Pöntöt paikoillaan

Pöntöt saatiin sitten tänään valmiiksi ja vielä paikoilleenkin! 14 uutta yksiötä on nyt vapaana Tammelan pihapiirissä:) Kaikki 14 uutta ja yksi aiemmin nikkaroimani, ovat nyt myös rekisteröityjä! Yle nimittäin järjestää tänä keväänä kamppanjan, jonka päämääränä olisi saada ainakin miljoona rekisteröityä linnunpönttöä. Tämän hetken pönttötilanteen voit tarkistaa täältä. Kamppanja pyörii täysillä myös facebookissa.
Pönttöjen lentoaukot porattiin vähän yläviistoon ja syntyneet säröt siistin puukolla. Pohjat ja katto ruuvattiin paikoilleen kahdella ruuvilla vastakkaisista nurkista. Pönttäjen puhdistaminen tapahtuu siten vain löysäämällä toista ruuvia, jolloin pohja liukuu sivuun. Tuota pinnan polttamisen tarpeellisuutta vähän mietittiin, olisiko hyvä, mutta koska sillä sai niin kauniin pinnan puuhun, tohotettiin lopulta kaikkien pönttöjen pinnat. Maastoutuivat noin hieman tummempina aika kivasti, eikä pinta kuitenkaan ole niin tumma, että pöntöt auringon paisteella sen vuoksi kuumenisivatkaan. Varjon puolelle asennettiin suurin osa pöntöistä, joitakin myös siten, että lämpöä auringosta tulisi jonkin verran.

Pönttöjä siellä...

Ja pönttöjä täällä...

Jos itse olisin lintu, valitsisin ehdottomasti tämän alapihan tammirouvan suojissa olevan kodin<3

Lammikon ympäristöön laitettiin erityisen paljon pönttöjä. Ajatuksena olisi, että koska vesi kuitenkin synnyttää luonnostaan paljon itikoita, löytäisivät tirpat syötävää heti kotioviltaan!

Pönttäjä laiteltiin myös paljon sellaisiin paikkoihin, joista niitä olisi helppo seurailla pitkin kevättä. Tämä pönttö näkyy mukavasti talon terassille.

Pönttöjen kiinnitys tapahtui vahvalla muovinarulla. Jokaisen puhdistuksen yhteydessä täytyy sitten jatkossa seurailla kiinnityksien kuntoa ja puun kasvaessa viimeistään vaihtaa narut.

Nyt sitten vain jäädään jännityksellä odottelemaan, käykö asunnot kaupaksi:) Vaikkei kaikkiin pönttöihin nyt tänä keväänä enää asujia löytyisikään, niin ei haittaa, aina tulee uusia keväitä<3

Hyvää alkavaa viikkoa ystävät, laittakaahan vasarat paukkumaan ja sahat laulamaan, miljoonaan pönttöön on vielä hurjasti matkaa!!

Kaunis päivä pönttötalkoille

 

Aamu valkeni ihanan aurinkoisena<3 Raskaan työviikon jälkeen nukuin yöni poikkeuksellisen sikeästi ja jaksoin valon houkuttelemana lähteä pihalle heti aamusta. Aiemmin viikolla hellin itseäni ostamalla ensimmäisen helmililjaruukun läheiseltä Sohlmanin puutarhalta. Käynti tarhalla tuli niin tarpeeseen. Oikein tunsin miten voimaannuin, kun nuuhkin kosteaa, turpeen tuoksuista kasvihuoneilmaa <3 Sain lisäksi ihanan esittelykierroksen kevään riemua uhkuvalta puutarhan omistajalta, suuret kiitokset <3
Kuulin muuten keskiviikkona ensimmäisen kerran mustarastaan laulua<3 Olin lähdössä töihin klo 6.30, ja kun astuin ulos eteisestä, kuulin kuinka kaksi rastasta jutustelivat toiselleen. Kirkkaana ja kauniina, soi korviini kevään ensimmäiset sävelet<3

