Lähimatkailua ja pihakuulumisia

Katselin tuota Josefiinan aitan kylttiä jo viime kesänä "sillä silmällä", että pitäisi pyörähtää katsastamassa paikka, vaan aikomukseksihan se sitten vain jotenkin jäi. Nyt paikasta oli juttua paikallislehdessä, yhdessä Nummelan Katin sisustusnavetan kanssa, joten pakkasinkin lapset heti lehden luettuani autoon ja matkasimme tuon muutaman kilometrin matkan, kohti "äidin kauppaa";D. Lapset vähän nurisivat kohteesta, mutta lopulta aitan emännän erittäin herttainen ja ihmisystävällinen kissa hurmasi heidät täysin ja sain itse keskityä aitan antimiin. Kuvat ovat kännykällä otettuja, mutta kyllä niistä nyt jonkinlaisen käsityksen saa. Aittaan oli sisustettu pieni kaupan puoli ja sitten toinen puoli oli täynnänsä mitä ihanimpia kauniita esineitä<3 Voiko olla kauniimpaa kuin aikaa nähnyt vanha esine, jolla olisi monta tarinaa kerrottavanaan jos vain osaisi. Onneksi voi aina mielikuvituksissaan arvailla esineen vaiheita. 

Matkaan tarttui tuollainen mamman aarrearkku! Juuri passeli tuohon kasvihuoneen kivijalan päälle, kätkemään sisälleen kaikkia tarvekaluja, jotka ajelehtivat ympäri reunusta, mikä missäkin.

Tämän kuvan aarteet taas ovat peräisin Billnäsin antiikki- ja perinnepäiviltä, joilla vierailimme jo aiemmin kesällä. Siellä kuljin niin hurmioituneena, etten muistanut ottaa kuvan kuvaa, vaikka kamera olikin mukana;D
Tuossa kastelukannun edessä oleva peltinen "käsilaukku" on joskus kuulunut jollekin "Hemulille", joka on ahkerasti keräillyt ja prässännyt kasveja kasvioonsa. Tuon kuvan kohdalla on ovi, josta kasvit on voinut hellästi sujauttaa laukkuun ja ne ovat pysyneet lytistymättä lopun matkaa. Oven kuva on niin kaunis, pitääkin joskus yrittää ottaa siitä lähikuvaa.

Satoa on kerätty alapihalta jo jonkin aikaa! Eilen iltainen iltapalakin löytyi kokonaisuudessaan kasvimaalta. Harmikseni kyllä huomasin, että peurat olivat taas käyneet napsimassa omenapuita ja omppujakin oli hävinnyt kymmenkunta:( Joudumme siis näin jakamaan herkkumme, ei voi mitään.

Näiden punakukkaisten herneiden aluksi hieman karvas jälkimaku on hävinnyt niiden kypsyttyä. Kun palon väri on muuttunut hieman vihertäväksi ovat nämä herneet selvästi parhaimmillaan.

Käytiin eilen ostamassa rapuja, joiden kaveriksi saadaan tänä syksynä omaa tilliä. Viime vuonna tillisato epäonnistui totaalisesti.

Nämä tuliunikot (`Rosa Romantica`) ovat availleet nuppujaan ahkerasti ja ovat kaikessa hentoudessaan todella suloisia. Myös tillimäinen lehdistönsä on hurmaava.

ruiskukka

punahattu `White Swan`

Olen jo muutaman vuoden ajan keräillyt kasveja, ajatellen niiden antamaa hyötyä pölyttäjille. Eilen oli koulinnassa toinen satsi punahattuja, nyt niitä perinteisiä punaisia noiden valkoisten kaveriksi. Keväällä Uudestakaupungista hankin nuo kaksi alinta, karstaohdakkeen ja täpläpunalatvan, joiden pitäisi olla oikeita pörriäismangneetteja;D Karstaohdakkeen kokonaista kaksi karstaa ovatkin jo olleet kovassa käytössä, mutta punalatva ei ole vielä saanut nuppujaan avattua. Leppäkerttuja on muuten yhtäkkiä ilmestynyt ihan huimasti, ilmeisesti joku uusi sukupolvi on viime päivinä "kuoriutunut"<3

