Cyclamen eli alppiorvokki

Lueskelin tuota vanhaa Kodin ruukkukasvit kirjaa eteenpäin ja kylläpä sieltä löytyy mukavasti neuvoja ruukkukasvien hoidosta! Olisipa minulla ollut tämä opus jo syksyllä kun löysin kuvan syklaamin paikallisesta kukkakaupasta!! Se ei kovin kauan jaksanut "hoidossani" kukkia ja ennen lomille lähtöä heitin mukulankin jo pois kun oli ihan mätänä ja hapero:( Siis jottei sama kohtalo enää koskaan toistuisi syklaamien kohdalla tässä vähän suoria lainauksia opuksesta!

Kuulee hyvin usein valitettavan, että puutarhureilta ostetut alppiorvokit, oltuaan ainoastaan muutamia päiviä asuinhuoneessa, alkavat lakastua ja että niiden usein sangen lukuisat nuput surkastuvat. Tähän on tavallisesti syynä se, että syklaamit asuinhuoneessa eivät saa kylliksi valoa ja kosteutta. Jotta syklaamit menestyisivät, on ne välttämättömästi asetettava huoneen valoisimmalle paikalle. Myöskin liian korkea lämpötila voi olla esteenä nuppujen kehittymiselle, joka tapahtuu parhaiten 12-14 C lämmössä. Kukkimisen ja kasvun aikana on syklaamille annettava hyvin runsaasti vettä. Kukkaruukun alle asetettu lautanen on aina pidettävä vettä täynnä. Jotta juurimukula runsaan veden vaikutuksesta ei pääsisi mätänemään, on syklaamia ylimalkaan aina kasteltava altapäin. Kukkimisen jälkeen vähennetään kastelemista vähitellen, niin että kasvi saa levätä täydellisesti 3-4 kuukautta. Se pudottaa tällöin lehtensä, mutta ei saa kuitenkaan koskaan kuivua, niin että juurimukula kutistuu. Huhti- tuokokuussa istutetaan syklaamit uudestaan hyvään hiekan sekaiseen lehti- ja kompostimaahan. Kesäksi siirretään syklaamit varjoisaan paikkaa puutarhaan. Niitä on täällä ahkerasti kasteltava ja ruiskutettava parikin kertaa päivässä (aika työläs on!!). Mitä enemmän kosteutta syklaami saa, sitä paremmin se viihtyy. Elokuun lopulla tai viimeistään syyskuun alussa siirretään syklaamit asuinhuoneen ikkunalle, mahdollisimman valoisaan paikkaa. - Täten hoidettuna voi sama syklaami kukkia 8-10 vuottakin perätysten.

Omaani pidin ulkona niin pitkään kuin mahdollista ja siellä se viihtyikin. Sitten kun alkoi olla vaara pakkasista siirsin sen sisälle ulko-oven viereen kun ajattelin, että viileys on sille se must juttu. No sehän oli siinä ihan pimeässä ja varmaan sai pakkastakin kun ovea auottiin, voi reppanaa:) Lisäksi en todellakaan kastellut sitä riittävästi. Saattaapi kyllä olla että seuraava syklaamini voisi hyvinkin olla ulkona kasvatettava murattisyklaami, johon olen ihastunut monessa blogissa ja Klorofyllissäkin oli tosi mielenkiintoinen viestiketju tuosta ihanaisesta pienestä syklaamista.

Aurinkoista alkuviikkoa kaikille ja mukavia lomapäiviä hiihtolomalaisille!