Tein viikolla helmililjoista pienen asetelman vanhaan emalivatiin. Syksyllä keräämäni sammaleet isäni metsästä ja kävyt jouluiselta Porvoon vierailulta<3 Kyllä luonnonmateriaalit sitten vain ovat ihan parhaita askartelutarvikkeita! Samalla kun tein asetelmaa, leikittelin mielessäni ajatuksella täydellisestä alan vaihdosta. Ei, ei sittenkään, haluan kuitenkin säilyttää tämän hörhöilyni vain rakkaana harrastuksenani<3

Kuinka ollakkaan, eksyin taas kuvailemaan näitä samoja iiriksen alkuja. Mielestäni ne olivat kuitekin ihan hitusen ainakin kasvaneet sitten viime kuvan ja lisää pienen pieniä alkuja oli ilmaantunut näiden aikaisemmin nousseiden seuraan.

Lumitilanne vaihtelee kovasti tontin eri puolilla. Tämä kuva on otettu metsästä käsin, kohti salaista syreenimajaa. Lunta on niin ihanan vähän!

Varjotarhan ja lammikon ympäristössä on vielä hurjan paljon lunta.

Valtavia kasoja kolattuja lumia:(

Tässä kohdin on monesti talvellakin lumetonta. Tuuli puhaltaa tästä lumet tiehensä. Tuohon reunalle olisi suunnitteilla se kuusiaita. Milloinkahan senkin saisi istutettua?! Antaisi niin kivasti suojaa tähän yläpihalle!

Kivien kohdilta lumet ovat jo sulaneet kivikasan penkistäkin.

Uuh, nämä tiilet taas odottelevat ympärilleen ötökkähotellia. Sekin on ollut tekeillä haaveissani jo vuosia. Voi ei, nytkö jo alan stressaamaan tekemättömien töiden listaani. Kumpa lumet jo häipyisivät ja pääsisi tositoimiin!

Mutta tässäpä iloinen yllätys! Myöhään syksyllä istuttamani neidonhiuspuu näyttäisi ainakin vielä olevan elossa. Silmut jopa hieman vihertävät<3

Nyt yöpakkasten aikaan olen pitänyt kylmäkäsittelyssä olevia kylvöksiäni tällaisessa styroksilaatikossa. Parasta olisi kait ollut laittaa nämä lumikinosten alle, mutta ensin lunta ei oikein ollut ja sitten vain jotenkin unohdin nämä terassille. Katsotaan miten käy?!

Vaikka aamupäivä kuluikin puutarhassa haahuillen, niin iltapäivällä sitten puolestaan saatiinkin paljon aikaiseksi. Myös näiden linnunpönttöjen tekeminen on ollut haaveissani jo vuosia ja nyt kun lintujen ruokinta on ollut käynnissä jo toista talvea, on se houkutellut pihalle suuren määrän erilaisia sirkuttajia<3 Ne aivan kuin vaativat saada lisää asuntoja hiljaisille asuntomarkkinoillemme:)

Ja tulihan niitä:) Huomenna vielä noihin katot ja pohjat. Ai niin ja ehkäpä reikäkin;D Ostettiin tänään 28mm ja 32 mm poranterät, joilla olisi tarkoitus porata noihin lentoaukkoja. Tiaiset ja kirjosiepot ainakin asustelevat tuon kokoisilla aukoilla varustelluissa pöntöissä. Pienempää halkaisijaa kannattaa käyttää siksi, että sillä varmistetaan pienempienkin tiaisten kilpailukyky asuntomarkkinoilla. Paljon tietoa löytyi näiltä BirdLifen sivuilta!
Mutta nyt saunan lämpöön pehmittämään stressaantuneita lihaksia. Onneksi on kevät, siitä saa uskomattoman paljon voimaa!