Tästä kasvista pidän kovin ja se sopii kuivalle yläpihalle yhtä hyvin kuin valkoiset perusmuotonsakin. Kasvatin nämä punaiset siankärsämöt toissa keväänä siemenestä ja nyt ne kukkivat ensimmäisen kerran. Joukossa oli vain yksi valkokukkainen, loput punaisen eri sävyisiä, tummempia ja vaaleampia. Tämä kasvi kertoo hyvin sen tosiasian, että kannattaa pitää silmänsä auki ja tarkkailla tontin alkuperäisiä kasveja. Parhaiten viihtyvät juuri sellaiset kasvit, jotka jo muutenkin kasvavat alueella.

Lopuksi vielä raportti mysteerikasoista;) Jo keväällä huomasin, että tuohon kallion alle rinteeseen oli ilmestynyt outoja multakasoja, jollaisia en ollut täällä ennen huomannutkaan?! Nyt maalta palattuani oli kasoja ilmestynyt myös alemmas kasvihuoneen ympärille. Isoja säännöllisiä kasoja pitkin nurmikkoa ja tuossa kasvarin kukkapenkkien läheisyydessä. Kun kastelin kasveja, vesi humpsahti alas ja jätti jälkeensä ison onkalon;) Tuo kolon päällä ollut kasvi tosin oli mielestäni täysin vahingoittumaton ja oli alkanut myös kasvaa poissa ollessani. Muutenkaan en ole ainakaan vielä huomannut yhtään nuutunutta kasvia ja kaikissa nostetuissa porkkanoissakin on ollut vielä porkkana jäljellä. Ostin jo valtavia rotan loukkuja ja valmistauduin sotaan vesimyyriä vastaan, vaan nyt olenkin tällä hetkellä valmis rauhaisaan seuranta vaiheeseen, liekö puutarhaamme olisi sittenkin muuttanut Zdenek Milerin kontiainen<3

Jos näin on asian laita keskeytän sotatoimet heti alkuunsa ja toivotan puutarhamme uuden asukkaan tervetulleeksi! Kontiainen eli aiemmalta nimeltään maamyyrä on hyönteissyöjä. Sen ravintoa ovat kastemadot, hyönteiset, liskot ja pienet käärmeet. Näitä kaikkiahan meiltä löytyy ja lieneekö kontiaisen työtä, mutta kompostikäärmettä en ole nähnyt pitkään aikaan. 

Elokuu on alkanut ja yöt ovat jo pimeitä. Tässä on kuitenkin vielä ainakin kaksi ihanaa kuukautta aikaa nauttia ennen lokakelejä, joten vielä on kesää jäljellä, näin se on pakko vain ajatella!!  Mukavaa loppuviikkoa!

Pelakat ja muut

Mme Thibault, neilikkapelargini

Tässäpä tulee nyt pelakkapäivitys! Pukin puutarhalta tilaamani pistokkaat ovat nyt jonkin verran kasvaneet ja jokainen on jaksanut tehdä myös jo ensimmäiset kukkansa<3 Tant Hannasta ei nyt saanut oikein edustavaa kuvaa, oli jo kukat kuihtuneet eikä uusia ollut näkyvissäkään. Sama juttu Appleblossom rosebudin kanssa, täytynee siirtää ne kasvihuoneen viidakosta vähän valoisampaan kasvu ympäristöön, sillä parhain kukkaloisto näyttäisi puhkeavan tuossa talon avoimella ja niiiin paahteisella terassilla, jossa siemenestä keväällä kylvämäni Raspberry ripplet majailevat.

Blueberry ripple

Raspberry ripple

Noista kuvista voi nähdä "mustikan" ja "vadelman" hienoisen värieron. Tuossa alemmassa kuvassa näkyy vähän meidän vadelmapöheikköä:D Ei ole mammalla liian pitkä matka marjaan;) Hm, lisäksi kuvasta voi nähdä, että viljapelto alkaa jo uhkaavasti muuttamaan väriään.

