Kosteikko haaveita ja kuulumiset

Viikko sitten sunnuntaina, kun lasten harrastuksiin kuskailun lomassa haravoin vielä viimeisiä lehtiä alapihalla, jostakin vain hyökkäsi ajatus lammesta päähäni. Aurinko paistoi ihanasti ja suuntasin katseeni tonttimme kosteimpaan nurkkaukseen. Ja johan näin siinä mielikuvituksissani pikkuruisen lammikon varjon kasveineen. Niin kuin ei projekteja jo olisi mielessä ja aloitettunakin ihan tarpeeksi!! Vaan minkäs teet kun niitä vain jotenkin putkahtelee mielikuviin;)

Tontin nurkassa kasvaa muutama pikkuruinen tammen alku (en tarkoita noita kuvassa näkyviä isompia) jotka voisi yhdessä tuon vinon koivun kanssa kaataa pois ja antaa maanrakentajamme kauhaista nurkasta muutama kauhallinen multaa kasalle. Tätä projektia varten ei toki kannata kaivuria pihaan ajeluttaa (vaikka lähellä olisikin), täytyy malttaa odotella autokatostyömaan käynnistymistä, joskus tulevaisuudessa. Sitä ennen on hyvää aikaa suunnitella ja valmistella aluetta.

"Lammen" rannalla kasvaa jo valmiiksi rantakukkaa:) Se täytyy kyllä siirtää sitten mahdollisen kaivinkoneen tieltä.

Tämä kivi rykelmä liuskavaleangervoineen sijaitsee "lammen" takana, tontillemme päättyvän tien lopussa. Toivottavasti angervo kasvaa ja leviää siihen mennessä kun lampea maisemoidaan, siitä saisi komeata kasvustoa lätäkön reinoille:) Muita kasveja tuossa kiven ympärillä on nyt syksyllä siihen siirtämäni valkokukkainen pensashanhikki ja jotakin kosteammassa viihtyvää, kesällä kukkivaa, korkeaa maksaruohoa lapsuuden kodistani. Rikkaruohot valtaavat tuon takaosan kesän mittaan, jotakin tukahduttavaa isolehtistä tuohon voisi vielä laittaa taustalle. Kilpiangervoa ehkä?! Löytyisikö muita ehdotuksi?

Lammikon tieltä täytyy siirtää tämä rotkolemmikki ja anopilta saatu lumipalloheiden taimi. Nehän voivat kyllä sitten ihan hyvin vaikka molemmat jatkaa eloaan lammikon rannalla. Voisi olla heidelle hyväkin päästä vähän enemmän auringon paisteeseen kuin mitä on nyt tuossa ojan penkalla metsän reunassa. Kasvanut siinä melko hissukseen.

No mutta nyt haaveilu sikseen ja takaisin todellisuuteen;D Löysin viime viikonloppuna aurinkoisen päivän päätteeksi nämä ihanat yrtin. En ollut uskoa silmiäni kun karjalanpaistia valmistaessani kipaisin kurkistamaan terassin pikkukasvariin, josko kesäisistä yrteistä olisi vielä pataan laitettavaksi. Ja olihan niistä! Kastelin ruukun varovaisesti ja vein aarteet takaisin, harvennettuani niitä ensin hieman. Toivottavasti kelit säilyy suotuisina, kumpa ei tulisi tänä talvena ollenkaan mitään kovia pakkasia.

Ensimmäinen joulun hyasintti löyhäyttelee sulotuoksuaan<3

Yläkerrassa valon alla kukitaan vielä varovaisesti. Denise availee pieniä kukkaterttuja harvakseltaan.

Huonekuusi on jo koristeltu lasten toimesta joulun viettoon!

Hortensia kukkii yhdellä kukinnolla<3

Jahas ja sitten takaisin ulos ja rakkaaseen kasvihuoneeseeni. Samalla kun haravoin, keräsin kourallisen "Terencen hattuja" askarteluja varten. Hitsi kun vaan olisi aikaa värkkäillä tuolla ompelukonepöydän ääressä. Sammalta olisi vielä jäljellä ja intoa löytyisi, mutta viikonloput huristavat ihan liian nopeasti ohi ja jouluvalmistelut ottavat ison siivun ajasta. Heitän taas ilmoille kestotoiveeni, jospa pakkaset pysyisivät tänä vuonna poissa ja kerkiäisin vielä tuonne askastelemaan<3

