Hydrangea osa II

Lupasin jatkaa tästä ainakin itselleni niin mieleisestä aiheesta, eli hortensioista<3 Löysin siis viime viikolla kirpputorilta A.-M. Idman-Tigerstedin kirjan, Kodin ruukkukasvit ja olen mielenkiinnolla lukenut vanhoja (kirja painettu 1953) hoito-ohjeita. Hyviä niksejä on löytynyt ja niin ihanasti kirjoitetulla tekstillä esim. puusaniaisen (Alsophila australis) menestymisestä kuivassa huoneilmassa (joka jo tuolloin on keskuslämmityksen yleistyessä vallinnut) sanotaan seuraavaa: Luulen, että ainoastaan kasvienhoitajat "Jumalan armosta" voivat onnistua kodissaan, tämän suurenmoisen kasvin hoitamisessa.

Hortensioita käsittelevästä luvusta löytyi erityisen kiinnostavaa tietoa. Tässä referointia: "Liikkuessaan maaseudulla ei voi olla huomaamatta, miten yleiseksi huonekasviksi hortensia on muodostunut. Ainakin Hämeessä näyttää `vanhan piian kukka` pieneläjäin ikkunoilla jo syrjäyttäneen verenpisarankin. - Usein tosin kuulee valitettavan, että terveet, rehevästi kasvavat hortensiat eivät kuki. Tähän on luullakseni syynä väärin toimitettu leikkaus. Ihmeellistä kyllä kehoitetaan usein leikkaamaan hortensioita vahvasti. Tämä on ymmärtääkseni aivan väärin, sillä kukat kehittyvät tavallisesti edellisen vuoden versoihin. Ainoastaan heikot, huonosti kasvavat versot poistetaan ja nekin mieluimmin vasta niiden saatua muutamia lehtiä.
Hortensiat lepäävät talvella ja niitä sailytetään valoisassa, viileässä huoneessa tai kuivassa kellarissa. Jo tammikuussa ne voidaan kuitenkin siirtää asuinhuoneeseen, missä ne maalis- huhtikuussa kukkivat. Kesäksi voimme viedä hortensiat puutarhaan, puolivarjoisalle paikalle tai jättää ne asuinhuoneen ikkunalle. Ne vaativat kesällä runsaasti vettä eivätkä ne myöskään talvella saa kuivua kokonaan, vaikka silloin tietysti on kasteltava aivan niukasti. Syys- lokakuussa alkaa talvilepo. Nuoret kasvit istutetaan uudestaan vuosittain, vanhemmat ainoastaan joka toinen tai kolmas vuosi. Uudestaan istuttaminen on toimitettava mieluimmin syksyllä.
Monistamiseen käytetään pistokkaita, jotka lasin alla juurtuvat helposti ja jotka usein jo seuraavana keväänä kukkivat.
Kukkien väri on luonnostaan joko valkoinen tai vaaleanpunainen, mutta voidaan se helposti muuttaa siniseksi. Tällöin pannaan ruukun pohjareijälle asetetun ruukunsirpaleen päälle noin puoli lusikallista alunaa (mitähän tää on??), jota sitä paitsi voidaan lisätä ruukun syrjiin. Alunan sijasta voidaan myös käyttää rautalastuja, jotka sekoitetaan multaan.
Hortensiasta on viime vuosikymmenien kuluessa kasvatettu suuri joukko erinomaisen kauniita suurikukkaisia laatuja. Huomattava on kuitenkin, että vanhat, paksulehtiset lajit (onko joku nähnyt?) ylimalkaan ovat paljon vaatimattomampia ja kestävämpiä.
Hortensioita rasittavat usein lehtitäit (?), varsinkin jos kasvit talvella ovat olleet liian lämpimässä. Näiden karkoittamiseksi olen savuttanut hortensioitani tupakansavulla, ennen kuin ne on siirretty asuinhuoneeseen. Savuttaminen voidaan toimittaa helposti asuinhuoneen uunissa. Hiukan tupakanlehtiä, esim. sikarin pätkiä pannaan uuniin, jonka pellit ovat kiinni, sekä sytytetään palamaan. Kun uuni on täynnä savua, pannaan hortensiat sinne noin 15 minuutiksi. Tätä menettelyä, joka on sangen tehoisa, voidaan käyttää ainoastaan ennen kuin kasvit ovat alkaneet versoa. Myöhemmin voidaan niitä pestä kvassialastuliuoksella (?)."

Että tällaisia vanhoja hyviä neuvoja! Osaa olen noudattanut ihan vahingossa ja ehkä siksi olenkin onnistunut säilyttämään muutamaa kasvia jo joitakin vuosia. Olisipa mahtavaa jos jostain vielä löytyisi pistokas tuollaisesta vanhasta paksulehtisestä lajista!! Lueskelen tuota kirjaa eteenpäin ja kirjoittelen päivityksiä jos löydän lisää mielenkiintoisia juttuja. Ainakin siellä on luvut mm. esikoista ja pelargoneista, jotka kiinnostavat kovasti.

Pian luvassa ainakin tänne etelään poikkeuksellinen lämpöaalto,  jee jee jopa +5 astetta lämmintä<3 Nauttikaamme:)