Mårbacka

Tästä se pelakka huuma viime kesänä alkoi! Perinteinen Mårbacka rehottaa kasvihuoneessa hulvattomana puskana. Tämä oli minulla viime kesänä ulkona ilman katosta ja tottahan se on niin, että kukat olivat paljon rumempia kun vanhimmat homehtuivat aina keskelle. Täällä kasvihuoneessa ja terassilla ne vain kuivuvat ja ovat helppo rapsaista pois rumentamasta.

Denise

Denise

Denise oli toinen pelargonini, jonka pistokkaan sain myöhään viime syksynä Riikalta. Jännitin sen selviämistä talven yli, mutta sinnikkäästi hän jaksoi ja kasvoikin talven aikana. Tämän kukat ja lehdistö ovat niiin mieleeni, aivan ihana yksilö!

Appleblossom rosebud

"Omenankukan" kukat ovat myös niin ihania kuin olin kuvista jo nähnytkin, häivähdys tuota vihreää keskellä<3. Tälläkin on nyt sama vaihe kuin täti Hannalla, taidan vaihtaa nämäkin saviruukuun ja tuoda terassille vahvistumaan.

Keijunmekko

Keväällä käräyttämäni keijunmekot ovat vähän elpyneet kasvihuoneessa ja kukkivat jälleen. Juurilleen on itänyt reilusti uusia taimia ihan itsekseen.

Karstaohdakkeen ensimmäinen kukka on kyllä varsinainen taistelija!! Mikä lie vioittanut tainta alku kesästä kun siitä nuutui melkein kaikki lehdet ja tästä kukkavarresta jäi vain alle puolet kiinni juurakkoon. Silti kukka on kasvanut ja jaksaa muodostaa tuon "karstan". Kasvista on nyt nousemassa uusia lehtiä ja toinenkin kukkavarsi, jee!

En tiedä haluaisinko tätä vielä kertoa, mutta syysvuokon eka kukka on auennut!

Samoin on asian laita viime kesän siemenkylvöistä istutettujen valkoisien punahattujen kanssa. Harmikseni en ole vielä nähnyt tässä yhdenkään perhosen viihtyvän, vaikka juuri heitä varten näitä kylvinkin ja kasvihuoneessa odottelee koulimistaan myös tavallinen punainen punahattu.

Tässä toinen perhosten kukka, täpläpunalatva, muodostelee ensimmäistä kukkaansa! Tämän kasvin toin Uudenkaupungin tuliaisena ja se näyttää kotiutuneet tuohon pellonreunus penkkiin.

Twist-N-Shout hortensia näyttää myöskin ainakin vielä olevan mieleisellään paikalla! Kuin myös valkotäpläimikkä hänen juurellaan. Molemmat ovat rehevöityneet ja nauttivat ilmeisesti kuorikkeen pitämästä kosteudesta. Lisäksi arvasin, että tuo multa, jota viime syksynä saimme oli todellista "mustaa kultaa". Vähän kyllä harmittaa kun suurin osa siitä on nyt tuolla nurmikon alla, vaikkakin nurmikko siinä kohdassa kasvaa ja viheriöi komeasti, kun vieressä taas paahde on polttanut sen ruskeaksi.

Kasvimaalla kaikki rehottaa kuivuudesta huolimatta. Tämä tontin alaosa on keväällä niin läpeensä märkää, että ilmeisesti tuosta kosteudesta on kuitenkin vielä osa jäljellä. Eilen tuli ukkoskuuron kanssa 7 mm, mutta lisääkin saisi tulla!! Auringonkukat taitavat viimeinkin meillä onnistua. Olen monena vuonna niitä kylvänyt ja lajike on ollut jotakin jättiläistä. Muutamia on kasvanut ja kasvanut myöhäiseen syksyyn asti korkeutta, mutta eivät sitten ole ehtineet kukkia ennen halloja. Nyt kylvin matalia, pussin mukaan 50 cm korkeita kukkia, mutta osa noistakin näyttää vähän venyvän siitä pidemmiksi. Samaan riviin kylvetyt kehäkukat jäävät auttamatta näiden varjoon:(