Lopuksi vielä tämän aamun tunnelmiin. Viikko sitten tosiaan paistoi aurinko ja lunta ei ollut kuin hitunen, vaan toista oli maisema tänä aamuna. Paksu kerros inhottavan märkää sohjoa:( No olihan se valkoista eli vähän niin kuin valoa, mutta...
Pitkä tovi kului kun vapauttelin puutarhan puita ja pensaita raskaan lastin alta ja jouduinpa vähän sahailemaankin, jotta päästiin kotoa kylille:) Joku hurjapää tuosta on kyllä jäljistä päätellen jo aamulla hurauttanut;D
Nyt saunaan ja rauhoittumaan iltapuuhiin! Hyvää yötä ja kauniita unia, nähdään ihania unia ensi keväästä ja kaikista uusista projekteistamme<3

Elonmerkkejä

Tervehdys ystäväiset, meillä paistoi tänään TAAS aurinko <3 Minulla kävi melkoisen hyvä tuuri kun eilen ja tänään pääsin poikkeuksellisesti aikaisin töistä ja molempina päivinä saimme nautiskella auringon virkistävistä säteistä. Kylläpä valo onkin niin ihanaa tähän aikaan vuodesta! Vielä lyhenee päivä vähän aikaa, mutta pian koittaa talvipäivänseisaus (22.12), vuoden pimein päivä. Siitä eteenpäin mennäänkin sitten taas kohti valoa ja kevättä<3
Auringon paisteessa oli mukava kuvailla, vaikka kaikki kuura ja lumikin olivat jo sulaneet. Kun oikein tarkkaan tihrustaa ja kiertää kukkapenkkejä, voi vielä löytää joitakin elonmerkkejä kasveista. Pieni nuppu vuokossa ja ihan ihka elävä ja kukkiva esikkokin löytyi! Tuo esikko on ollutkin erityisen sitkeä sissi. Se on joskus kevät talvella ruokakaupasta hankittu ja kukkinut muistellakseni herkeämättä siitä lähtien. Kesän se sinnitteli surkeassa mullassa pienessä ruukussaan, kunnes ehkä joskus syys- lokakuun vaihteessa istutin sen maahan. Ilmeisesti siitä innostuneena on avannut tuon yhden kukan ihan kokonaan auki ja nuppujakin on vielä muutama. Pakkasiakin tässä on ollut jo useaan otteeseen, yhtenä iltana auton mittari näytti alapihalla jopa -7 C pakkasta! Kovin on elämänhaluinen yksilö siis <3

Linnut ovat tyhjentäneet tehokkaasti kaikki pihan pensaat marjoista, koiranheiden joulunpunaiset marjat eivät ole kuitenkaan kelvanneet. Terttuseljat ja pihlajat sen sijaan ovat täysin putsattuina. Lintulautaakin saa olla ainakin kerran viikossa täyttämässä, pian on ensimmäinen kymmenen kilon pussi aurinkonkukan siemeniä tyhjennetty. Ihmeen siististi ovat tintit jyvänsä syöneet, sillä laudan alla on tosi vähän kokonaisia siemeniä. Olen seurailut muutenkin heidän ruokailu tapojaan ja hakevat nätisti yhden siemenen, jonka kanssa sitten lennetään läheiseen sireeni pusikkoon. Siemenen syönti ja sitten nopeasti uuden hakuun:) Harakoita tai tikkoja ei ole näkynyt, sen vuoksi on kait laudan alus vielä pysynyt melko siistinä.

Taas kuvasin varjohiipan lehdistöä. Voi kun se on niin virkistävän näköistä kaiken ruskean keskellä.

Maksaruoho `SeaStar`(Sedum pithynicum) on syksyn ja talven mittaan saanut auki muutaman kukan. Nämä taimet ovat menneen kesän kylvöistä peräisin.

Myös maan alla on selvästi elämää! Onneksi myyrän kasoja on kuitenkin erittäin paljon vähemmän kuin viime vuonna samoihin aikoihin. Varmasti kaksi näin lumetonta talvea ovat kurittaneet myyräkantoja ja vaihtelevathan ne muutenkin ihan luonnostaan. Edelleen ainakin haluaisin uskoa, että näiden meidän pihan kasojen tekijä on kuitenkin kontiainen eli maamyyrä. Tähän viittaisi se, etten ole huomannut näiden kasojen läheisyydessä mitään tuhoja kasveilla. Lisäksi näitä on nyt ollut viimeisen vuoden aikana eniten alueella, jolla ei oikeastaan edes kasva mitään myyrille kelpaavaa, kasvimaan seutu juureksineen on saanut olla ainakin toistaiseksi ihan rauhassa.