Nips-naps

Synkähkö pilvi-poutainen päivä ja lämpötila vähän plussan puolella. Maaliskuukin jo mukavasti menossa, eikä isompia pakkasia ainakaan seuraavan kymmenen päivän ennusteessa. Tänäänpä siis olikin sitten mainio ajankohta aloittaa omenien ja päärynän leikkaaminen. Ihanan keväistä puuhaa, vain auringon paiste puuttui.

Nykyään leikkaaminen sujuukin jo ihan ripsakkaasti, eikä jokaista oksaa tarvitse enää miettiä niin hurjan pitkään. Leikkausta kyllä nopeuttaa myös se, että pitkin talvea olen katsellut puita "sillä silmällä", eli etsiskellyt poistettavia oksia:) Omenat yletinkin vielä leikata maasta käsin, mutta päärynän ylimpien oksien poistoon tarvitsikin jo nousta tikkaille.

Jonkin verran oksia sitten ompuista lähtikin. Tuosta lähimmästä kaikista vähiten. Puut ovat eri lajikkeita ja jokaisella on vähän omanlaisensa luontainen kasvutapa. Keskimmäinen omenapuu onkin vähän ongelmallinen, sillän luulen, että sen juuret ovat jääneet oikaisematta, eikä taimi ole oikein juurtunut kunnolla:( Muista on saanut ottaa tukiseipäät jo pari vuotta sitten pois, mutta ilman seivästä  tuo omgelmapuu sitten menikin nuokahtamaan ihan vinoon. Nyt se on jängettynä väkisin suoraan tuon seipään avulla, enkä uskalla poistaa sitä. Liian vahva tuki myös osaltaan estää puun normaalin juurtumisen. hankala noidan kehä:( Olisi tarkoitus yrittää saada puun juuristoa vahvistumaan ja samalla oikaista puu kunnolla, katkaisemalla puun juuria täältä etupuolelta, ainakin lapion syvyydeltä. Tämä piti tehdä jo viime vuonna, mutta tällä kasvukaudella tuo homma olisi nyt viimeistäänkin tehtävä!

Oli tarkoitus viimeistään tänä keväänä napsia puista myös nuita alimpia oksia, sillä ne ovat aikalailla ruohonleikkuun tiellä. Ne myös hankaavat verkkoihin. en kuitenkaan ainakaan vielä sitä jostakin syystä tehnyt?! Toisaalta olisi ihanaa jos lapsetkin ylettyisivät poimimaan omppuja maasta käsin. No katson vielä huomenna, josko kuitenkin ainakin tuosta kauimmaisesta napsaisisin pari alimmaista pois. Ainahan se olisi parempi, mitä nuorempana oksat poistaisi, jäisi mahdollisimman pienet haavatkin.
Muutamiin oksiin laitoin noita kivipainojakin. Lieneekö nyt edes siihen oikea ajankohta, mutta haluan kuitenkin kokeilla, josko oksat vaikka asettuisivat vähän paremmalle hollille!

Päärynäpuu ennen...

Ja jälkeen leikkauksen. Aika paljon lähti nyt päärynästä, toivottavasti se ei nyt ihan hurjistu kasvamaan. Siinä oli vain niin tosi monta toisiaan hankaavaa, aika isoakin oksaa, jotka oli parempi nyt poistaa. Aikaisempina vuosina olenkin lähinnä vain rajoittanut puun latvuksen hurjia vuosikasvuja ja poistanut kilpalatvoja. Nyt puusta tuli ainakin minun mielestäni paljon ilmavampi ja kauniimpikin. Hankala vain oikein tuosta kuvasta ottaa selvää, kun takana kasvava koivikko "lisää" oksia huomattavasti:) Päärynän kasvuvauhti on kyllä paljon kovempi kuin ompuilla, latvaan asti ei enää todellakaan yltänyt maasta käsin.

Tässä kuvassa päärynäpuu onkin sitten vielä ihan vauvana ja kasvarikin vasta keskeneräinen.