Loppuun vielä kuva aarteesta, jonka sain maalaisreissulta kotoani. Tuo uuninluukku on kotoisin kotimme vanhasta riihestä, joka on palanut jo ennen syntymääni. Tuohon paloon liittyi suurta dramatiikkaa, koska se ilmeisesti sai alkunsa isäni ja hänen sisarustensa tulitikkuleikeistä, eikä ollut kaukana etteikö tuossa palossa olisi tullut aineellisten vahinkojen lisäksi vieläkin pahempia vahinkoja. Viime tipassa isommat sisaret olivat raahanneet pienimmän pois roihuavasta riihestä.
Ajattelin yhdistää tuon luukun jotenkin siihen haaveitteni kesäkeittiöön, kenties oven eteen kuin kynnysmatoksi?! Vai tulisiko jollekin mieleen ideoita tuon käytöstä??! Siitä puuttuvat saranat ja nuppi.
Jälleen näyttäisi aurinko porottavan tänään pilvettömältä taivaalta, joten letkun varsi kutsuu meikäläistä;D Lämpiä kesäpäiviä (ja vähän sateita sinne väliin) toivotellen!

Maalla

Reilu viikko vierähti super nopeasti kotopuolessa Keski-suomessa. Lapset odottavat reissuja niin innolla, että pakko on aina saada aikaiseksi näitä vierailuja sukulaisten luona. Ei siinä muuten mitään, mutta tuo reilun neljän tunnin matka kolmen kanssa on ollut monesti melkoista häslinkiä;) No nyt on kyllä viimeisimmät reissut sujuneet jo ihan mukavasti, kun pieninkin on jo pari vuotias. Vauvan kanssa olen ollut aina tosi hermona noilla matkoilla ja keskimmäisen kanssa itkuiset ajamiset ovat jääneet parhaiten/pahiten mieleen:( No nykyään tosin lähtemisen vaikeus johtuu ihan itsekkäistä syistä;D En millään hennoisi kesäaikaan jättää puutarhaa!! No kastelijani oli kyllä hoitanut homman oikein hyvin poissa ollessamme, suuret kiitokset <3

Äitini luona käymme aina ihastelemassa vanhoja junia ja veturitallia. Koska hän asuu kerrostalossa kaupungin keskellä, on leikkipaikkoja lähettyvillä kaksikin, näin ollen loma hänen luonaan vietetään paljoltikin kiipeillen, keinuen ja liukuen;)

Kävimme myös kotikuntani joka kesäisillä markkinoilla ja aittatorilla, jonne olikin nyt laitettu tuollainen pieni vanha kauppamuseo. Tai on se siellä muistaakseni ennenkin ollut, mutta eri paikassa ja pienempänä. Parasta markkinoilla oli lakujen ja vanhojen tuttujen näkemisen lisäksi nuo lampaat, joita sai syöttää!

Isäni luona lapsuuden kodissani on sitten tilaa temmeltää ja pojille lisää koneita ihasteltavaksi:) Käytiin marjassa, verkoilla ja nähtiin naapureita ja sukulaisia. Tuosta portaan kolosta kasvavasta pöheiköstä on se kerrottu akileija lähtöisin! Isäni pihaa hallitsevat isot pihapuut. Erityisesti tuo ylväässä yksinäisyydessä kasvanut terijoensalava on upea ilmestys. Toinen pihan hallitsija on myöskin valtaviin  mittoihin venynyt poppeli, jonka oksat raapivat tuulella jo entisen huoneeni seiniä;) Tuo kotitaloni piha on kaikessa yksinkertaisuudessaa vaan jotenkin niin rauhoittava, peltojen ympäröimä avoin piha. Maanviljelys on loppunut ja suunnitelmissa on peltojen metsitys, joten seudut tulevat kokemaan melkoisen muutoksen vuosien saatossa. Avaruus häviää, eikä kotilampi enää näy välkehtivänä peltojen takaa. No näin se vain menee ja jälleen tähän kohtaan sopii isäni sanonta, aika aikaansa kutakin!