Kasoja on ollut eniten tuossa talonvierus rinteessä ja pellon ja rinteen välisellä kapealla nurmi kaistaleella. Alempana nurmikolla on niille varmasti liian kosteaa kun keväällä tuossa kuvan alareunan kohdilla monesti vesi seisoo. Vetinen alue olisi muuten omiaan pienelle lammikolle ;D Tuossa kuusten takana kulkee se oja, jonka leveintä kohtaa kuvasin edelliseen postaukseen. Tiedä vaikka joskus tuosta kuvan alareunasta alkaisi ihan iki oma sammakkolampi?! Haaveita on hurjasti, mutta niinhän niitä pitääkin olla! Niin kauan kun on haaveita, on elämää<3

Vielä löytyy myös paljon raikasta vihreää! Tässä puutarhaystävältä keväällä saatuja jouluruusun siementaimia<3

Lehtotesman (Milium effusum) lehtien sävy on mielestäni muuttunut kellertävästä vihertävämmäksi!?

Corydalis `Craighton Blue` taitaa vihertää ja kasvaa lähes läpi vuoden! Toisin kuin `Craighton Blue`, kotoinen pystykiurunkannushan (C. solida) kuihduttaa lehtensä melko pian kukinnan jälkeen.

Samalla kun kirjoitan tätä postausta, nuuhkin vieressäni kukkansa avannutta hyasinttia (Hyacinthus orientalis, `Purple Sensation`) En ole vielä törmännyt Multiflora hyasintin sipuleihin, ostan kyllä heti jos tilaisuus koittaa. Metsästän myös edelleen epätoivoisesti tumma kukkaista jouluruusua. Meidän pikku kylältä sitä tuskin tulen löytämään.
Tavallisia sinttejä onneksi löytyy jo lähes joka ruokakaupasta, joten tuoksutellaanhan kaikki niiden ihanaa tuoksua ja haaveillaan samalla keväästä ja I-H-A-N pian koittavista kevätkylvöistä<3

Mukavaa loppuviikkoa ja sinivalkoista itsenäisyyspäivää kaikille<3

Lintujen viserrystä ja aurinkon valoa

Viimeinkin, heti viikon alkajaisiksi, saimme nähdä auringon<3 Kylläpä edellisestä valoilmiöstä olikin vierähtänyt pitkä tovi! Valo on tähän aikaan vuodesta niin virkistävää ja yhden aamun paisteella jaksaa taas monta viikkoa:)
Auringon valo mahdollisti taas kuvaamisenkin pitkästä aikaa. Aloitin sisältä ja kuvasin pienen tekolintukokoelmani siivekkäitä. Ne olivat pyrähtäneet kohalonköynnöksen oksille ja katselivat kaihoisasti ulos ikkunasta<3 Olimme lauantaina Tallinassa päiväseltään ja löysin sieltä joulutorilta tuon ensimmäisen kuvan linnun. Joulutorilla oli muuten aika tylsästi samoja käsitöitä joka kojussa, mutta yksi pieni lasikoju oli ylitse muiden. Pieni koppi oli täynnä lähinnä valkoisia kauniita joulukoristeita, monissa palloissakin oli ihania lintuaiheisia painatuksia. Myös erittäin aidon näköiset lasiset jääpuikot jäivät mieleeni! Mukaan lähti kuitenkin vain kaksi kappaletta noita lintuja.

Eikös olekin aika aidon näköisiä nämäkin kaksi lintusta?! Heillä ei ole mitään kiinnitysnipsua mahan alla, joten asustelevat nyt ainakin vielä toistaiseksi tuossa paavalinkukan lehdillä.

Sitten sitä maanantai aamuista auringon paistetta<3 Rautatieomenapuun viimeinen lehti sinnittelee vielä kiinni oksassa.

Vaaleanpunainen lumimarja on saanut hilekuorrutuksen<3

Kuinkahan nämä kasvuun lähteneet sipulit pärjäilevät?! Muistellakseni ovat krookuksia.

