. Tuntuu, että kaikki kuvat on jo julkaistu ja tarinat kerrottu:( Ääh, toivottavasti tämä on vain väliaikaista ja alkava kevät toisi lisää intoa tänne blogiinikin. Muiden postauksia olen kyllä lueskellut edelleen aktiivisesti ja saanut niistä paljon voimia, kiitos siis postauksistanne  rakkaat blogiystävät<3

Mieltä vetää matalaksi myös puutarhassa mellastaneet kauriit:( Pensassembrat on kaluttu, kuten myös kauniin vihreinä, vielä joulun jälkeen koreilleet harjaneilikat. Myös pellonreunan valkoiset syreenit on pätkitty. No kaikki muut varmasti toipuvat, paitsi sembrat. Hain hädissäni lisää verkkoa ja suojailin loput puut ja pensaat. Verkon lisäksi otin käyttööni kaikki ylimääräiset lasten pulkat yms. ja pääsipä myös jääkiekkomaalikin suojaamaan aarteita:) Pohdin paljon sitä, miksi juuri tänä talvena nuo kauriit tänne puutarhaan löysivät ja uskon lopulta houkutelleeni ne tänne ihan itse, omilla toimillani. Suurin syyllinen lienee lintujen ruokintapaikka. Sen ympärillä jälkiä on eniten ja tuhoja on tullut juuri ruokintapaikan läheisiin kasveihin. Nyt pohdinkin jo ensi talvea, hennoisinko lopettaa ruokinnan kokonaan?! Laudalla käy kova kuhina ja nautin kovasti lintujen katselusta ja ruokapaikan hoitamisesta. Myös hiiriä juoksentelee laudan alla ihan pitkin päivää, tuleekohan niistäkin ongelmaa jossakin vaiheessa?! Harmillista! Nyt vain toivon, että kauriit häipyvät siihen mennessä kun maa paljastuu ja sipulien alut alkavat työntymään maasta. En tiedä kestäisinkö sitä, että kaikki napsittaisiin ja tuhottaisiin. Pensaat ja puut nyt vielä suojaa verkoilla, mutta entäpä laajat istutusalueet, suojaaminen käy melko mahdottomaksi, kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan.

Tähän postaukseen keräilin kuvia erilaisista vuokoista. Ihan kaikista puutarhassa kasvavista en kuvia löytänyt ja osa aarteista on vielä pieniä ja vasta viime keväänä istutettuja, joten kuvia niistä ei vielä olekkaan. Ihan kiva kokoelma on jo vuokkojakin tullut keräiltyä, toivottavasti kaikki viihtyvät ja lisääntyvät tulevina vuosina. Ja pysyköönkin kauriit kaukana kaikista vuokoistani!!

Pientä kevään tuntua on kuitenkin, lumesta huolimatta, ollut ilmassa viime päivinä<3 Vesi tippuu päivällä räystäistä ja linnut ovat aloittaneet ti-ti-tyyn. Myös päivän pituus on kasvanut ihan huomattavasti ja iltaisinkin näkee jo pihailla valoisalla, lähes kuuteen asti. Pieniä, mutta niin merkittäviä askelia on siis luonto jo ottanut ja kohti kevättä mennään kovaa vauhtia. Ensi viikolla päästäänkin jo sitten maaliskuulle ja siitä se vauhti vain kiihtyy, kiihtymistään. Pian sitä sitten jo huomaakin toivovansa, että kevät ei ihan vielä kääntyisikään kesäksi. Sellainen se on, vuodenkierto, vuodenajat seuraavat toinen toistaan.

Hyvää alkavaa maaliskuuta siis teille kaikille! Yritetään pinnistellä lumen keskellä ja keskitetään kaikki aistimme tarkkailemaan pieniä, herääviä kevään merkkejä<3