Vauhtiin päästyäni leikkasin muös rautatieomenapuun. Siitäkin napsin nyt suhteellisen runsaalla kädellä. Haluan puusta ilmavan ja sateenvarjomaisen, joten leikkasin kaikki liikaa alaspäin sojottavat oksat pois. Jäljelle jääneet oksat lyhensin niin, että kasvua jatkava silmu jäi oksan yläpuolelle. Näin leikaten oksat kohenevat vuosi vuodelta hieman ylöspäin, eivätkä makaa pitkin runkoa.

Myös kasvihuoneet viiniköynnös (Zilgan siementaimi) sai kyytiä;) Kuivat lehdet vain pöllysivät, kun kiskoin pisimpiä oksia irti kasvarin kattorakenteiden väleistä. En halua, että köynnös peittää koko katon, ainakaan vielä, sillä vaikken tänä vuonna kovin montaa tomaatin taimea aiokkaan laittaa kasvamaan, niin en halua kuitenkaan luovuttaa kasvaria kokonaan rypäleellekkään. Joskus tulevaisuudessa haaveilen yhä kasvattavani runsasta tomaattisatoa, nam<3

Nyt löylyihin löysyttelemään leikkaamisessa jumiutuneita hartioita ja niskaa. Oikein rattoisaa maaliskuun jatkoa kaikille!

Loppuun vielä ihana linkki. Katselin täältä eilen illalla suorana  klo 10.30 (suomen aikaa pari tuntia myöhempään) tulleen Gardeners` Worldin tämän vuoden ensimmäisen jakson<3 Olin ihan fiiliksissä Montystä;)  Ja Nigel oli saanut kaverikseen pienen tyttökoiran<3

Pelakat poliklinikalla

Aurinkoinen ja talvisen keväinen viikonloppu takana. Vaikka ulkona oli mitä kaunein sää, en oikein saanut itseäni ja pesuettani raahattua ulos aurinkoon. Miksiköhän?! Jotenkin olen niin kyllästynyt pihan paksuihin lumikinoksiin, että se vähäinen ulkoilu mitä viikonloppuna sain aikaiseksi, suuntautuikin jälleen metsän siimekseen, missä lumettomiakin kohtia oli ihana mukavasti näkysällä.

Olin jo jonkin aikaa katsellut pitkiksi hujahtaneita pelargoneja "sillä silmällä" ja tänään päätinkin vähän pätkäistä enimpiä roikkuja pistokkaiksi. Hämärämmällä makkarin ikkunalla varret olivatkin kasvaneet paljon, aulan ikkunalla talvehtineita pidemmäksi. Varret olivat kurotelleet kohti keskellä olevaa pientä kasvivaloa, useita kymmeniä senttejä.

Nämä aulan yksilöt olivat selvästi paremmassa hapessa muutenkin, sillä ne ovat saaneet paistatella ison Valoya Oy:n kasvivaloni alla jo useita kuukausia ja ikkuna on lisäksi etelän suuntaan. Muutaman pistokkaan napsaisin myös näistä aulan kasveista, sillä kyllähän niihinkin oli lisäysmateriaalia ihan kivasti kertynyt. Kunhan kevät tästä vähän etenee, uskaltanen ottaa näistä vielä vähän lisääkin pistokkaita.

Pistokkaat leikkasin terävällä mattoveitsellä ja jätin jäljelle vain kaksi ylimmäistä lehteä. Napsin pois myös varressa olevat pienet "lehdykkäiset".

Tökkäsin pistokkaiden päät tuohon Neudorffin juurtumista edistävään jauheeseen ja laitoin sitä myös pistokkaiden kasteluveteen.

Laitoin pistokkaat sittenkin tuollaisiin muovisiin potteihin, vaikka aluksi pyöräyttelinkin sanomalehtipotteja. Ehkäpä kosteus säilyy hieman paremmin noissa muovisissa, sillä lampun alla multa kuivuu ennätysvauhtia.