Tässä kuvassa näkyy hyvin tämän hetken lumitilanne. Lumikerros on jakautunut hyvinkin epätasaisesti. Meiltä muutaman kilometrin päässä, ei ole satanut yhtään, maa on vain pikku pakkasen jäljiltä jäisen huurteinen.

 Keijuängelmän siemenet saavat luonnollisen kylmäkasittelyn.

Norjanalvejuuri (Dryopteris affinis) jäätyi ihan vihreänä<3

Meidän tontin kostein kohta on tainut jäädä vielä kokonaan kuvaamatta?! Tästä saisi ihan kivan pienellä fiksaamisella ;D Olen jo istuttanut tuohon saniaisia ja rentukkaa, sekä siirtänyt töyräälle muutaman koiranheiden taimen. Mitähän tähän oikein laittaisi? Aika varjoinen on kesällä ja kuivana aikana vesi kuivuu ojasta kokonaan.

Puolikuunpenkki uinuu, sisällään runsaasti aarteita<3

Kannon juurella piilottelee pussillinen narsissin sipuleita.

Rakas möhkäle<3

Apilapelto on jänisten ja kauriiden mieleen. Puutarhassa on ainakin toistaiseksi tehty hyvin vähän tuhoa, apila maistuu selvästi paremmalle:)

Itsestään maiden mukana tontille tullut suikeroalpi on kaunista talvellakin.

Niinkuin myös ruskettuneet hortensia kukinnot<3

Tämä sireenimaja projekti ei nytkähtänyt kesän aikana yhtään eteenpäin:( Jospa keväällä sitten kun näkee tarvitseeko kivituhka-alueiden korjaamiseen jätettyä hiekkakasaa. Jos painaumia ei talven aikana tule, saan ehkä käyttää kasan jämän tänne syreenien siimekseen.

Talvella pihan rakenteet erottuvat hyvin. Saakohan Mamma tähän tasanteelle koskaan sitä haaveittensa kesäkeittiötä?! Unelmissani keittelen jo hilloja ja mehuja valkoisessa lasikeittiössäni<3 Keväisin istun keittiössäni ja katselen läheisen Mustilan japaninmagnolian, sekä erilaisten vuokkojen kukintaa;) Huoh, pitäisiköhän laittaa vaikka ensi lauantaiksi lotto vetämään!

Vancouveria hexandra eli varjosiippa

Kesäkeittiön vierellä on vielä muistona viime kesäisestä kukinnastaan kauniit varjoliljan siemenkodat. Tarhavarjohiipan lehdet ovat niin kauniita koko talven<3
Viimeisimmässä Kotipuutarha lehdessä oli muuten hyvin kattava juttu varjohiipoista (Epimedium). Löysin jutusta myös suomenkielisen nimen keväällä kasvivaihdosta saamalleni kasville Vancouveria hexandra:lle. Kasvi on nimeltään varjosiippa ja se on varjohiippojen läheinen sukulainen Pohjois-Amerikan metsistä. Toivottavasti saan kasvin joskus kukkimaan, siinä on valkoiset hauskasti kuin nurinpäin kääntyneet pienet torvimaiset kukat.

Havut ja kuivuneet heinät ovat nyt arvokkaita pihan sulostuttajia.

Paljas kallio ja siihen jäätyneet vesilammikot ovat kauniita ja myös mieluisia leikkipaikkoja! Tuolle kalliosta eteen päin näkyvälle talonvierus penkille on kyllä tehtävä jotakin ensi kesänä. Jyrkähkössä liuskassa eivät jaksa oikein maksaruohotkaan kasvaa, olen suunnitellut upottavani siihen pienen kivikokoelman;D Katsotaan toteutuuko?!

Pikkuinen kuusi kasvaa verannalla emalikattilassa<3

Pihalle ja taloon on ripusteltu jo aikaa sitten useita valosarjoja. Tuonne lyhtyyn virittelin pienen sarjan, joka saa energiansa muutamasta paristosta. Ihmeen pitkään on valot jaksaneet niiden voimalla paistaa. Vielä pitäisi viritellä kasvariin ne "akkutähdet";)

Leditähdet saavat virtansa vanhasta ladatusta auton akusta. Yhdellä latauksella tähdet palavat pitkälle kevääseen<3

Tunnelmallista joulukuuta kaikille, yritetään olla stressaamatta jouluvalmistelujen kanssa!