Takaisin todellisuuteen;)

Koska viime päivät ovat olleet niin mahdottoman aurinkoisia, niin päätin palata taas todellisuuteen ja kierrellä ympäri tonttia kameran kanssa, metsästämässä kuvia jostakin kauniista. Alkuviikosta sain yllättävän inspiraation nikkaroida linnunpönttöä! No olihan se vähän koomista kun tihkusateessa sahailin pokasahallani laudan pätkiä ja sitten juoksin niitä kasvihuoneeseen naulailemaan;D Mutta tuollainen pönttö siitä sitten vain muotoutui ja olen siitä oikein iloinen. Aluksi oli tarkoitus maalata tuo jollakin kirkkaalla värillä, mutta enhän sitten hennonutkaan kun tuo talon rakentamisesta jäänyt, pohjamaalattu lauta oli niin kauniisti kulahtanut<3 Tällä hetkellä blogistaniassa kiertelee jos minkäkinlaista haastetta, joten voisinkin lisätä lusikkani soppaan ja haastaa kaikki halukkaat linnunpönttö talkoisiin. Ei tässä enää kauan mene siihen, kun pönttöön voi jo odotella asukkaitakin:D Pinterestistä löytää muuten aivan ihania kuvia pöntöistä, jotka on tehty kaikenlaisesta kierrätetystä matskusta;)
Alemmassa kuvassa on viimeisin työmaa. Setä musta ahkeroi vapaillaan puuhommia. Miten puhdistavaa onkaan saada vuosia pressun alla ollut epämääräinen puukasa, siistiksi pinoksi halottuja puita, kyllä nyt silmä lepää;)

Tuosta puukasalta noustiin pienemmäisen kanssa kalliota tutkimaan ja ilokseni löysin sieltä vielä paljon vihreää. Kallioimarre eli kallionmakia oli vielä terhakkaasti elossa. Tuota voisi yrittää siirtää myös alemmas tontin kuivemmille osille. Kallioimarteen juuri on kuulemma makeaa laksitsinmakuista, uskaltaisikohan tuota joskus maistella?!

Toinen tontin viherryttäjä tähän aikaan vuodesta ovat sinivuokon lehdet. Voi miten kauniin muotoisia ne ovatkaan ja niiiin ihanan elossa<3

Keväällä Nuppulasta ostamani pikkuruiset jouluruusujen siementaimet ovat myös erittäin elossa. On niin jännättävää odottaa näiden tulevaa mahdollista kukintaa, siementaimista kun ei voi välttämättä tietää millaisia kukkia on odotettavissa. Myös valkotäpläimikkä vihertää edelleen.

Läheltä piispanhiipan kasvupaikkaa löysin jälleen mielenkiintoisen näköisen sienen. Mikähän tämä nyt sitten on? Värinsä oli huomiota herättävän kirkas keltainen, vaikka kooltaan tämä ei kyllä yltänyt lähellekkään piispan mittoja;)

Uusimmassa kotipuutarhalehdessä oli ihana artikkeli metsäpuutarhasta. Siitä sain lisää tuulta unelmilleni ja vasta alkutekijöissään oleva oma metsäpuutarha tai luonnonalue, joksi olen sitä tähän asti kutsunut, alkoi taas muovautua mielessäni. Tässä kuvassa melko lohduttomalta näyttävää luonnonalueen ylä reunaa. Tuosta keskellä olevasta kuusesta alaspäin olen jo jonkin verran saanut aluetta työstettyä, siellä on valmiina viisi istutuspaikkaa, joista on tällä hetkellä asutettuna kaksi. Toisessa on jo moneen kertaan esittelemäni Twist-N- Shout jalohortensia juurellaan mm. tuo valkotäpläimikkä ja jouluruusut. Ja toisessa on pikkuruinen Rhodon taimi Mustilasta. Jonkinlaisia polkuja näille alueille pitäisi ainakin tehtailla, jotta pääsisi ihan läheltakin kasveja ihailemaan. Lisäksi tuolle ruoholle pitäisi ehkä tehdä jotakin, mutta mitä?! Keväällä alueet ovat täynnä vuokkoja ja kesän myötä sitten kaiken peittää tuo heinä, lieneekö ihan juolavehnää vai mitä?! Sen kevyemmän trimmerinkin hankkiminen siirtyi ensi kesään, joten en ole tehnyt tuolle heinikolle vielä mitään. Trimmeri tosin silppuaa myös ne vuokkojen lehdet ja vähäiset mustikan varvut, joten lienee huono idea sekin. Ehkä annan vain heinän kasvaa ja istuttelen tähän ylemmäs ainakin aluksi joitakin katajia, jotka todennäköisimmin kestävät paikan kuivat olosuhteet. Ehkä sitten joskus vuosien päästä jos tähän saisi kasvamaan varjostavia kasveja, tuo heinäkin joutuisi väistymään.

Tässä kuva toisesta suunnasta, kuusesta ylös päin. Alue on aika kapea tältä kohdin. Noiden kivien etupuolellekin haluaisin jotakin matalampaa havua, siinä jo kasvavan kotikatajan juurelle. Havut nousevatkin aina suunnitelmiin juuri tähän aikaan vuodesta kun lähes kaikki muu on jo ruskeaa. Joka syksy saan huomata, että niitä tarvittaisiin paljon lisää! Takimmaisen kiven päällä on odottamassa nippu havuja, joilla aion ilmojen kylmennyttyä peitellä viereisen syyssyrikän. Etummaisen kiven edessä on pieni syysvuokon taimi, joka ei ainakaan vielä tänä vuonna kukkinut, lieneekö sille liian hapan kasvualusta, kun alunperin suunnittelin tuohon istuttavani jonkin rhodon, mutta silloin syysvuokko vain tarvitsi jonkun paikan;)

Löysin heinikon sisältä tämän aivan mielettömän ison puun kannon. Mikähän puu tämä onkaan ollut? Ei ole ilmeisesti sahan laippakaan yltänyt läpi asti kun keskelle on jäänyt tuollainen katkennut tappi?! Kyllä harmittaa ettei saatu koskaan nähdä tätä tonttia metsäisenä, vaan puut oli tietysti kaadettu ja laitettu rahoiksi ennen tontin myymistä:( Olimme tänään vuoden ensimmäisillä joulumarkkinoilla ja näin siellä kauniin enkelipatsaan. En sitten ostanut patsasta kun en keksinyt sille heti paikkaa, mutta tähän kannollehan se olisi ollut aivan omiaan, joskus kauniina kasvaneen puun muistoksi <3

Toivottavasti tänään pauhannut Einon myräkkä pian laantuu ja saamme aloittaa seuraavan viikon hieman vähemmän tuulisena. Mukavaa uutta viikkoa kaikille!