Kuvan ottamisen jälkeen virittelin vielä pistokkaiden päälle vähän muovikelmua. Toivottavasti mahdollisimman moni jaksaa lähteä kasvamaan. Suunnittelin vähän mielessäni istuttavani näistä sekalaisen seurakunnan johonkin suureen astiaan terassille. Olen siis päättänyt jälleen tänäkin vuonna pitää kesäkukkaostokseni ihan minimissä, ehkäpä vain jokunen orvokki alkukeväästä. Pelakat ja keijunmekot saavat riittää. Yritän nyt kovasti säästää rahaa ja aikaani kesän suurempiin projekteihin ja tietty sille Viron reissulle:)

Tästä kyllä pitäisi saada eräskin keijunmekon taimi kesäkukaksi, ainakin itivät jälleen kerran huikealla prosentilla. Joka vuosi epäilen itävyyttään ja kylvän ihan liian runsaalla kädellä:(

Vanhoista siemenistä löytyivät myös nämä muutamat pelargonit ja latva-artisokat. Olen pysynyt edelleen päätöksessäni olla tilaamatta uusia siemeniä, vain muutaman hyötykasvin ja tuoksuherneen olen ostanut kaupasta.

Tähän loppuun vielä muutama kuva eiliseltä metsäretkeltä. Jyrkkien kallioiden päältä oli virrannut vettä, muodostaen huikeita puikkorivistöjä. Nyt en jaksanutkaan könytä kallioiden päälle, vaan kiertelin niiden reunoja. Kovin jyrkkiä nuo ovat ja kuvaan (varsinkin kännykällä) oli vaikea vangita niiden todellista jyrkkyyttä.

Aurinko kultasi osan puikoista ja näky oli lumoava<3 Kumpa sitä vain osaisi olla onnellinen myös näistä talvisen luonnon ihmeistä ja malttaisi vielä mielensä keväthössötyksen suhteen. Maaliskuun alun päivät näyttäisivät vielä Forecan ennustuksen mukaan olevan pakkasella ja ensi yönä pitäisi kiristyä melkein -15 asteeseen. Mikäli kymmenen vuorokauden ennusteeseen on uskomista, alkaisi kuitenkin ensi viikonloppuna lauhtumaan ja olipa ennusteessa tuolloin myös vesipisaran kuvia! Siispä päästänkin nyt ilmoille ihan varovaisen hiljaisen hurraa-huudon;D

Mukavaa alkavaa viikkoa ja ennen kaikkea, ihanaa maaliskuun alkua<3

Viehkot vuokot

Tätä näkymää odotan kuin kuuta nousevaa! Vaikka tässä onkin juuri perheen kanssa talvilomaa vietelty (tänään piti jo palata töihin), niin en saa sitten millään itseäni tähän hetkeen, talvisiin fiiliksiin. Janoan Facebookista keväisiä kuvia mm. Irish Garden Plant Sociatyn sivuilta, joilla julkaistaan lähes päivittäin uusia kuvia lumikelloista, taikapähkinöistä ja krookuksista<3 Kaipaan paljasta maata, paksun lumipeitteen alla. Lisää lunta tosiaan tupsutti heti loman alkajaisiksi, ihan liiankin paljon lisää. Hieman lohduttaa se, että lapset ja Mammakin pääsivät lumen ansiosta hiihtämään läheiselle hiihtomajalle, jonne latu kulkee meidän oman kotitiemme ylitse. Kuin olisi jossakin kauempanakin pohjoisessa hiihtelemässä, kun määränpäässä odottaa valmis nuotio ja lämmin maja takkatulineen ja lämpimine mehuineen<3 Haluankin tässä vielä kiittää Gunnarlan majan ylläpidosta, siitä huolehtivia tahoja. Retki oli lomamme kohokohtia!