Mieheni kotona odottaa sitten taas aivan toisenlainen ympäristö. Runsas puutarha täynnä upeita istutuksia. Isäni pihan jälkeen tämä värien tykitys oikein huimaa, mutta niin ihanalla tavalla! Lapset ryntäävät uimaan ja onkimaan kun minä puolestani kierrän pihaa ja ihailen kasveja:) kalaonni olikin tällä uudella laiturilla nyt oikein hyvä. Kaikki saivat saalista, särkiä, ahvenia ja kolme lahnaa! Särjet pääsivät takaisin, ahvenet paistettiin ja lahnat savustettiin. Pienimmäisestä oli niin vallan hauskaa tutkia kaloja vesiastiassa.

Vaikka nuo reissut ovatkin sitten aina niin mukavia, on kuitenkin mahtavaa palata lopulta omaan kotiin. Isommat viihtyisivät varmasti jo useamman viikon, mutta pienin alkaa siinä viikon jälkeen kyllä jo selvästi kaivata kotiin lepäämään;) Myös itselleni alkaa viikon jälkeen olemaan jo kiirus kotiin. Kastelijani kun ei taida edes tietää kaikista pikku taimistani, joita olen "piilotellut" ympäri tonttia;D Jännitys on kova joka kerta kun kaarramme viimein puuduttavan ajomatkan jälkeen pihaan. Ryntäilen ympäri pihaa kastelukannujen kanssa ja tarkistelen tilannetta. Lapset taas ryntäsivät keräämään vattuja, joita olikin paljon! Olin täysin siinä uskossa, että tämä kuivuus verottaisi vadelma satoa siinä määrin, ettei valtavasta raakilemäärästä huolimatta tulisi yhtään vadelmaa, vaan väärässä olin. Tuo ruma ryteikköinen rinne on muuttunutkin... makoisia villivadelmia antavaksi ryteiköksi;DD
Ylemmän kuvan tilannetta jännitin varmasti eniten! Olisiko Sailan antamat unikot jo kerenneet kukkia??! Valtavan ihana näky kuitenkin odotti kompostin vierellä, nuo upeat kukat olivat vielä täydessä kukassa ja nuppujakin oli vielä paljon jäljellä, ihanaa!!
Toisen yllätyksen olivat tehneet nuo vaaleanpunaiset daaliat, jotka olivat avanneet ensimmäiset nuppunsa. Tiesin juurakosta vain sen, että kukat olisivat vaaleanpunaisia.

Loppuun vielä korjaus edelliseen postaukseeni. Voi että olen ollut täysin sokea näiden viime kesänä hankkimieni daalian juurakoiden suhteen!! Tuo ylempi oli viikon aikana tehnyt uusia kerrottuja kukkia ja jotenkin siinä sitten yhtäkkiä silmäni avautuivat ja tajusin, että tietystihän nuo kaksi ovat aivan eri daalioita keskenään!! Näkeehän sen nyt noista lehdistäkin miten erilaisia ovat. Olen siis vain saanyt väärän juurakon, joka ei ole mitenkään kummallista. Nuo kasvoivat viime kesänä samassa astiassa ja en silloin kiinnittänyt huomiota lehtien ja kasvien korkeuden eroon. Joten samassa daaliassa ei siis ole kahta erilaista kukkaa, vaan ovat kyllä ihan eri juurakoista peräisin nuo kukkaset;)))
Vaikkakin kelit hieman viilenivätkin on ilmeisesti vielä odotettavissa niiden lämpiäminen uudelleen, joten pois pois syksyiset mietteet ja kesä vaihde uudelleen päälle:D Nautitaan tästä vielä täysillä!!!