Blogin päivittäminen on jäänyt viime aikoina aika vähille ja olen kärsinyt kovasta inspiraatiovajeesta. Tuntuu, että kaikki kuvat on jo julkaistu ja tarinat kerrottu:( Ääh, toivottavasti tämä on vain väliaikaista ja alkava kevät toisi lisää intoa tänne blogiinikin. Muiden postauksia olen kyllä lueskellut edelleen aktiivisesti ja saanut niistä paljon voimia, kiitos siis postauksistanne  rakkaat blogiystävät<3

Mieltä vetää matalaksi myös puutarhassa mellastaneet kauriit:( Pensassembrat on kaluttu, kuten myös kauniin vihreinä, vielä joulun jälkeen koreilleet harjaneilikat. Myös pellonreunan valkoiset syreenit on pätkitty. No kaikki muut varmasti toipuvat, paitsi sembrat. Hain hädissäni lisää verkkoa ja suojailin loput puut ja pensaat. Verkon lisäksi otin käyttööni kaikki ylimääräiset lasten pulkat yms. ja pääsipä myös jääkiekkomaalikin suojaamaan aarteita:) Pohdin paljon sitä, miksi juuri tänä talvena nuo kauriit tänne puutarhaan löysivät ja uskon lopulta houkutelleeni ne tänne ihan itse, omilla toimillani. Suurin syyllinen lienee lintujen ruokintapaikka. Sen ympärillä jälkiä on eniten ja tuhoja on tullut juuri ruokintapaikan läheisiin kasveihin. Nyt pohdinkin jo ensi talvea, hennoisinko lopettaa ruokinnan kokonaan?! Laudalla käy kova kuhina ja nautin kovasti lintujen katselusta ja ruokapaikan hoitamisesta. Myös hiiriä juoksentelee laudan alla ihan pitkin päivää, tuleekohan niistäkin ongelmaa jossakin vaiheessa?! Harmillista! Nyt vain toivon, että kauriit häipyvät siihen mennessä kun maa paljastuu ja sipulien alut alkavat työntymään maasta. En tiedä kestäisinkö sitä, että kaikki napsittaisiin ja tuhottaisiin. Pensaat ja puut nyt vielä suojaa verkoilla, mutta entäpä laajat istutusalueet, suojaaminen käy melko mahdottomaksi, kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan.

Tähän postaukseen keräilin kuvia erilaisista vuokoista. Ihan kaikista puutarhassa kasvavista en kuvia löytänyt ja osa aarteista on vielä pieniä ja vasta viime keväänä istutettuja, joten kuvia niistä ei vielä olekkaan. Ihan kiva kokoelma on jo vuokkojakin tullut keräiltyä, toivottavasti kaikki viihtyvät ja lisääntyvät tulevina vuosina. Ja pysyköönkin kauriit kaukana kaikista vuokoistani!!

Pientä kevään tuntua on kuitenkin, lumesta huolimatta, ollut ilmassa viime päivinä<3 Vesi tippuu päivällä räystäistä ja linnut ovat aloittaneet ti-ti-tyyn. Myös päivän pituus on kasvanut ihan huomattavasti ja iltaisinkin näkee jo pihailla valoisalla, lähes kuuteen asti. Pieniä, mutta niin merkittäviä askelia on siis luonto jo ottanut ja kohti kevättä mennään kovaa vauhtia. Ensi viikolla päästäänkin jo sitten maaliskuulle ja siitä se vauhti vain kiihtyy, kiihtymistään. Pian sitä sitten jo huomaakin toivovansa, että kevät ei ihan vielä kääntyisikään kesäksi. Sellainen se on, vuodenkierto, vuodenajat seuraavat toinen toistaan.

Hyvää alkavaa maaliskuuta siis teille kaikille! Yritetään pinnistellä lumen keskellä ja keskitetään kaikki aistimme tarkkailemaan pieniä, herääviä kevään merkkejä<3